Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta tarkistetusta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä valmisteluaineistosta. Asemakaavaa valmistellaan rinnakkain kahden muun Tampereen rautatieaseman ja henkilöratapihan ympäristöön sijoittuvan asemakaavan muutoksen (Pohjoiskansi, nro 8975 sekä Ratapihankatu 43, 45 ja katualueita, nro 9020) kanssa. Pirkanmaan maakuntamuseo antaa kyseisistä hankkeista lausunnot diar. 512/2025 (Pohjoiskansi) ja diar. 513/2025 (Ratapihankatu 43 ja 45). Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut aikaisemman lausunnon diar. 27/2018 (15.02.2018) tuolloisesta kaavan tarkistetusta OAS:sta ja osasta valmisteluaineistoa. Lausunnossaan maakuntamuseo korosti suunnittelualueen ja sen lähivaikutusalueen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä rakennetun kulttuuriympäristön arvoja sekä niiden huomioimista ja säilyttämistä kaavahankkeessa. Lausunnossa todettiin, että Asemakeskushanke on vaikutuksiltaan merkittävä ja sillä on korkean ja tehokkaan rakentamisen kautta erityisiä vaikutuksia sekä kauko- että lähimaisemaan, kulttuurihistorialliseen kaupunkirakenteeseen, kaupunkimiljööseen, alueen identiteettiin ja imagoon sekä kaupunkilaisten arkeen ja asumiseen. Myös kansirakennetta pidettiin rakennetun ympäristön arvojen näkökulmasta riskinä. Näin ollen painotettiin huolellisesti laaditun havainneaineiston ja vaikutusten arvioinnin tärkeyttä ja esitettiin valmisteluaineistoa tietyiltä osin täydennettäväksi. Vuoden 2018 aineistoon nähden Asemakeskuksen kaavahankkeessa on päätetty tutkia toinen luonnosvaihtoehto, jonka myötä kaavan suunnitelma-, selvitys- ja havainneaineistoa sekä vaikutusten arviointia on päivitetty. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää myönteisenä sitä, että kaavaprosessissa on tehty vaihtoehtotarkastelua ja että kokonaisuutta viedään aikataulullisesti yhtä aikaa eteenpäin muiden lähialueen kaavojen kanssa.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä kaavakuvaus

OAS:n mukaan kaavan tavoitteena on luoda asemakaavalliset edellytykset Asemakeskus-hankkeen toteuttamiselle. Tavoitteet kytkeytyvät käynnissä olevaan kaupungin, valtion ja alueen yksityisten maanomistajien Tampereen Asemakeskus-hankkeeseen sekä Tampereen henkilöratapihan kehittämishankkeeseen (TAHERA-hanke). Koko Asemakeskus-hankkeen keskeisinä tavoitteina on muun muassa alueen kaupunkirakenteen ja kaupunkikuvan uudistaminen, matkaketjujen sujuvoittaminen sekä kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen. Suunnittelussa ovat vahvasti esillä oleskeltavan kaupunkitilan, laadukkaiden jalankulkuyhteyksien sekä korkealaatuisen julkisen kaupunkitilan rakentamista koskevat tavoitteet. Alueelle suunnitellaan monipuolisesti työn, kaupan, palvelujen, vapaa-ajan ja asumisen toimintoja. OAS:n tavoitteista puuttuu valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) arvojen säilyttäminen. Arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen tavoite on mainittu kaavakuvauksen alussa, mutta OAS:ia tulee tältä osin täydentää. Myös kaavaselostuksessa on syytä tarkistaa kaikki tavoitteenmäärittelyä koskevat kohdat ja täydentää niihin puuttuvilta osin RKY-alueen arvojen säilyttämisen tavoite. Pirkanmaan maakuntamuseo muistuttaa, että Valtioneuvoston vuonna 2017 hyväksymien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaan kulttuuriympäristöstä huolehtiminen kestävällä tavalla on tärkeää elinkeinojen, väestön hyvinvoinnin ja alueiden identiteetin kannalta. VAT asettavat seuraavan tavoitteen: huolehditaan valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta.

Kaavaluonnokset ja viitesuunnitelmaluonnokset

Kaavaluonnoksen vaihtoehto 1 (VE1) perustuu löyhästi vuoden 2014 arkkitehtuurikilpailuvoittoon (ReConnecting Tampere: Cobe ja Lundén Architecture Company, Ramboll Finland ja Newsec Valuation Oy) sekä vuonna 2019 laadittuun Asemakeskuksen yleissuunnitelmaan. Vaihtoehtoa 2 (VE2) on kehitelty vuodesta 2023 lähtien, jolloin tavoitteeksi asetettiin tutkia laajempaa kansirakennetta ja puistoaluetta sekä sujuvampaa yhteyttä Asema-aukiolta Areenalle saakka. Suunnitelmat ovat Studio Daniel Liebeskindin, Arco Architecture Companyn ja Loci maisema-arkkitehtien yhteistyön tulosta. Vaihtoehdot poikkeavat toisistaan merkittävämmin suhteessa rata-alueeseen. VE 1:ssä täydennysrakentamista ei ole ulotettu rata-alueelle. Sen mukaisessa ratkaisussa 7–11 kerroksiset lamellirakennukset rajaavat keskelle jäävää puistoaluetta antaen sille kiilamaisen muodon. Lamelleihin liittyy kaksi, enintään 31 kerroksista torniosaa rata-alueen puolella. VE 2:ssa rata-alueen päälle tulee puistokansi sekä seitsemänkerroksisia lamellirakennuksia. Rautatienkadun varrelle on sijoitettu neljä enintään 27 kerroksista tornirakennusta, jotka kytkeytyvät toisiinsa kaksikerroksisella jalustaosalla. Vaihtoehdossa 1 rakennusoikeutta muodostetaan 69 270 k-m2 maan pinnalle sekä maanalaista rakennusoikeutta 17 500 k-m2. Vaihtoehdossa 2 rakennusoikeutta muodostetaan 84 855 k-m2 maan pinnalle sekä maanalaista rakennusoikeutta 5000 k-m2.

Rautatieaseman suojelun taso on sama molemmissa vaihtoehdoissa. Asemalle on osoitettu suojelumerkintä sr-2: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Mikäli tämän pyrkimyksen vastaisesti on rakennuksessa aiemmin suoritettu toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että suojelumääräys on rakennuksen julkisivuja ajatellen onnistunut, mutta se ei huomioi Tampereen rautatieaseman sisätilojen selvityksissä määriteltyjä arvoja. Maakuntamuseo esittää tutkittavaksi suojelumääräystä, joka turvaa myös tärkeimpien sisätilojen arvot. Keskeisenä liikennerakennuksena myös aseman sisätilat ovat merkittävä osa julkista kaupunkitilaa, ja niiden selvityksissä todetut arvot on otettava huomioon kaavaratkaisussa.

Molemmissa vaihtoehdoissa asema-aukio vaihettuu kohti etelää puistoalueeksi. Kaupunkikuvallisesti ja -rakenteellisesti merkittävä aukio liittyy erottamattomalla tavalla funktionalistiseen asemarakennuksen kokonaissommitelmaan ja sen 1930-luvun kaupunkisuunnittelua kuvaavaan kaupunkikuvalliseen asemaan. Aukiolle ei ole osoitettu suojelumääräystä, tai muuta sen avoimena säilymistä varmistavaa kaavamääräystä, ainoastaan merkintä Katuaukio / Tori (VE A) tai Katuaukio (VE B). Pirkanmaan maakuntamuseo pitää hyvänä sitä, että Asema-aukio on periaatteessa säilytetty avoimena kaupunkitilana kummassakin vaihtoehdossa, sillä tämä auttaa säilyttämään paitsi osan aseman kaupunkikuvallisesta asemasta myös ylläpitämään Hämeenkadun päätenäkymää nykyisen kaltaisena. Aukion avoimuus tulee varmistaa kaavamääräyksin rautatieaseman koko julkisivun pituudelta.

Kaavaselostuksen mukaan kaavaluonnoksissa edellytetään, että rakennusten suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota niiden sijaintiin historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävässä ympäristössä. Kyseinen merkintään ym-12 liittyvä määräys kuitenkin puuttuu kaavaluonnoksista. Arkkitehtonisen laadun osalta yleismääräyksissä määrätään, että korttelin tulee muodostaa arkkitehtonisesti korkeatasoinen kokonaisuus ja rakennukset tulee rakentaa erityisen laadukasta rakennustapaa noudattaen, ja että julkisivut tulee toteuttaa arkkitehtuuriltaan ja rakennustavaltaan erityisen korkeatasoisesti ja kaupunkikuvaa rikastaen. Näitä määräyksiä maakuntamuseo pitää tärkeinä. 

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kummankin vaihtoehdon toteuttaminen muuttaisi rautatieaseman ja henkilöratapihan ympäristön kaupunkikuvaa erittäin voimakkaasti. Kehitettävää kaavavaihtoehtoa valittaessa tulee kaikin tavoin varmistaa, etteivät valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön ainutlaatuiset arvot heikkene ja että alue säilyttää kertovuutensa ja ymmärrettävyytensä myös muutoksessa.

Vaihtoehtoja verrattuaan alueellinen vastuumuseo katsoo, että VE1 on kaupunkikuvallisesti laadukkaampi ja paremmin sovitettu Tampereelle. Uudisrakennuksiin liittyvä jalustaosa peilaa Rautatienkadun vastakkaisen puolen mittakaavaa, ja vahvat horisontaalit korostavat rautatietä. Tornien sijoittaminen ratapihan puolelle kunnioittaa RKY-alueen arvoille keskeistä rautatieasemaa ja antaa sille selkeän pääosan Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteyksen katutilassa. Näkemäyhteys rautatieasemalta veturitalleille säilyy esteettömänä ja suurempi osa ratapihalle luonteenomaista avointa kaupunkitilaa säilyy. VE1:ssä sinänsä tehokas ja korkea rakentaminen on liitetty laadukkaammin katutilaan ja ympäröivään rakennuskantaan ja inhimillinen mittakaava on huomioitu paremmin. Punatiilen käyttö jalustaosassa jatkaa RKY-alueelle tyypillistä materiaalimaailmaa. Asemarakennuksen eteläsiiven linjaa jatkava arkadi kunnioittaa rautatieaseman mittakaavaa ja jatkaa punatiiliarkkitehtuuria, mutta on kuitenkin selkeästi uusi ja kiinnostava elementti.

Vaihtoehto 2 on arkkitehtonisesti hyvin universaali, eikä sitä ole pyritty sopeuttamaan ympäröivään rakennuskantaan tai kaupunkikuvaan. Tornitalojen sijoittelu Rautatienkadun varteen ja puistokannen massa luovat massiivisen vaikutelman. Rautatien läheisyys hämärtyy katukuvassa. Rautatieympäristöille luontainen avoin kaupunkitila vähenee ratapihan puolella ja rautatieaseman ja veturitallien välinen näkemäyhteys heikkenee. Sijoittamalla tornitalojen kulmat Rautatienkadulle päin on haluttu muodostaa kadun varteen maanvaraisia taskuja kaupunkivihreälle, erityisesti puille. Tavoite on kannatettava, mutta kulmittain sijoitetut vaaleat, materiaalimaailmaltaan yhtenäiset tornit vaikuttavat viitesuunnitelmien mukaan sulautuvan toisiinsa pitkissä katunäkymissä, muodostaen raskaan ja massiivisen vaikutelman. Viitesuunnitelmissa korostuu kylmä ja ympäröivälle rakennetulle ympäristölle vieras materiaali- ja värimaailma (valkoinen, harmaa metalli, lasi). Uusi ja vanha rakennuskanta eivät liity toisiinsa yhtä luontevasti kuin vaihtoehdossa 1. Selkeää inhimilliseen mittakaavaan tai ympäröivään rakennuskantaan sovitettua jalustaosaa ei suurelta osin ole muodostettu, tai se ei hahmotu selkeästi. Suunnitelma ei vaikuta mahdollistavan viihtyisää, jalankulkijoille tarkoitettua, laadukasta kaupunkitilaa, vaikka tämä on määritelty kaavan tavoitteeksi. Vaihtoehdon 2 mukainen rakentaminen katkaisee lisäksi useita alueen näkemäyhteyksiä ja hämärtää kokonaisuuden ymmärrettävyyttä.

