Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitun kohteen kulttuurihistoriallisista arvoista ja purkamisen mahdollisuudesta. Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu seuraavat kohdetta koskevat dokumentit: Lausunto perustusten kunnosta (Suunnittelu Teräsmaa 14.6.2023) sekä Taustatietoa Lampitie 30 saneeraushankkeesta (Kiinteistön omistaja Timo Antila 7.8.2023). Maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät kohteeseen maastokäynnin 3.8.2023. Paikalla olivat lisäksi kohteen omistaja ja hankkeen pääsuunnittelijat sekä edellisen omistajan edustaja. Tutustuttuaan kohteeseen ja hankkeen aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Kohteen arvot ja suojelutilanne

Lampitie 30 sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön alueella Viinikka-Nekalan pientaloalue (RKY 2009/Museovirasto). Aluekuvauksen mukaan Viinikan ja Nekalan omakoti- ja pienkerrostaloalueet ovat 1900-luvun alkupuolen ja jälleenrakennuskauden korkeatasoisesti suunniteltuja, osittain kunnallisen asuntotuotannon turvin toteutettuja asuinalueita.

Rakennus edustaa yhtä Nekalan alueelle tyypillisimmistä asuintalotyypeistä, kahden perheen pientaloa. Kyseinen kortteli osoitettiin alkuperäisessä vuoden 1921 asemakartassa Lokomon ja Hyppösen kenkätehtaan työväen asuntoalueeksi. Talon rakensivat 1920-luvulla kaksi veljestä perheilleen. Kumpaankin asuntoon kuului huone ja keittiö. Rakennuksessa on lisäksi täysikokoinen kellari ja ullakko. Talo pysyi saman suvun omistuksessa n. 100 vuotta, mutta kahta asuntoa on asuttu yhtenä viimeiset vuosikymmenet. Monet talon alkuperäisistä ulkomuodon ja tilanjäsentelyn piirteistä ovat säilyneet erinomaisesti tunnistettavina. Pihan puolella on edelleen asuntojen kaksi samanlaista sisäänkäyntiä sekä niiden välissä yhteinen sisäänkäynti kellariin. Taloon on vaihdettu profiilipeltikate ja ikkunat, joiden aukkokoko ja mahdollisesti myös puitejako on kuitenkin säilytetty. Mm. ulkoverhous, ulko- ja väliovet sekä alkuperäiset tulisijat ovat säilyneet.

Voimassaolevan asemakaavan (1995) kaavaselostuksessa todetaan, että yhdeksän korttelin laajuisella kaava-alueella on tiivis ja yhtenäinen korttelirakenne. Lähes kaikki kaava-alueen rakennukset on Lampikatu 30:n tavoin rakennettu 1920-luvulla. Seuraavalta vuosikymmeneltä on peräisin vain viisi rakennusta, samoin 1940-1950-luvuilta yhteensä. Alueen rakennuksissa todetaan olevan uusrenessanssin, jugendin ja uusklassismin piirteitä, mutta työväen asuinalueelle tyypillisesti melko hienovaraisesti. Suurta osaa rakennuksista on remontoitu eri vuosikymmeninä ja osassa alkuperäiset ominaispiirteet ovat esim. tyyli- ja materiaalimuutosten sekä ylikorjaamisen vuoksi heikentyneet. Kokonaisuutena Lampitie 30:n rakennus on keskimääräistä paremmin säilynyt.

