etelässä Pälkänevedentiehen. Alue on haja-asutusaluetta: osaksi viljeltyä, osaksi metsäistä ja harvaan rakennettua. Tarkasteltava alue on asemakaavoitettavaa aluetta jonkin verran laajempi.

Maiseman peruspiirteissä on tarkasteltu maastonmuotoja, maaperää ja kallioperää, kasvillisuutta sekä näkymiä, kiintopisteitä, reunoja, solmukohtia ja maiseman avoimuutta. Lähteinä on käytetty maa- ja kallioperäkarttoja, aikaisempia kasvillisuus- ym. luontoselvityksiä ja ilmakuvia. Tärkeimpänä työmenetelmänä

on ollut havainnointi maastossa. Kulttuurimaiseman kehittyminen tehtiin kirjallisuus- ja karttatarkasteluna

sekä isojaon järjestelykartan v. 1879 perusteella karttaliitteeseen. Isojaon aikainen tilanne selostetaan vain kirjallisesti vähäisten karttamerkintöjen vuoksi. Nykytilanne perustuu paikalla tehtyihin havaintoihin.

Työssä oli kolme vaihetta: Lähdetietojen keruu, kenttätyö ja toimistotyö. Lähteinä käytettiin vanhoja ja uusia karttoja isojaosta alkaen, historiakirjoja, ilmakuvia eri ajoilta, vanhoja valokuvia, maanjakoasiakirjoja, muistitietoa ja kunnalta saatuja asemakaava- ja kiinteistötietoja sekä rakennuslupapiirustuksia. Kenttätyö tehtiin tarjouspyynnössä määriteltyihin kohteisiin paikalla havainnoiden ja valokuvaten, minkä jälkeen täytettiin kiinteistö- ja rakennuslomakkeet. Inventoituihin kohteisiin jätettiin inventointia koskeva tiedote. Alun perin inventoitavaksi merkittyjen lisäksi käytiin myös kolmessa muussa alueen kohteessa. Toimistotyövaiheessa kuvat nimettiin, järjestettiin ja koottiin kuvaliitteiksi, tiedot syötettiin lomakkeille, verrattiin havaintoja lähtötietoihin ja lopuksi tehtiin arvottaminen ja raportin yhteenveto. Kulttuurihistoriallinen arvottaminen on tehty käyttäen Museoviraston arviointikriteerejä. Maisemahistoriakartat ja alueen ominaisuuksia kuvaavat kartat ovat raportissa ja kiinteistö- ja rakennuslomakkeet raportin liitteinä.