Vaihtoehdossa 2 on korostettu asemakeskuksen ja Pohjoiskannen saumatonta liittymistä yhteen sommittelun ja arkkitehtuurin osalta. Vaihtoehdossa 1 asemakeskus muodostaa oman arkkitehtonisen kokonaisuutensa, kun taas pohjoiskansi liittyy arkkitehtonisesti osaksi areenakeskusta. Näin vaihtoehdossa 1 muodostuu kaksi selkeänä hahmottuvaa arkkitehtonista kokonaisuutta, asemakeskus ja areenakeskus.

Aukioiden ja puistojen yleissuunnitelmaluonnokset

Kummastakin vaihtoehdosta on tehty Aukioiden ja puistojen yleissuunnitelmaluonnokset, jotka on laatinut LOCI maisema-arkkitehdit Oy. Molemmissa tavoitteet on määritelty lähes yhteneväisesti, joskin VE2:een liittyvässä suunnitelmasta on poistettu kohta, jonka mukaan tavoitteena on "vahvistaa [rautatieaseman] aukion rakennushistoriallisia arvoja". Molemmissa on periaatteeksi kirjattu asema-aukion säilyttäminen avoimena tilana, mitä Pirkanmaan maakuntamuseo pitää oikeana periaatteena. Kummassakin suunnitelmassa on kuitenkin sijoitettu puu tai puita aseman eteläpuolisen siiven eteen. VE2:een liittyvässä suunnitelmassa puustoa on osoitettu paikalle enemmän. Maakuntamuseo katsoo, että puistovyöhykkeen tulisi alkaa vasta eteläsiiven eteläpäästä. Suunnitelmissa Asema-aukion kiveys on tarkoitus vaihtaa harmaasta graniittisesta mukulakiveyksestä vaaleaan kookkaampaan kivilaatoitukseen. Maakuntamuseo muistuttaa, että aukion kiveämistapa on osa sen historiallista luonnetta. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena on säilyttää aukiolla 1930-luvun henki ja että Asema-aukio säilyy avoimena 30-luvun henkeä huokuvana kaupunkitilana. Kiveyksen materiaalin ja tyylin vaihdos vaikuttaa olevan vastoin tätä tavoitetta. Maakuntamuseo rohkaisee tutkimaan vaihtoehtoa, jossa kiveys vaihtuu uuteen vasta puiston puolella. Molemmissa suunnitelmissa lankarullakioski on merkitty sijoitettavaksi aukion ja puiston vaihettumiskohtaan. Maakuntamuseo kiittää kioskin palauttamisesta lähelle sen alkuperäistä sijaintipaikkaa.

Vaikutusten arviointi

Valmisteluvaiheen vaikutusten arviointi on valmistunut toukokuussa 2025 ja sen on toteuttanut Sitowise Oy. Vaikutusten tunnistamisen ja arvioinnin tukena käytettiin soveltavaa menetelmää, jossa vaikutukset luokiteltiin Suomen ympäristökeskuksen IMPERIA-hankkeessa kehitettyä vaikutusten arviointikehikkoa ja merkittävyyden arviointia mukailevalla tavalla.

Vaikutusten luokittelussa kaavojen toteutumisesta syntyvät vaikutukset kaukomaisemaan arvioitiin neutraaliksi ja merkittävyys kokonaisuutena erittäin suureksi. Kaukomaisemassa muutokset tulevat olemaan havaittavissa kaikista ilmansuunnista. Kaupungin silhuetissa korkea rakentaminen liittyy osaksi jo toteutunutta Eteläkannen ja Areenan sekä Ratapihankadun varren rakennusten sarjaa. Vaihtoehdon 1 toteutuessa tapahtuva kaupungin siluetin muutos kaukonäkymissä on suuri, mutta hillitympi kuin vaihtoehdossa 2.

Vaikutusten luokittelussa kaavojen toteutumisesta syntyvät kaupunki- ja katukuvaan kohdistuvat vaikutukset on arvioitu voimakkuudeltaan erittäin suuriksi. Vaikutuskohteen herkkyys luokiteltiin suureksi ja muutoksen suuruus erittäin suureksi. Muutoksen suunta arvioitiin myönteiseksi ja merkittävyys kokonaisuutena erittäin suureksi. Uusi rakennuskanta sijoittuu osaksi ympäröivien katujen ja aukiotilojen kaupunkikuvaa ja päätenäkymiä ja asettuu uutena elementtinä joidenkin kaupunkitilallisten käytävien suuntaisten pitkien näkymien päätteiksi.

Epävarmuustekijöiden analyysissä on todettu, etteivät kaavamääräykset [luonnosvaiheessa] sido toteutusta tai ota kantaa moniin havainneaineistoissa esitettyihin yksityiskohtiin, kuten rakennusten ulkoasuun ja arkkitehtuuriin. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että tämä on tärkeää tiedostaa. Kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä tulee ehdotusvaiheessa ohjata toteutussuunnittelua riittävän sitovasti, jotta suunnitelmien arkkitehtoninen laatu ei heikkene toteutussuunnittelussa esimerkiksi kustannusten säästämisen vuoksi. Myös oikeusvaikutteisesta rakentamistapaohjeesta voisi olla huomattavaa apua laadun varmistamisessa.

Rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu kappaleessa 3.5.2. Kulttuuriperintö. Muutoksen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutuskohteiden alttius muutoksille arvioitiin erittäin suuriksi. Muutoksen voimakkuus arvioitiin erittäin suureksi. Vaikutuskohteen herkkyyden ja muutoksen suuruuden osatekijät kokonaisuutena luokiteltiin erittäin suuriksi. Muutoksen suunta arvioitiin myönteiseksi ja merkittävyys kokonaisuutena erittäin suureksi.

