rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Pihapiiri edustaa erinomaisesti Tahmelan 1900-luvun alun työväenasuinrakentamista. Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on rakennettu viimeistään 1910-luvulla. Se on muutoksista huolimatta säilyttänyt erittäin hyvin alkuperäisen runkomuotonsa ja joitain rakennusmateriaaleja. Pihan pinnat, rakenteet, jäsentely ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, pieniä asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt hahmotettavissa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Pihapiiri ja asuinrakennus sijaitsevat melko näkyvällä paikalla rinnetontilla Varalankadun varressa. Niillä on suurehko merkitys muutoin rakennuskannaltaan uudistuneella alueella.

Varalankadun varressa sijaitseva, kadulta jyrkästi kaakkoon nouseva rinnetontti, jolla yksittäispientalotyyppinen todennäköisesti 1910-luvun asuinrakennus ja 1980-luvun pihasaunarakennus. Osin runsaan kasvillisuuden peittämien rakennusten päädyt ovat kadulle päin.

Pihapiiri kuluu Tahmelan 1900-luvun alussa rakennettuihin työväenasumuksiin. Tontin rajat mukailevat pääosin 1899 palstoitussuunnitelmaa (tontti no: 10). Maa on kuulunut alkujaan Provastin perintötilan tilan maihin ja se on aluksi ollut vuokrattuna. Asuinrakennuksen rakentaja tai rakennusvuosi ei ole tiedossa, mutta piirteidensä perusteella (loiva satulakatto, noppamainen muoto, perustus nurkkakivillä) se on rakennettu useimpien Ansionkallion alueen talojen tapaan 1910-luvulla.

Asuinrakennuksessa on ollut pääkerroksessa kaksi huoneen ja keittiön asuntoa ja ullakkokerroksessa 1h+kk asunto. Säilyneen talokirjan mukaan toiseen pääkerroksen asuntoon muuttivat 1922 Kalle ja Alma Jokinen. Kalle Jokinen oli kirves- ja linjatyömies. Muissa asunnoissa pidettiin vuokralaisia. Asukkaina oli mm. 1930- ja 40-luvuilla kaksi tehtaantyöntekijätärsisarusta sekä työmies. Pihapiiriin on lisäksi kuulunut kaksi pientä suorakaiteen muotoista piharakennusta, joista toinen on todennäköisesti ollut ulkohuone ja toinen eläinsuoja.

Jokiset asuivat talossa ilmeisesti vuoteen 1972 asti, jolloin kiinteistön osti arkkitehti Matti Lummaa. Lummaan aikana talon asunnot yhdistettiin ja tehtiin peruskorjaus. Lummaa vastasi alueen 1978 asemakaavan suunnittelusta. Uuteen kaavaan tontin toiseen reunaan kaavoitettiin puistoalue ja toiseen tehtiin varaus koillispuolelta kulkevalle jalkakäytävälle, jota ei toistaiseksi ole jyrkkään rinteeseen kuitenkaan toteutettu.

Lummaan jälkeen 1978-1980 talossa asui sähkötieteen professori Pauli Karttunen, jolta nykyiset omistajat ostivat talon. Karttunen purki vanhat piharakennukset ja aloitti nykyisen rakentamisen. Nykyiset omistajat rakensivat piharakennuksen loppuun 1980-luvun alussa. Varasto- ja saunarakennus on kaksiosainen. Perustassa on hyödynnetty samalla paikalla sijainneen vanhan piharakennuksen perustuksia. Rakennus on sovitettu huolellisesti rinteeseen ja muistuttaa alueen perinteisiä piharakennuksia. Se on rankorunkoinen, yksikerroksinen, luoteispäädyssä on matala parvitila saunan yläpuolella. Vuoraus on peiterimoitettua pystylautaa, yläosa on vaakalaudoitettu ja satulakatolla on ns. varttikate eli asbestilevykate. Väriltään rakennus on punainen ja listat valkoiset, kuten päärakennuksessa. Rakennusta ei ole inventoitu erikseen sen vielä vähäisen kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi. Kiinteistö rakennuksineen muistuttaa Ansiokallion laella säilyneitä alueen vanhimpia tontteja.

Pihapiiriä ympäröivien tonttien rakennuskanta on uudistunut voimakkaasti. Ainoastaan kaakonpuolisella Suuruspäänkatu 14 tontilla on säilynyt 1900-luvun alkupuolen piharakennus. Muutoin lähiympäristön rakennukset ovat kookkaita 1970-luvulla tai sen jälkeen rakennettuja rivi-, pari- ja omakotitaloja. Eteläpuolella on puistoksi kaavoitettu alue, jolla sijaitsee yksi vanhan voimalinjan betonijalustoista.

Varalankatu 15 sijaitsee korkean luonnokivipenkereen päällä, katutason yläpuolella. Rinnetonttia on pengerretty betoni- ja kivimuureilla, kadulta tontille kuljetaan pitkiä portaita pitkin. Tontilla on runsaasti kasvillisuutta: kookkaita kuusia, vaahteroita, tammia, koivuja sekä pensaita, kuten sireeniä ja norjanangervoja. Tontin yleisilme, pinnat, rakenteet ja kasvillisuus ovat vanhojen piharakennusten purkamista lukuun ottamatta säilyneet pääosin perinteisenä.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen, jäsentelyn, rakenteiden ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, kattokulman, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Asuinrakennuksen rinteeseen sijoittamisesta johtuvan korkean kivijalan säilyminen.

Tontin tasoerojen säilyminen.

Pihan ja asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemassa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 8.5.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 367.

- Ansionkallion palstoitussuunnitelma 1899, Toivo Borgenström; Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).

Kiinteistön omistaja/ asukas.