Museovirasto pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa Pälkäneen rauniokirkon kajoamisluvasta, jota Pälkäneen Rauniokirkon suojeluyhdistys ry hakee. Rauniokirkko halutaan kattaa lasikatolla, ja sen yhteydessä joudutaan kajoamaan rauniokirkon kivimuureihin. Muurit ovat osa muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä (MML 1 ja 2 §), joka on tallennettu valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 635000002. Nyt haettu lupa koskee ainoastaan kajoamista muureihin.
Maakuntamuseo on antanut edellisen lausuntonsa hankkeesta 8.4.2024 (DIAR: 268/2024) ja esittänyt tiettyjä ehtoja ja lisäselvityksiä. Lausunto on liitetty lupahakemuksen aineistoon.
Hakemuksen liitteenä on myös hulevesisuunnitelma, jonka mukaan lasikatteen yhteyteen rakennetaan räystäskouruin ja syöksytorvin varustettu vesien poistojärjestelmä. Samoin puukatteiset sakariston ja asehuoneen räystäät varustetaan kouruin ja syöksytorvin. Lasikaton räystäskourut asennetaan erikoispiirustusten mukaisesti teräskattokannattajien varaan. Kourujen koukut kiinnitetään teräspalkkeihin ennakkoon hitsatuin korvakkein koneruuvikiinnityksillä. Syöksytorvilta purkautuvat vedet johdetaan rakennettavalle loiskekivi- ja kourujärjestelmällä yli kolmen metrin etäisyydelle rakennuksesta, jossa ne imeytyvät vapaasti hiekkaiseen maaperään. Järjestelmä rakennetaan erikoispiirustusten mukaan kestäväksi huolella muotoiltavien hiekka-alustojen varaan; alustojen päälle tulevat betonipalkit ja kourut.
Hankkeessa ei tehdä olemassa olevien maanpintojen kaivuja, mutta siinä peitetään muinaisjäännöstä. Maakuntamuseo katsoo, että ko. pienialainen muinaisjäännöksen peittäminen on syytä käsitellä samassa kajoamisluvassa. Hulevesien ohjaaminen kolmen metrin päähän muureista suojaa niitä, eikä todennäköisesti vahingoita maanalaista muinaisjäännöstä. Kosteus säilyttää orgaanista materiaalia, mutta voi vahingoittaa metalleja. Lasikaton ja hulevesijärjestelmän rakentaminen muuttaa maaperän kosteutta myös kirkon sisällä. Sadevesimäärän vaihtelun vaikutuksesta hautojen säilyvyyteen ei kuitenkaan ole tarkkaa tutkimustietoa. Hautojen tilaa olisi hyvä seurata muutaman vuoden kuluttua koetutkimuksella.
Aiemmassa lausunnossaan Pirkanmaan maakuntamuseo on kiinnittänyt huomionsa myös siihen, että lasikate sijoittuisi lappeiden jyrkkyydestä johtuen hyvin näkyvästi, lasi tulisi kiiltämään ja heijastelemaan ympäristöään ja lasikatteen rakenteet muodostaisivat oman aiheensa katteen lappeisiin. Maakuntamuseo totesi, että lopullista lasimateriaalia valittaessa on syytä arvioida mm. lasin heijastavuutta ja pyrkiä mahdollisimman eleettömään vaihtoehtoon. Pälkäneen kunnan 15.04.2024 antaman rakennuslupapäätöksen (lupatunnus 24-0034-R) ehtoihin on mm. kirjattu: "Katelasi ei saa aiheuttaa häikäisyä ympäröiville alueille ja tienkäyttäjille. Materiaalin valinnassa tulee arvioida erityisesti lasin heijastavuutta, aurinkosuojaominaisuuksia, käyttöturvallisuutta ja kokonaissoveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen." Kajoamislupahakemuksen aineistosta ei löydy tarkempaa tietoa lasimateriaalista ja sen ominaisuuksista.
Mikäli rakennusvalvonnan lupapäätöksessä mainittuja ehtoja noudatetaan ja hakemukseen liitetyt selvitykset ovat Museoviraston mukaan riittävät, maakuntamuseolla ei ole niistä huomautettavaa.