Kaavojen toteutuessa uudisrakennusten on todettu kohoavan useiden Tampereelle tunnusomaisten arvokohteiden ja -maisemien taustalle. Näitä tamperelaista identiteettiä luovia kohteita ovat muun muassa Tammerkosken koskimaisema siltoineen, Hämeensilta, keskustori, linja-autoasema, Ratinan stadion sekä Sorin aukio ja ortodoksikirkko. Vanhastaan yhteisölle tärkeiden rakennusten, kuten raatihuoneiden, kirkkojen ja kellotornien, merkittävyyttä on korostettu niiden muusta rakentamisesta poikkeavalla maisemallisella näkyvyydellä. Vaikutustenarvioinnin mukaan nykyisellä korkealla rakentamisella tavoitellaan nyt ennemmin taloudellisia kuin kulttuurisia arvoja. Vaikutustenarvioinnissa esitetyn tulkinnan mukaan taustamaiseman muutos toisaalta korostaa ja vahvistaa kulttuuriympäristön arvokohteiden asemaa ja merkitystä kaupungin ajallisten kerrostumien ilmentäjinä. Tätä ajatusta ei kuitenkaan ole havainnollistettu tai perusteltu. Toisaalta vaikutustenarvioinnissa on todettu, että rakennetun ympäristön arvokohteiden näkyvyys ja historiallinen merkitys voi uusien korkeiden rakennusten vaikutuksesta hämärtyä.

Edelliseen liittyen Pirkanmaan maakuntamuseo huomauttaa, että RKY-alueen arvo ja merkitys on jo lähtötasolla erityisen korkea ja sekä rautatieasemalla että veturitalleilla on nykyisessä kaupunkikuvassa merkittävä ja näkyvä asema. Vähintään yhtä mahdolliselta vaikuttaa, että kyseisten rakennusten kaupunkikuvallinen asema ja keskinäinen suhde heikkenisi muutoksissa, kuin että lähiympäristössä tapahtuva suuri muutos onnistuisi korostamaan kohteiden merkitystä. Vaikutustenarvioinnissakin on todettu, että valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö – Tampereen rautatieasema ja veturitallit – liittyvät toiminnallisesti ja kaupunkitilallisesti paitsi toisiinsa, myös radan itäpuolella sijaitsevan Tullin alueen rakennuskantaan. Rautateiden rakennuksille on ominaista rakennusten ja ulkotilojen tiivis vuoropuhelu. Ratapihan yli avautuvat näkymät muuttuvat erityisesti vaihtoehdossa B (VE 2), jossa esitetyn laajan kansirakentamisen toteutuessa veturitallien visuaalinen yhteys kokonaisuuden muihin rakennuksiin ja ratapihaan heikkenee.

Lisäksi on todettu, että vaihtoehdon A (VE 1) toteutuessa reunalaiturin eteläosaan toteutuva tilallinen rajaus (pilaririvistö ja osittainen kattaminen) voidaan arvioida nykytilannetta selkeyttäväksi muutokseksi, joka ei merkittävällä tavalla heikennä asemarakennuksen, laiturikatosten ja veturitallien välistä kokonaisuuden maisemallista yhteyttä. Vaihtoehdon B toteutuessa laajamittainen kansirakentaminen katkaisee näitä visuaalisia yhteyksiä ja voi jossain määrin hämärtää kokonaisuuden ymmärrettävyyttä. Vaihtoehdon B toteutuessa kansirakentaminen ulottuu lisäksi suhteellisen lähelle matkustajalaitureiden katoksia, jolloin niiden tilaa jakava merkitys avoimen rataympäristön keskellä muuttuu. Kappaleessa 3.5.3. todetaan vielä, että vaihtoehdossa B muutos rakennettuun ympäristöön on kuitenkin voimakkaampi johtuen vaihtoehtoa A laaja-alaisemmasta kansirakentamisesta sekä suuremmasta korkeiden rakennusten lukumäärästä ja sijainnista suhteessa toisiinsa ja ympäröivään rakennuskantaan.

Kaavaluonnosten sisältö ei suoranaisesti ohjaa alueen historiallisesta taustasta kertovien ominaispiirteiden korostamiseen, tai ota yksityiskohtaisella tasolla kantaa uutta ja vanhaa rakentamista yhteen sovittavien ja sitovien ratkaisujen sisältöön. Vaikutusten arvioinnissa kaavojen toteutumisella ei kuitenkaan katsota olevan rautatieaseman, henkilöratapihan ja veturitallit käsittävän valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön ominaispiirteiden säilymistä merkittävästi vaarantavia tai heikentäviä vaikutuksia. Näin siksi, että Hämeenkadun päätteenä olevan rautatieaseman päärakennuksen ja kellotornin asema tai taustamaisema säilyvät [tämän hankkeen osalta] ennallaan. Suunnitteluaineistossa on korostettu alueen toimimista Tampereen käyntikorttina. Toisaalta kaavan tavoitteisiin lukeutuu valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvojen vaaliminen. Jotta nämä tavoitteet saadaan yhdistettyä onnistuneesti, Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kaavaehdotuksessa on tarpeen esim. yleismääräyksissä edellyttää paitsi erityisen korkeaa arkkitehtonista laatua myös alueen historiallisesta taustasta kertovien ominaispiirteiden korostamista.