Voimassa olevassa asemakaavassa rakennukselle on osoitettu suojelumerkintä sj-8: Olemassa olevan rakennuksen alkuperäisen tyylin mukaista julkisivu- ja katemateriaalia, pintakäsittelytapaa, aukotusta ja ikkunoiden puitejakoa ei saa muuttaa kuin pakottavista syistä ja tyyliin sopivalla tavalla. Mikäli rakennuksessa on suoritettu kokonaisuutta häiritseviä muutoksia, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Jos kerrosalaan kuulumattomia tiloja otetaan kerrosalaan laskettavaan käyttöön, on vaaditut muutokset suoritettava rakennuksen tyyliä noudattaen. Asemakaavan selostuksen mukaan kaavan tavoitteena on, että nykyisten rakennusten säilyttämistä tuetaan ja uudisrakentaminen sopeutetaan olemassa olevaan rakennuskantaan. Asemakaava on tullut voimaan ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL 132/1999). Vaikka Viinikan alueen kulttuurihistoriallisia, arkkitehtonisia ja kaupunkikuvallisia arvoja on voimassa olevassa asemakaavassa pyritty jo turvaamaan, se ei suojelun tason osalta vastaa nykykäytäntöjä ja on tältä osin vanhentunut. Viinikan alue on yksi Tampereen ja koko maan kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia yhtenäisiä asuinasuinalueita, joten nykyisin asemakaavaprosessissa myös yksittäiset rakennukset suojeltaisiin vahvemmin määräyksin.

Asuinrakennuksen rakenteet, kunto ja korjattavuus

Rakennuksessa on betonipilariperustus, jossa ulkoseinälinjojen pilareiden väleissä on pääosin ei-kantavat maanvastaiset betonisokkelit. Lampitien puoleisella sivuseinällä pilarivälit ovat melko pitkät, minkä vuoksi maanvastaisella seinällä saattaa paikoin olla myös kantavaa roolia. Talon maalattiainen alusta vastaa rakenteiltaan ja alkuperäiseltä käytöltään ennemmin rossipohjaisen rakennuksen ryömintätilaa kuin varsinaista kellaria. Kohdekäynnin havaintojen perusteella perustukset on valettu heikkolaatuisesta betonista ja ne ovat laajasti vaurioituneet. Vakavimmin vaurioitunutta pihan puoleista maanpaineseinää on tuettu jo aiemmin. Talon alustan olosuhteet vaikuttivat tarkasteluhetkellä hyvin kosteilta, kosteus on aiheuttanut paikallisesti näkyviä vaurioita puurakenteiseen rossipohjaan. Alustan ja perustusten vauriot ovat selvästi todettavissa ilman erityistä asiantuntijuutta. Perustusvaurioista huolimatta rakennus on ryhdikäs, eikä huomattavaa epätasaista painumista ole havaittavissa.

Muilta osin rakennuksessa ei ole aistinvaraisesti todettavissa olevia, vakavia vaurioita. Rakenteet ovat pitkälti alkuperäisiä ja rakentamisaikakaudelle tyypillisiä. Uusitut profiilipeltikatto ja ikkunat vaikuttavat ehjiltä. Alkuperäinen ulkoverhouspanelointi on korjausmaalauksen tarpeessa, mutta puuosiltaan kunnossa. Kokonaisuutena arvioiden ulkovaipan välttämättömät, rakenteelliset korjaustarpeet keskittyvät alapohjaan, perustuksiin sekä ympäröivän maaperän kosteuden hallintaan. Aikakauden rakennuskannassa perustusten ja kellarin kosteusteknisiä korjauksia voidaan pitää tavanomaisina, joskin tässä kohteessa perustusten tuenta- tai uusimistarve on merkittävä. Toisaalta pilariperustus helpottaa työn toteuttamista vaiheittain. Korjauksen laajuuteen ja menetelmiin vaikuttaa ratkaisevasti myös alustan tuleva käyttötarkoitus. Suositeltavinta on säilyttää se edelleen pääosin tuulettuvana ryömintätilana, jonne voidaan sijoittaa maltillisesti esimerkiksi talotekniikan toimintoja.

Johtopäätökset

Valtakunnallisesti merkittävällä arvoalueella sijaitsevan ja asemakaavalla suojellun rakennuksen purkaminen on mahdollista vain erittäin painavista syistä. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 139 § mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Näin ollen maakuntamuseo toteaa, ettei se voi puoltaa Lampitie 30:n rakennuksen purkamista.

Ennakkolausuntopyynnön liitteenä toimitettuun Taustatietoa Lampitie 30 saneeraushankkeesta -asiakirjaan on listattu lukuisia korjaus- ja muutostoimenpiteitä, joita rakennukseen on sitä hankittaessa suunniteltu. Osa esitetyistä muutoksista kohdistuisi rakennuksen julkisivuihin. Niihin lukeutuvat mm. asuintilojen laajentaminen ullakolle ja rakennuksen korottaminen sekä katon uusiminen; uusien ikkunoiden puhkaiseminen päätyihin; ruokailutilan sisältävän laajennuksen toteuttaminen pihan puolelle; kaikkien olemassa olevien sisäänkäyntien poistaminen sekä rakennuksen ulkopuolinen lisäeristäminen ja ulkoverhouksen uusiminen. Maakuntamuseo katsoo, että osa toimenpiteistä vaikuttaa ylimitoitetuilta ja rakennuksen ominaispiirteille vierailta, ja niiden yhteisvaikutuksesta rakennuksen arvot heikkenisivät selvästi.

Maakuntamuseo muistuttaa, että vanha rakennus tulisi korjata siten, että sen luonne säilyy ja että se korjauksen jälkeenkin antaa oikean kuvan aikakautensa rakentamisesta. Osa rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta on aina sitoutunut alkuperäisiin materiaaleihin ja siihen käsityöhön, jonka avulla ne on valmistettu. Tästä syystä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia korjattaessa tulisi rakenneosia uusia mahdollisimman vähän ja välttää tarpeetonta ylikorjaamista. Korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää rakennuksen aikakaudelle tunnusomaista muotoilua, materiaaleja, värejä ja työmenetelmiä. Myös rakennukselle osoitettu suojelumääräys tukee säilyttävää korjaamistapaa.

Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Molempien hakuaika on vuosittain syksyllä, yleensä päättyen marraskuun loppuun. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten verkkosivuilta: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta, jonka palvelu on maksutonta: anne.uosukainen@tampere.fi / puh. 044 430 9654.

Tietoa rakennusten korjaamisesta perinteisin menetelmin ja materiaalein löytyy myös Museoviraston Korjaustaito-sivustolta ja korjauskorteilta: https://www.korjaustaito.fi/fi/

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitun kohteen kulttuurihistoriallisista arvoista ja purkamisen mahdollisuudesta. Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu seuraavat kohdetta koskevat dokumentit: Lausunto perustusten kunnosta (Suunnittelu Teräsmaa 14.6.2023) sekä Taustatietoa Lampitie 30 saneeraushankkeesta (Kiinteistön omistaja Timo Antila 7.8.2023). Maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät kohteeseen maastokäynnin 3.8.2023. Paikalla olivat lisäksi kohteen omistaja ja hankkeen pääsuunnittelijat sekä edellisen omistajan edustaja. Tutustuttuaan kohteeseen ja hankkeen aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Kohteen arvot ja suojelutilanne

Lampitie 30 sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön alueella Viinikka-Nekalan pientaloalue (RKY 2009/Museovirasto). Aluekuvauksen mukaan Viinikan ja Nekalan omakoti- ja pienkerrostaloalueet ovat 1900-luvun alkupuolen ja jälleenrakennuskauden korkeatasoisesti suunniteltuja, osittain kunnallisen asuntotuotannon turvin toteutettuja asuinalueita.

Rakennus edustaa yhtä Nekalan alueelle tyypillisimmistä asuintalotyypeistä, kahden perheen pientaloa. Kyseinen kortteli osoitettiin alkuperäisessä vuoden 1921 asemakartassa Lokomon ja Hyppösen kenkätehtaan työväen asuntoalueeksi. Talon rakensivat 1920-luvulla kaksi veljestä perheilleen. Kumpaankin asuntoon kuului huone ja keittiö. Rakennuksessa on lisäksi täysikokoinen kellari ja ullakko. Talo pysyi saman suvun omistuksessa n. 100 vuotta, mutta kahta asuntoa on asuttu yhtenä viimeiset vuosikymmenet. Monet talon alkuperäisistä ulkomuodon ja tilanjäsentelyn piirteistä ovat säilyneet erinomaisesti tunnistettavina. Pihan puolella on edelleen asuntojen kaksi samanlaista sisäänkäyntiä sekä niiden välissä yhteinen sisäänkäynti kellariin. Taloon on vaihdettu profiilipeltikate ja ikkunat, joiden aukkokoko ja mahdollisesti myös puitejako on kuitenkin säilytetty. Mm. ulkoverhous, ulko- ja väliovet sekä alkuperäiset tulisijat ovat säilyneet.

