Haapala on rakennettu Pelto-Tiuran tilan muonamiehen asunnoksi. Muonamies eli muonatorppari tarkoitti tilatonta mutta omillaan asuvaa henkilöä, joka teki päivätöitä maanomistajalle. Asuinrakennus on rakennettu kahdessa osassa. Vanhempi osa saattaa olla rakennettu 1800-luvun puolella, tarkempi rakennusvuosi ei ole tiedossa. Tilattomalle väestölle tuli mahdollisuus lunastaa asumuksensa vuona 1918 annetun torpparilain myötä, ja Haapala on lunastettu itsenäiseksi 1926. Asuinrakennuksen lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat 1920–30-luvuilla rakennettu navetta, piharakennus jonka sisään on jäänyt Haapalan alkuperäinen savusauna, maakellari ja kiviarkkukaivo. Piha-aluetta on ympäröinyt kiviaita, jonka jäänteet ovat vielä havaittavissa. Hyvin säilyneellä kokonaisuudella on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa sosiaalihistoriansa, asutushistoriansa ja rakennusperinteensä edustajana. Pirkanmaalla maaseudun tilattoman väestön elinpiiriin liittyvät kokonaisuudet kuuluvat voimakkaasti väistymässä olevaan rakennusperintöön, jonka vaaliminen on erityisen tärkeää kulttuurihistoriallisten arvojemme säilyttämiseksi. Lisäksi Haapala on osa Arolan kartanon ja Kurisjärven maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Tässä peltoaukeiden ja tilakeskusten muodostamassa kokonaisuudessa Haapala edustaa tilattoman väestön pienimittakaavaista ja yksinkertaista rakennuskantaa. Nykyään kesäkäytössä oleva Haapala sijaitsee Siniänmäen päällä. Kurisjärventie on ennen oikaisuaan kulkenut mäen kautta Haapalan editse.

Haapalan tontin rajalle on suunnitteilla ojahanke. Haapalan tontti on luonnollisen tasainen. Sauna- ja navettarakennukset sijaitsevat Siniänmäen rinteen päällä, aivan tontin rajoilla. Ojahankkeen liiteaineistoon kuuluvasta karttaotteesta puuttuu Haapalan saunarakennus. Ojitus on suunniteltu tehtäväksi tontin rajoja myöten, mikä tarkoittaa, että se sijoittuisi kiinni rakennusten perustuksiin ja saunan takana olevan käymäläosan alle. Ojan kaivaminen rakennusten perustuksiin johtaisi todennäköisesti perustusten ja sen myötä rakennusten vaurioitumiseen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että suunnitteilla oleva ojahanke ei tältä osin ole Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen. Lain 118 §:ssä todetaan, että [r]akentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Myös muilta osin on syytä huolehtia siitä, että mikäli ojitusta tehdään, se sijoitetaan ympäristön kannalta luontevaan paikkaan ja työn jälki on viimeisteltyä.

Pirkanmaan maakuntamuseo on aiemmin antanut useita lausuntoja (diar. 16/2010, 70/2010 ja 454/2012) koskien Haapalan saunarakennuksen takana sijaitsevaa varastointialuehanketta ja sen aiheuttamien maisemavaurioiden korjaamista. Varastoalueella oli ennen ensimmäisen lausunnon antamista tehty huomattavia kaivuu- ja pengerrystöitä. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoi, että näkyvällä paikalla Arolan kartanon ja Kurisjärven maakunnallisesti arvokkaassa kulttuuriympäristössä sijaitsevan varastoalueen maankäyttö on vaarantanut maiseman kulttuuriarvoja ja saattaa vaarantaa Haapalan kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Varastointialueen maisemoinnin osalta maakuntamuseo on puoltanut ratkaisua, jonka mukaan varastointialueen luiskaukset tehtäisiin kaltevuuteen 1:2 tai 1:3 siten, että reuna ei alkaisi Leväsen ja Mäkelöiden rajalta, vaan rajalinjasta mitattuna 2–2,5 m tasaisen suojavyöhykkeen jälkeen Huhtalan ja Kinnarin omistaman tontin puolelta. Museo on lisäksi korostanut, että varastoalueen maisemoinnista tulee huolehtia riittävällä tavalla. Viimeisimmässä lausunnossaan 2012 maakuntamuseo totesi, että varastointialue tulee maisemoida ja tehdyt muutokset korjata. Koska varastointialuetta rakennettaessa maastoa oli käsitelty voimakkaasti, vanha kiviaita oli hävitetty ja puustoa kaadettu, maakuntamuseo katsoi, että kaivuutöitä edeltänyttä tilaa ei voida palauttaa. Maakuntamuseo totesi lausunnossaan, että esillä olleesta suunnitelmasta ei vielä käynyt riittävällä tavalla ilmi, miten maaston muotoilu ja istutukset on tarkoitus toteuttaa ja miten Haapalan pihapiiri on huomioitu suunnitelmissa. Maisemointihanke on yhä kesken. Lähtökohdaksi siinä tulee ottaa Kurisjärven maiseman saattaminen siinä määrin alkuperäisen ympäristön kaltaiseksi kuin se tässä tilanteessa on mahdollista, mikä tarkoittaa esim. maastonmuotoilua maakuntamuseon aiemmassa lausunnossaan hyväksymien periaatteiden mukaisesti ja suojakasvillisuuden istuttamista alueelle. Lisäksi tulee huomioida Haapalan rakennuskannan ja pihapiirin säilyminen. Pirkanmaan maakuntamuseo toistaa, että ympäristön maisemointi tulee toteuttaa Arolan kartanon ja Kurisjärven kulttuuriympäristön arvojen palauttamiseksi siinä määrin, kuin se on mahdollista. Maakuntamuseo odottaa täydennettyjä maisemasuunnitelmia lausunnolle.