Museovirasto pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa Pälkäneen rauniokirkon kajoamisluvasta, jota Pälkäneen Rauniokirkon suojeluyhdistys ry hakee. Rauniokirkko halutaan kattaa lasikatolla, ja sen yhteydessä joudutaan kajoamaan rauniokirkon kivimuureihin. Muurit ovat osa muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä (MML 1 ja 2 §), joka on tallennettu valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 635000002. Nyt haettu lupa koskee ainoastaan kajoamista muureihin.
Maakuntamuseo on antanut edellisen lausuntonsa hankkeesta 8.4.2024 (DIAR: 268/2024) ja esittänyt tiettyjä ehtoja ja lisäselvityksiä. Lausunto on liitetty lupahakemuksen aineistoon.
Hakemuksen liitteenä on myös hulevesisuunnitelma, jonka mukaan lasikatteen yhteyteen rakennetaan räystäskouruin ja syöksytorvin varustettu vesien poistojärjestelmä. Samoin puukatteiset sakariston ja asehuoneen räystäät varustetaan kouruin ja syöksytorvin. Lasikaton räystäskourut asennetaan erikoispiirustusten mukaisesti teräskattokannattajien varaan. Kourujen koukut kiinnitetään teräspalkkeihin ennakkoon hitsatuin korvakkein koneruuvikiinnityksillä. Syöksytorvilta purkautuvat vedet johdetaan rakennettavalle loiskekivi- ja kourujärjestelmällä yli kolmen metrin etäisyydelle rakennuksesta, jossa ne imeytyvät vapaasti hiekkaiseen maaperään. Järjestelmä rakennetaan erikoispiirustusten mukaan kestäväksi huolella muotoiltavien hiekka-alustojen varaan; alustojen päälle tulevat betonipalkit ja kourut.
Hankkeessa ei tehdä olemassa olevien maanpintojen kaivuja, mutta siinä peitetään muinaisjäännöstä. Maakuntamuseo katsoo, että ko. pienialainen muinaisjäännöksen peittäminen on syytä käsitellä samassa kajoamisluvassa. Hulevesien ohjaaminen kolmen metrin päähän muureista suojaa niitä, eikä todennäköisesti vahingoita maanalaista muinaisjäännöstä. Kosteus säilyttää orgaanista materiaalia, mutta voi vahingoittaa metalleja. Lasikaton ja hulevesijärjestelmän rakentaminen muuttaa maaperän kosteutta myös kirkon sisällä. Sadevesimäärän vaihtelun vaikutuksesta hautojen säilyvyyteen ei kuitenkaan ole tarkkaa tutkimustietoa. Hautojen tilaa olisi hyvä seurata muutaman vuoden kuluttua koetutkimuksella.
Aiemmassa lausunnossaan Pirkanmaan maakuntamuseo on kiinnittänyt huomionsa myös siihen, että lasikate sijoittuisi lappeiden jyrkkyydestä johtuen hyvin näkyvästi, lasi tulisi kiiltämään ja heijastelemaan ympäristöään ja lasikatteen rakenteet muodostaisivat oman aiheensa katteen lappeisiin. Maakuntamuseo totesi, että lopullista lasimateriaalia valittaessa on syytä arvioida mm. lasin heijastavuutta ja pyrkiä mahdollisimman eleettömään vaihtoehtoon. Pälkäneen kunnan 15.04.2024 antaman rakennuslupapäätöksen (lupatunnus 24-0034-R) ehtoihin on mm. kirjattu: "Katelasi ei saa aiheuttaa häikäisyä ympäröiville alueille ja tienkäyttäjille. Materiaalin valinnassa tulee arvioida erityisesti lasin heijastavuutta, aurinkosuojaominaisuuksia, käyttöturvallisuutta ja kokonaissoveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen." Kajoamislupahakemuksen aineistosta ei löydy tarkempaa tietoa lasimateriaalista ja sen ominaisuuksista.
Mikäli rakennusvalvonnan lupapäätöksessä mainittuja ehtoja noudatetaan ja hakemukseen liitetyt selvitykset ovat Museoviraston mukaan riittävät, maakuntamuseolla ei ole niistä huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa