Saaressa ei vielä 1950-luvulla ollut muita kesäasuntoja ja siellä laidunnettiin lampaita tuohon vuoteen 1952 saakka. Lampaiden kesälaidunnus jatkui pohjoisen puoleisessa Ruokosaaressa (Peräsaaressa, kuten ruolahtelaiset sitä nimittivät) vielä 1960 -luvun loppupuolelle saakka. Varsinainen Ruokosaari ja sen etelänpuoleisen saaren välissä on Runniksi sanottu alue, joka välillä oli veden vallassa ja välillä kuivaa heinikkoa, toisin sanoen saraa. Vaikka sara on karkeata ja huonosti sulavaa, jotkut kyläläiset tulivat lähes joka vuosi ja tekivät niistä yhden tai kaksi isoa seipäällistä/suovaa heinää, joka on sitten ilmeisesti talvisaikaan käyty hevosella hakemassa.

Samaisesta eteläisestä Ruokosaaresta mummoni, joka oli Ruolahdelta kotoisin, kertoi, että 1860- luvulla nälkävuosien aikaan ja myöhemminkin Sysmästä tulleet kerjäläiset yöpyivät ja pitivät nuotiota yhdessä pienessä poukamassa, jota sanottiin paikkakunnalla Kerjäläisten lahdeksi.

Ruokosaaret sijoittuvat Ruolahden kylän läheisyyteen, vajaan kilometrin päähän Ruolahden satamasta. Ruokosaareen kuuluu myös saaren itäpuolelle sijoittuva Peräsaari. Ruokosaari jakautuuu korkean veden aikaan kahtia, saaren keskisoaan, kapeikkoon isjoittuu pieni kosteikko.. Ruokosaari on ensimmäisiä saaria satamasta selälle päin edetessä. Ruokosaaressa on verrattain uudempaa (1970-l:n jälk) rakennuskantaa. Rakentaminen sijoittuu pääasiassa pohjois- ja itärannikkolle, vain yksi poikkeus on lounaisrannalla.

Lähteet:

Sähköpostiviesti 1.9.2015 Leila Helaakoski.

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.