Kappaleen 3.5.2. analyysin perusteella ei ole täysin selvää, miksi rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset on arvioitu juuri myönteiseksi. Kaavaselostuksesta käy ilmi, että arvioinnissa on painotettu sitä, että kummankin vaihtoehdon toteutuessa asemarakennus suojellaan ja että kaavojen toteutuminen edistää valtakunnallisia rautatieasema-alueita koskevan menettelytapasopimuksen (Rautatiesopimus, 1998) ilmaistujen, asemakaavalla ratkaistavien suojelutavoitteiden toteutumista. Kuitenkin erityisesti vaihtoehdolla B/2 on tunnistettu RKY-alueeseen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, kuten edellä on kuvattu. Tästä syystä vaikutusten luokittelu myönteisiksi vaikuttaa liian yksinkertaistetulta tulkinnalta.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kaavaluonnosvaihtoehto 1 kunnioittaa enemmän suunnittelualueen ja sen vaikutusalueen kulttuuriympäristöarvoja ja on siksi sopivampi valinta kehitettäväksi ehdotusvaiheeseen.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Kaavaehdotus liitemateriaaleineen tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta tarkistetusta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä valmisteluaineistosta. Asemakaavaa valmistellaan rinnakkain kahden muun Tampereen rautatieaseman ja henkilöratapihan ympäristöön sijoittuvan asemakaavan muutoksen (Pohjoiskansi, nro 8975 sekä Ratapihankatu 43, 45 ja katualueita, nro 9020) kanssa. Pirkanmaan maakuntamuseo antaa kyseisistä hankkeista lausunnot diar. 512/2025 (Pohjoiskansi) ja diar. 513/2025 (Ratapihankatu 43 ja 45). Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut aikaisemman lausunnon diar. 27/2018 (15.02.2018) tuolloisesta kaavan tarkistetusta OAS:sta ja osasta valmisteluaineistoa. Lausunnossaan maakuntamuseo korosti suunnittelualueen ja sen lähivaikutusalueen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä rakennetun kulttuuriympäristön arvoja sekä niiden huomioimista ja säilyttämistä kaavahankkeessa. Lausunnossa todettiin, että Asemakeskushanke on vaikutuksiltaan merkittävä ja sillä on korkean ja tehokkaan rakentamisen kautta erityisiä vaikutuksia sekä kauko- että lähimaisemaan, kulttuurihistorialliseen kaupunkirakenteeseen, kaupunkimiljööseen, alueen identiteettiin ja imagoon sekä kaupunkilaisten arkeen ja asumiseen. Myös kansirakennetta pidettiin rakennetun ympäristön arvojen näkökulmasta riskinä. Näin ollen painotettiin huolellisesti laaditun havainneaineiston ja vaikutusten arvioinnin tärkeyttä ja esitettiin valmisteluaineistoa tietyiltä osin täydennettäväksi. Vuoden 2018 aineistoon nähden Asemakeskuksen kaavahankkeessa on päätetty tutkia toinen luonnosvaihtoehto, jonka myötä kaavan suunnitelma-, selvitys- ja havainneaineistoa sekä vaikutusten arviointia on päivitetty. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää myönteisenä sitä, että kaavaprosessissa on tehty vaihtoehtotarkastelua ja että kokonaisuutta viedään aikataulullisesti yhtä aikaa eteenpäin muiden lähialueen kaavojen kanssa.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä kaavakuvaus

OAS:n mukaan kaavan tavoitteena on luoda asemakaavalliset edellytykset Asemakeskus-hankkeen toteuttamiselle. Tavoitteet kytkeytyvät käynnissä olevaan kaupungin, valtion ja alueen yksityisten maanomistajien Tampereen Asemakeskus-hankkeeseen sekä Tampereen henkilöratapihan kehittämishankkeeseen (TAHERA-hanke). Koko Asemakeskus-hankkeen keskeisinä tavoitteina on muun muassa alueen kaupunkirakenteen ja kaupunkikuvan uudistaminen, matkaketjujen sujuvoittaminen sekä kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen. Suunnittelussa ovat vahvasti esillä oleskeltavan kaupunkitilan, laadukkaiden jalankulkuyhteyksien sekä korkealaatuisen julkisen kaupunkitilan rakentamista koskevat tavoitteet. Alueelle suunnitellaan monipuolisesti työn, kaupan, palvelujen, vapaa-ajan ja asumisen toimintoja. OAS:n tavoitteista puuttuu valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) arvojen säilyttäminen. Arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen tavoite on mainittu kaavakuvauksen alussa, mutta OAS:ia tulee tältä osin täydentää. Myös kaavaselostuksessa on syytä tarkistaa kaikki tavoitteenmäärittelyä koskevat kohdat ja täydentää niihin puuttuvilta osin RKY-alueen arvojen säilyttämisen tavoite. Pirkanmaan maakuntamuseo muistuttaa, että Valtioneuvoston vuonna 2017 hyväksymien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaan kulttuuriympäristöstä huolehtiminen kestävällä tavalla on tärkeää elinkeinojen, väestön hyvinvoinnin ja alueiden identiteetin kannalta. VAT asettavat seuraavan tavoitteen: huolehditaan valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta.

Kaavaluonnokset ja viitesuunnitelmaluonnokset

Kaavaluonnoksen vaihtoehto 1 (VE1) perustuu löyhästi vuoden 2014 arkkitehtuurikilpailuvoittoon (ReConnecting Tampere: Cobe ja Lundén Architecture Company, Ramboll Finland ja Newsec Valuation Oy) sekä vuonna 2019 laadittuun Asemakeskuksen yleissuunnitelmaan. Vaihtoehtoa 2 (VE2) on kehitelty vuodesta 2023 lähtien, jolloin tavoitteeksi asetettiin tutkia laajempaa kansirakennetta ja puistoaluetta sekä sujuvampaa yhteyttä Asema-aukiolta Areenalle saakka. Suunnitelmat ovat Studio Daniel Liebeskindin, Arco Architecture Companyn ja Loci maisema-arkkitehtien yhteistyön tulosta. Vaihtoehdot poikkeavat toisistaan merkittävämmin suhteessa rata-alueeseen. VE 1:ssä täydennysrakentamista ei ole ulotettu rata-alueelle. Sen mukaisessa ratkaisussa 7–11 kerroksiset lamellirakennukset rajaavat keskelle jäävää puistoaluetta antaen sille kiilamaisen muodon. Lamelleihin liittyy kaksi, enintään 31 kerroksista torniosaa rata-alueen puolella. VE 2:ssa rata-alueen päälle tulee puistokansi sekä seitsemänkerroksisia lamellirakennuksia. Rautatienkadun varrelle on sijoitettu neljä enintään 27 kerroksista tornirakennusta, jotka kytkeytyvät toisiinsa kaksikerroksisella jalustaosalla. Vaihtoehdossa 1 rakennusoikeutta muodostetaan 69 270 k-m2 maan pinnalle sekä maanalaista rakennusoikeutta 17 500 k-m2. Vaihtoehdossa 2 rakennusoikeutta muodostetaan 84 855 k-m2 maan pinnalle sekä maanalaista rakennusoikeutta 5000 k-m2.