Voimassaolevan asemakaavan (1995) kaavaselostuksessa todetaan, että yhdeksän korttelin laajuisella kaava-alueella on tiivis ja yhtenäinen korttelirakenne. Lähes kaikki kaava-alueen rakennukset on Lampikatu 30:n tavoin rakennettu 1920-luvulla. Seuraavalta vuosikymmeneltä on peräisin vain viisi rakennusta, samoin 1940-1950-luvuilta yhteensä. Alueen rakennuksissa todetaan olevan uusrenessanssin, jugendin ja uusklassismin piirteitä, mutta työväen asuinalueelle tyypillisesti melko hienovaraisesti. Suurta osaa rakennuksista on remontoitu eri vuosikymmeninä ja osassa alkuperäiset ominaispiirteet ovat esim. tyyli- ja materiaalimuutosten sekä ylikorjaamisen vuoksi heikentyneet. Kokonaisuutena Lampitie 30:n rakennus on keskimääräistä paremmin säilynyt.

Voimassa olevassa asemakaavassa rakennukselle on osoitettu suojelumerkintä sj-8: Olemassa olevan rakennuksen alkuperäisen tyylin mukaista julkisivu- ja katemateriaalia, pintakäsittelytapaa, aukotusta ja ikkunoiden puitejakoa ei saa muuttaa kuin pakottavista syistä ja tyyliin sopivalla tavalla. Mikäli rakennuksessa on suoritettu kokonaisuutta häiritseviä muutoksia, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Jos kerrosalaan kuulumattomia tiloja otetaan kerrosalaan laskettavaan käyttöön, on vaaditut muutokset suoritettava rakennuksen tyyliä noudattaen. Asemakaavan selostuksen mukaan kaavan tavoitteena on, että nykyisten rakennusten säilyttämistä tuetaan ja uudisrakentaminen sopeutetaan olemassa olevaan rakennuskantaan. Asemakaava on tullut voimaan ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL 132/1999). Vaikka Viinikan alueen kulttuurihistoriallisia, arkkitehtonisia ja kaupunkikuvallisia arvoja on voimassa olevassa asemakaavassa pyritty jo turvaamaan, se ei suojelun tason osalta vastaa nykykäytäntöjä ja on tältä osin vanhentunut. Viinikan alue on yksi Tampereen ja koko maan kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia yhtenäisiä asuinasuinalueita, joten nykyisin asemakaavaprosessissa myös yksittäiset rakennukset suojeltaisiin vahvemmin määräyksin.

Asuinrakennuksen rakenteet, kunto ja korjattavuus

Rakennuksessa on betonipilariperustus, jossa ulkoseinälinjojen pilareiden väleissä on pääosin ei-kantavat maanvastaiset betonisokkelit. Lampitien puoleisella sivuseinällä pilarivälit ovat melko pitkät, minkä vuoksi maanvastaisella seinällä saattaa paikoin olla myös kantavaa roolia. Talon maalattiainen alusta vastaa rakenteiltaan ja alkuperäiseltä käytöltään ennemmin rossipohjaisen rakennuksen ryömintätilaa kuin varsinaista kellaria. Kohdekäynnin havaintojen perusteella perustukset on valettu heikkolaatuisesta betonista ja ne ovat laajasti vaurioituneet. Vakavimmin vaurioitunutta pihan puoleista maanpaineseinää on tuettu jo aiemmin. Talon alustan olosuhteet vaikuttivat tarkasteluhetkellä hyvin kosteilta, kosteus on aiheuttanut paikallisesti näkyviä vaurioita puurakenteiseen rossipohjaan. Alustan ja perustusten vauriot ovat selvästi todettavissa ilman erityistä asiantuntijuutta. Perustusvaurioista huolimatta rakennus on ryhdikäs, eikä huomattavaa epätasaista painumista ole havaittavissa.

