Paikallinen asutushistoriallinen, maisemallinen, historiallinen ja rakennushistoriallinen merkitys.

Rekisalon pihapiiri sijoittuu aivan Kotisalon pihapiirin yhteyteen, hieman korkeammalle mäen päälle. Maa rakennuksen ympärillä on tasainen, kivilatomuksilla reunustettu ja lipputangolla varustettu ydinpiha, jossa on nähtävissä vielä ruusuja, liljoja ja muita puutarhamaisen pihapiirin tyypillisiä kasveja. Päärakennus on tyypillinen 1950-luvulla rakennettu puolitoistakerroksinen lautaverhottu asuinrakennus. Rakennuksen harjakatto on katettu sementtitiilellä ja julkisivut ovat maalatu kellertäväksi. Yksityiskohdat, kuten vuorilistat ja betonisokkeli on ruskea. Rakennuksen itäpuolelle mäen alle sijoittuu pieni hirsirakenteinen saunarakennus.

Asuinrakennuksen eteläpuolelle sijoittuu suuri massaltaan L-kirjaimen muotoinen aumakattoinen navetta ja sen viereen hirsinen riviaitta. Pellot alkavat navetalta etelään ja itään, pellon reunassa on hirsisiä ulkorakennuksia Kotisalon riihen vieressä.

Eheänä säilynyt pihapiiri. Myös kaikki ulkorakennukset säilyneet hyvin, erityisesti suuri navetta on maisemallisesti ja rakennustaiteellisesti edustava maamerkki peltomaiseman keskellä. Rekisalon juuret ulottuvat 1860-luvulle Luikarin torppaan, joka oli saaren ensimmäinen vakituisesti asuttu torppa. Paikallinen asutushistoriallinen, maisemallinen, historiallinen jarakennushistoriallinen merkitys. Pihapiirin uhkana on käyttämättömyys ja huoltotoimenpiteiden laiminlyönti.

Rekisalon Luikari oli kruununtilallisen perustama, mutta Hermanni Saksan toimesta siitä tuli perintötila vuonna 1861. Torpparin asemaan se ei tuonut muutosta, mutta sen myötä maisemassa alkoi näkyää muutoksia tukkimetsien kaatamisen ja sahalle uiton ansiosta.

Muurin sotilastorpasta lähtöisin oleva Yrjö Matinpoika asettui Pörvälän (Luikarin) torppariksi vuonna 1844. Hänen isänsä menetti ruotusotamiehen tehtävät ruotisnvallan lakattua ja näin ollen koko torppa hävisi. Sotamiehen pojasta tuli renki Harmoisiin ja avioliitto Lahden tilan tyttären kanssa kuljetti heidät Jokelan torppaan 1834 ja tästä 10 vuoden kuluttua Rekisaloon. Torpanpito ei jatkunut heidän sukunsa toimesta, mutta Yrjö asui torpallaan 1892 vuoteen saakka. Rekisaloon tuli itselliseksi 1890-luvulla Tehinniemeltä Otto Ruusunen vaimonsa Iidan kanssa. Kustaa Adolf Joutsimatka lunasti Pörvälän tilan kirkolta pakkohuutokaupan kautta vuonna 1888. Sivutilalle Rekisaloon tuli lampuoti Juho Joonaanpoika sappeen Rimmistä. Juho alkoi käyttämään sukunimenään Jokista 1800-1900-lukujen taitteessa. Pörvälän omsitaja vaihtui vuonna 1898 Joutsimatkan perikunnan myytyä Halla Oy:lle tilat ja maat. Kauppaan kuului kirkolla vähäiset pellot ja tontti, papinsaaressa peltokappale, metsäsraka Hahamajärvellä, osa Rekisaloa ja Lehtisten saari Päijänteellä. Kauppojen myötä maanviljely keskittyi Rekisaloon. Täten Joutsimatkan aikana perustettu Papula joutui rekisalon alaiseksi, jolloin lampuoti Juho Joonaanpojalla oli torppari. Lampuoti sai haltuunsa rekisalossa olevan maan, valmiit pellot sekä rakennukset. Kirjallisen sopimuksen mukaan 25 vuoden sopimuskauden aikana vain lampuoti ja vaimo saivat asua ja omistaa Rekisaloa. Lampuotin kuollessa vuonna 1915, Rekisalossa asui kaksi perhettä (Jokiset ja Aittolahdet). Lunastus johti 1920-luvulla kahden maatilan syntyyn. Aurelia Jokinen ja Eemil Aittolahti pitivät tilaa avioiduttuaan vuonna 1904. Rekisalo ja siitä 1920-luvulla erotettu Kotisalo sijoittuvat aivan kiinni toisiinsa; taloissa oli yksi yhteinen seinä. Halla Oy myi Rekisalon Akseli Jokiselle (Aurelia Jokisen veli) ja Emil Aittolahdelle. Lisäalueita ostettiin muutaman vuoden kuluttua. Kahtia jakaminen laitettiin vireille ja näin syntyivät 22 ha käsittävä Kotisalo ja 27 ha käsittävä Rekisalo. Maanmittauskonttorissa asioiden hitaan etenemisen vuoksi tilat saatiin erotettua toisistaan vasta 1920-luvun lopulla. Kaksi perhettä asui pitkään samassa asuinrakennuksessa. Lopulta 1950-luvulla molemmille tiloille tehtiin uudet päärakennukset; Kotisalo sijoittuu rannan puolelle ja Rekisalo vähän ylemmäksi mäen päälle. Rekisaloa viljeltiin pitkään 1970-luvulle. Rekisalo on testamentattu vuonna 2013 Israelin Ystävät ry:lle.

Unnaslahti, S. 2014. s.158-161