Rautatieaseman suojelun taso on sama molemmissa vaihtoehdoissa. Asemalle on osoitettu suojelumerkintä sr-2: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Mikäli tämän pyrkimyksen vastaisesti on rakennuksessa aiemmin suoritettu toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että suojelumääräys on rakennuksen julkisivuja ajatellen onnistunut, mutta se ei huomioi Tampereen rautatieaseman sisätilojen selvityksissä määriteltyjä arvoja. Maakuntamuseo esittää tutkittavaksi suojelumääräystä, joka turvaa myös tärkeimpien sisätilojen arvot. Keskeisenä liikennerakennuksena myös aseman sisätilat ovat merkittävä osa julkista kaupunkitilaa, ja niiden selvityksissä todetut arvot on otettava huomioon kaavaratkaisussa.

Molemmissa vaihtoehdoissa asema-aukio vaihettuu kohti etelää puistoalueeksi. Kaupunkikuvallisesti ja -rakenteellisesti merkittävä aukio liittyy erottamattomalla tavalla funktionalistiseen asemarakennuksen kokonaissommitelmaan ja sen 1930-luvun kaupunkisuunnittelua kuvaavaan kaupunkikuvalliseen asemaan. Aukiolle ei ole osoitettu suojelumääräystä, tai muuta sen avoimena säilymistä varmistavaa kaavamääräystä, ainoastaan merkintä Katuaukio / Tori (VE A) tai Katuaukio (VE B). Pirkanmaan maakuntamuseo pitää hyvänä sitä, että Asema-aukio on periaatteessa säilytetty avoimena kaupunkitilana kummassakin vaihtoehdossa, sillä tämä auttaa säilyttämään paitsi osan aseman kaupunkikuvallisesta asemasta myös ylläpitämään Hämeenkadun päätenäkymää nykyisen kaltaisena. Aukion avoimuus tulee varmistaa kaavamääräyksin rautatieaseman koko julkisivun pituudelta.

Kaavaselostuksen mukaan kaavaluonnoksissa edellytetään, että rakennusten suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota niiden sijaintiin historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävässä ympäristössä. Kyseinen merkintään ym-12 liittyvä määräys kuitenkin puuttuu kaavaluonnoksista. Arkkitehtonisen laadun osalta yleismääräyksissä määrätään, että korttelin tulee muodostaa arkkitehtonisesti korkeatasoinen kokonaisuus ja rakennukset tulee rakentaa erityisen laadukasta rakennustapaa noudattaen, ja että julkisivut tulee toteuttaa arkkitehtuuriltaan ja rakennustavaltaan erityisen korkeatasoisesti ja kaupunkikuvaa rikastaen. Näitä määräyksiä maakuntamuseo pitää tärkeinä. 

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kummankin vaihtoehdon toteuttaminen muuttaisi rautatieaseman ja henkilöratapihan ympäristön kaupunkikuvaa erittäin voimakkaasti. Kehitettävää kaavavaihtoehtoa valittaessa tulee kaikin tavoin varmistaa, etteivät valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön ainutlaatuiset arvot heikkene ja että alue säilyttää kertovuutensa ja ymmärrettävyytensä myös muutoksessa.

Vaihtoehtoja verrattuaan alueellinen vastuumuseo katsoo, että VE1 on kaupunkikuvallisesti laadukkaampi ja paremmin sovitettu Tampereelle. Uudisrakennuksiin liittyvä jalustaosa peilaa Rautatienkadun vastakkaisen puolen mittakaavaa, ja vahvat horisontaalit korostavat rautatietä. Tornien sijoittaminen ratapihan puolelle kunnioittaa RKY-alueen arvoille keskeistä rautatieasemaa ja antaa sille selkeän pääosan Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteyksen katutilassa. Näkemäyhteys rautatieasemalta veturitalleille säilyy esteettömänä ja suurempi osa ratapihalle luonteenomaista avointa kaupunkitilaa säilyy. VE1:ssä sinänsä tehokas ja korkea rakentaminen on liitetty laadukkaammin katutilaan ja ympäröivään rakennuskantaan ja inhimillinen mittakaava on huomioitu paremmin. Punatiilen käyttö jalustaosassa jatkaa RKY-alueelle tyypillistä materiaalimaailmaa. Asemarakennuksen eteläsiiven linjaa jatkava arkadi kunnioittaa rautatieaseman mittakaavaa ja jatkaa punatiiliarkkitehtuuria, mutta on kuitenkin selkeästi uusi ja kiinnostava elementti.

Vaihtoehto 2 on arkkitehtonisesti hyvin universaali, eikä sitä ole pyritty sopeuttamaan ympäröivään rakennuskantaan tai kaupunkikuvaan. Tornitalojen sijoittelu Rautatienkadun varteen ja puistokannen massa luovat massiivisen vaikutelman. Rautatien läheisyys hämärtyy katukuvassa. Rautatieympäristöille luontainen avoin kaupunkitila vähenee ratapihan puolella ja rautatieaseman ja veturitallien välinen näkemäyhteys heikkenee. Sijoittamalla tornitalojen kulmat Rautatienkadulle päin on haluttu muodostaa kadun varteen maanvaraisia taskuja kaupunkivihreälle, erityisesti puille. Tavoite on kannatettava, mutta kulmittain sijoitetut vaaleat, materiaalimaailmaltaan yhtenäiset tornit vaikuttavat viitesuunnitelmien mukaan sulautuvan toisiinsa pitkissä katunäkymissä, muodostaen raskaan ja massiivisen vaikutelman. Viitesuunnitelmissa korostuu kylmä ja ympäröivälle rakennetulle ympäristölle vieras materiaali- ja värimaailma (valkoinen, harmaa metalli, lasi). Uusi ja vanha rakennuskanta eivät liity toisiinsa yhtä luontevasti kuin vaihtoehdossa 1. Selkeää inhimilliseen mittakaavaan tai ympäröivään rakennuskantaan sovitettua jalustaosaa ei suurelta osin ole muodostettu, tai se ei hahmotu selkeästi. Suunnitelma ei vaikuta mahdollistavan viihtyisää, jalankulkijoille tarkoitettua, laadukasta kaupunkitilaa, vaikka tämä on määritelty kaavan tavoitteeksi. Vaihtoehdon 2 mukainen rakentaminen katkaisee lisäksi useita alueen näkemäyhteyksiä ja hämärtää kokonaisuuden ymmärrettävyyttä.

Vaihtoehdossa 2 on korostettu asemakeskuksen ja Pohjoiskannen saumatonta liittymistä yhteen sommittelun ja arkkitehtuurin osalta. Vaihtoehdossa 1 asemakeskus muodostaa oman arkkitehtonisen kokonaisuutensa, kun taas pohjoiskansi liittyy arkkitehtonisesti osaksi areenakeskusta. Näin vaihtoehdossa 1 muodostuu kaksi selkeänä hahmottuvaa arkkitehtonista kokonaisuutta, asemakeskus ja areenakeskus.

Aukioiden ja puistojen yleissuunnitelmaluonnokset

Kummastakin vaihtoehdosta on tehty Aukioiden ja puistojen yleissuunnitelmaluonnokset, jotka on laatinut LOCI maisema-arkkitehdit Oy. Molemmissa tavoitteet on määritelty lähes yhteneväisesti, joskin VE2:een liittyvässä suunnitelmasta on poistettu kohta, jonka mukaan tavoitteena on "vahvistaa [rautatieaseman] aukion rakennushistoriallisia arvoja". Molemmissa on periaatteeksi kirjattu asema-aukion säilyttäminen avoimena tilana, mitä Pirkanmaan maakuntamuseo pitää oikeana periaatteena. Kummassakin suunnitelmassa on kuitenkin sijoitettu puu tai puita aseman eteläpuolisen siiven eteen. VE2:een liittyvässä suunnitelmassa puustoa on osoitettu paikalle enemmän. Maakuntamuseo katsoo, että puistovyöhykkeen tulisi alkaa vasta eteläsiiven eteläpäästä. Suunnitelmissa Asema-aukion kiveys on tarkoitus vaihtaa harmaasta graniittisesta mukulakiveyksestä vaaleaan kookkaampaan kivilaatoitukseen. Maakuntamuseo muistuttaa, että aukion kiveämistapa on osa sen historiallista luonnetta. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena on säilyttää aukiolla 1930-luvun henki ja että Asema-aukio säilyy avoimena 30-luvun henkeä huokuvana kaupunkitilana. Kiveyksen materiaalin ja tyylin vaihdos vaikuttaa olevan vastoin tätä tavoitetta. Maakuntamuseo rohkaisee tutkimaan vaihtoehtoa, jossa kiveys vaihtuu uuteen vasta puiston puolella. Molemmissa suunnitelmissa lankarullakioski on merkitty sijoitettavaksi aukion ja puiston vaihettumiskohtaan. Maakuntamuseo kiittää kioskin palauttamisesta lähelle sen alkuperäistä sijaintipaikkaa.

Vaikutusten arviointi

Valmisteluvaiheen vaikutusten arviointi on valmistunut toukokuussa 2025 ja sen on toteuttanut Sitowise Oy. Vaikutusten tunnistamisen ja arvioinnin tukena käytettiin soveltavaa menetelmää, jossa vaikutukset luokiteltiin Suomen ympäristökeskuksen IMPERIA-hankkeessa kehitettyä vaikutusten arviointikehikkoa ja merkittävyyden arviointia mukailevalla tavalla.

Vaikutusten luokittelussa kaavojen toteutumisesta syntyvät vaikutukset kaukomaisemaan arvioitiin neutraaliksi ja merkittävyys kokonaisuutena erittäin suureksi. Kaukomaisemassa muutokset tulevat olemaan havaittavissa kaikista ilmansuunnista. Kaupungin silhuetissa korkea rakentaminen liittyy osaksi jo toteutunutta Eteläkannen ja Areenan sekä Ratapihankadun varren rakennusten sarjaa. Vaihtoehdon 1 toteutuessa tapahtuva kaupungin siluetin muutos kaukonäkymissä on suuri, mutta hillitympi kuin vaihtoehdossa 2.

Vaikutusten luokittelussa kaavojen toteutumisesta syntyvät kaupunki- ja katukuvaan kohdistuvat vaikutukset on arvioitu voimakkuudeltaan erittäin suuriksi. Vaikutuskohteen herkkyys luokiteltiin suureksi ja muutoksen suuruus erittäin suureksi. Muutoksen suunta arvioitiin myönteiseksi ja merkittävyys kokonaisuutena erittäin suureksi. Uusi rakennuskanta sijoittuu osaksi ympäröivien katujen ja aukiotilojen kaupunkikuvaa ja päätenäkymiä ja asettuu uutena elementtinä joidenkin kaupunkitilallisten käytävien suuntaisten pitkien näkymien päätteiksi.

Epävarmuustekijöiden analyysissä on todettu, etteivät kaavamääräykset [luonnosvaiheessa] sido toteutusta tai ota kantaa moniin havainneaineistoissa esitettyihin yksityiskohtiin, kuten rakennusten ulkoasuun ja arkkitehtuuriin. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että tämä on tärkeää tiedostaa. Kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä tulee ehdotusvaiheessa ohjata toteutussuunnittelua riittävän sitovasti, jotta suunnitelmien arkkitehtoninen laatu ei heikkene toteutussuunnittelussa esimerkiksi kustannusten säästämisen vuoksi. Myös oikeusvaikutteisesta rakentamistapaohjeesta voisi olla huomattavaa apua laadun varmistamisessa.

Rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu kappaleessa 3.5.2. Kulttuuriperintö. Muutoksen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutuskohteiden alttius muutoksille arvioitiin erittäin suuriksi. Muutoksen voimakkuus arvioitiin erittäin suureksi. Vaikutuskohteen herkkyyden ja muutoksen suuruuden osatekijät kokonaisuutena luokiteltiin erittäin suuriksi. Muutoksen suunta arvioitiin myönteiseksi ja merkittävyys kokonaisuutena erittäin suureksi.

Kaavojen toteutuessa uudisrakennusten on todettu kohoavan useiden Tampereelle tunnusomaisten arvokohteiden ja -maisemien taustalle. Näitä tamperelaista identiteettiä luovia kohteita ovat muun muassa Tammerkosken koskimaisema siltoineen, Hämeensilta, keskustori, linja-autoasema, Ratinan stadion sekä Sorin aukio ja ortodoksikirkko. Vanhastaan yhteisölle tärkeiden rakennusten, kuten raatihuoneiden, kirkkojen ja kellotornien, merkittävyyttä on korostettu niiden muusta rakentamisesta poikkeavalla maisemallisella näkyvyydellä. Vaikutustenarvioinnin mukaan nykyisellä korkealla rakentamisella tavoitellaan nyt ennemmin taloudellisia kuin kulttuurisia arvoja. Vaikutustenarvioinnissa esitetyn tulkinnan mukaan taustamaiseman muutos toisaalta korostaa ja vahvistaa kulttuuriympäristön arvokohteiden asemaa ja merkitystä kaupungin ajallisten kerrostumien ilmentäjinä. Tätä ajatusta ei kuitenkaan ole havainnollistettu tai perusteltu. Toisaalta vaikutustenarvioinnissa on todettu, että rakennetun ympäristön arvokohteiden näkyvyys ja historiallinen merkitys voi uusien korkeiden rakennusten vaikutuksesta hämärtyä.

Edelliseen liittyen Pirkanmaan maakuntamuseo huomauttaa, että RKY-alueen arvo ja merkitys on jo lähtötasolla erityisen korkea ja sekä rautatieasemalla että veturitalleilla on nykyisessä kaupunkikuvassa merkittävä ja näkyvä asema. Vähintään yhtä mahdolliselta vaikuttaa, että kyseisten rakennusten kaupunkikuvallinen asema ja keskinäinen suhde heikkenisi muutoksissa, kuin että lähiympäristössä tapahtuva suuri muutos onnistuisi korostamaan kohteiden merkitystä. Vaikutustenarvioinnissakin on todettu, että valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö – Tampereen rautatieasema ja veturitallit – liittyvät toiminnallisesti ja kaupunkitilallisesti paitsi toisiinsa, myös radan itäpuolella sijaitsevan Tullin alueen rakennuskantaan. Rautateiden rakennuksille on ominaista rakennusten ja ulkotilojen tiivis vuoropuhelu. Ratapihan yli avautuvat näkymät muuttuvat erityisesti vaihtoehdossa B (VE 2), jossa esitetyn laajan kansirakentamisen toteutuessa veturitallien visuaalinen yhteys kokonaisuuden muihin rakennuksiin ja ratapihaan heikkenee.

Lisäksi on todettu, että vaihtoehdon A (VE 1) toteutuessa reunalaiturin eteläosaan toteutuva tilallinen rajaus (pilaririvistö ja osittainen kattaminen) voidaan arvioida nykytilannetta selkeyttäväksi muutokseksi, joka ei merkittävällä tavalla heikennä asemarakennuksen, laiturikatosten ja veturitallien välistä kokonaisuuden maisemallista yhteyttä. Vaihtoehdon B toteutuessa laajamittainen kansirakentaminen katkaisee näitä visuaalisia yhteyksiä ja voi jossain määrin hämärtää kokonaisuuden ymmärrettävyyttä. Vaihtoehdon B toteutuessa kansirakentaminen ulottuu lisäksi suhteellisen lähelle matkustajalaitureiden katoksia, jolloin niiden tilaa jakava merkitys avoimen rataympäristön keskellä muuttuu. Kappaleessa 3.5.3. todetaan vielä, että vaihtoehdossa B muutos rakennettuun ympäristöön on kuitenkin voimakkaampi johtuen vaihtoehtoa A laaja-alaisemmasta kansirakentamisesta sekä suuremmasta korkeiden rakennusten lukumäärästä ja sijainnista suhteessa toisiinsa ja ympäröivään rakennuskantaan.

Kaavaluonnosten sisältö ei suoranaisesti ohjaa alueen historiallisesta taustasta kertovien ominaispiirteiden korostamiseen, tai ota yksityiskohtaisella tasolla kantaa uutta ja vanhaa rakentamista yhteen sovittavien ja sitovien ratkaisujen sisältöön. Vaikutusten arvioinnissa kaavojen toteutumisella ei kuitenkaan katsota olevan rautatieaseman, henkilöratapihan ja veturitallit käsittävän valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön ominaispiirteiden säilymistä merkittävästi vaarantavia tai heikentäviä vaikutuksia. Näin siksi, että Hämeenkadun päätteenä olevan rautatieaseman päärakennuksen ja kellotornin asema tai taustamaisema säilyvät [tämän hankkeen osalta] ennallaan. Suunnitteluaineistossa on korostettu alueen toimimista Tampereen käyntikorttina. Toisaalta kaavan tavoitteisiin lukeutuu valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvojen vaaliminen. Jotta nämä tavoitteet saadaan yhdistettyä onnistuneesti, Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kaavaehdotuksessa on tarpeen esim. yleismääräyksissä edellyttää paitsi erityisen korkeaa arkkitehtonista laatua myös alueen historiallisesta taustasta kertovien ominaispiirteiden korostamista.

Kappaleen 3.5.2. analyysin perusteella ei ole täysin selvää, miksi rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset on arvioitu juuri myönteiseksi. Kaavaselostuksesta käy ilmi, että arvioinnissa on painotettu sitä, että kummankin vaihtoehdon toteutuessa asemarakennus suojellaan ja että kaavojen toteutuminen edistää valtakunnallisia rautatieasema-alueita koskevan menettelytapasopimuksen (Rautatiesopimus, 1998) ilmaistujen, asemakaavalla ratkaistavien suojelutavoitteiden toteutumista. Kuitenkin erityisesti vaihtoehdolla B/2 on tunnistettu RKY-alueeseen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, kuten edellä on kuvattu. Tästä syystä vaikutusten luokittelu myönteisiksi vaikuttaa liian yksinkertaistetulta tulkinnalta.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kaavaluonnosvaihtoehto 1 kunnioittaa enemmän suunnittelualueen ja sen vaikutusalueen kulttuuriympäristöarvoja ja on siksi sopivampi valinta kehitettäväksi ehdotusvaiheeseen.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Kaavaehdotus liitemateriaaleineen tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.