Muilta osin rakennuksessa ei ole aistinvaraisesti todettavissa olevia, vakavia vaurioita. Rakenteet ovat pitkälti alkuperäisiä ja rakentamisaikakaudelle tyypillisiä. Uusitut profiilipeltikatto ja ikkunat vaikuttavat ehjiltä. Alkuperäinen ulkoverhouspanelointi on korjausmaalauksen tarpeessa, mutta puuosiltaan kunnossa. Kokonaisuutena arvioiden ulkovaipan välttämättömät, rakenteelliset korjaustarpeet keskittyvät alapohjaan, perustuksiin sekä ympäröivän maaperän kosteuden hallintaan. Aikakauden rakennuskannassa perustusten ja kellarin kosteusteknisiä korjauksia voidaan pitää tavanomaisina, joskin tässä kohteessa perustusten tuenta- tai uusimistarve on merkittävä. Toisaalta pilariperustus helpottaa työn toteuttamista vaiheittain. Korjauksen laajuuteen ja menetelmiin vaikuttaa ratkaisevasti myös alustan tuleva käyttötarkoitus. Suositeltavinta on säilyttää se edelleen pääosin tuulettuvana ryömintätilana, jonne voidaan sijoittaa maltillisesti esimerkiksi talotekniikan toimintoja.

Johtopäätökset

Valtakunnallisesti merkittävällä arvoalueella sijaitsevan ja asemakaavalla suojellun rakennuksen purkaminen on mahdollista vain erittäin painavista syistä. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 139 § mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Näin ollen maakuntamuseo toteaa, ettei se voi puoltaa Lampitie 30:n rakennuksen purkamista.

Ennakkolausuntopyynnön liitteenä toimitettuun Taustatietoa Lampitie 30 saneeraushankkeesta -asiakirjaan on listattu lukuisia korjaus- ja muutostoimenpiteitä, joita rakennukseen on sitä hankittaessa suunniteltu. Osa esitetyistä muutoksista kohdistuisi rakennuksen julkisivuihin. Niihin lukeutuvat mm. asuintilojen laajentaminen ullakolle ja rakennuksen korottaminen sekä katon uusiminen; uusien ikkunoiden puhkaiseminen päätyihin; ruokailutilan sisältävän laajennuksen toteuttaminen pihan puolelle; kaikkien olemassa olevien sisäänkäyntien poistaminen sekä rakennuksen ulkopuolinen lisäeristäminen ja ulkoverhouksen uusiminen. Maakuntamuseo katsoo, että osa toimenpiteistä vaikuttaa ylimitoitetuilta ja rakennuksen ominaispiirteille vierailta, ja niiden yhteisvaikutuksesta rakennuksen arvot heikkenisivät selvästi.

Maakuntamuseo muistuttaa, että vanha rakennus tulisi korjata siten, että sen luonne säilyy ja että se korjauksen jälkeenkin antaa oikean kuvan aikakautensa rakentamisesta. Osa rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta on aina sitoutunut alkuperäisiin materiaaleihin ja siihen käsityöhön, jonka avulla ne on valmistettu. Tästä syystä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia korjattaessa tulisi rakenneosia uusia mahdollisimman vähän ja välttää tarpeetonta ylikorjaamista. Korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää rakennuksen aikakaudelle tunnusomaista muotoilua, materiaaleja, värejä ja työmenetelmiä. Myös rakennukselle osoitettu suojelumääräys tukee säilyttävää korjaamistapaa.

Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Molempien hakuaika on vuosittain syksyllä, yleensä päättyen marraskuun loppuun. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten verkkosivuilta: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta, jonka palvelu on maksutonta: anne.uosukainen@tampere.fi / puh. 044 430 9654.

Tietoa rakennusten korjaamisesta perinteisin menetelmin ja materiaalein löytyy myös Museoviraston Korjaustaito-sivustolta ja korjauskorteilta: https://www.korjaustaito.fi/fi/