Museovirasto on siirtänyt otsikossa mainitun lausuntoasian 22.9.2020 käsiteltäväksi Pirkanmaan maakuntamuseolle, joka toimii museolain mukaisena maakunnan rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana. Lausuntopyynnön mukaan on tehty valtuustoaloite Hämeenkyrön Kierikkalassa sijaitsevan Myllykolun museon kunnostamisesta. Aloitteen mukaan Myllykolun asuinrakennus ja piha-aitta kaipaavat pikaista korjausta. Korjaustoimiksi ehdotetaan molempien rakennusten hirsirungon vuoraamista pystypeiterimoitetulla julkisivulaudoituksella, asuinrakennuksen kattorakenteiden uusimista, aluskatteen asentamista ja uuden pärekaton rakentamista. Lisäksi nostettaisiin asuinrakennuksen toinen, maata vasten painunut pääty ja uusittaisiin piha-aitan perustukset sekä kate. Ehdotetuista kunnostussuunnitelmista pyydetään museoviranomaisen kantaa.
Nobelkirjailija F. E. Sillanpään syntymä- ja lapsuudenkoti Myllykolu on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston inventointi 2009), lisäksi alue kuuluu Hämeenkyrön kulttuurimaiseman valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Myllykolun ja sen ympäristön poikkeuksellisen merkittävät kulttuurihistorialliset arvot on huomioitu myös alueella voimassa olevassa osayleiskaavassa (hyväksytty 2013) sekä Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 (hyväksytty 2017). Kaikessa maankäytössä, muutos- ja korjaustöissä tulee huolehtia, että alueen arvot säilyvät.
Myllykolun mäkituvan on vuonna 1887 rakentanut F. E. Sillanpään isä paikalle siirretyn aitan hirsistä. Rakennusta on myöhemmin laajennettu pirtillä. Vaatimaton hirsirakennus on salvottu pitkänurkkaiseksi. Se on säilynyt pitkälti 1800-luvun lopun asussaan. Pihapiirissä on myös pieni aitta ja paikalle siirretty saunarakennus. Rakennukset ovat vuoraamattomia ja niiden hirsipinnat maalaamattomia, sään harmaannuttamia. Kunnan omistuksessa oleva Myllykolu on toiminut kirjailijan elämästä ja 1800-luvun lopun maattoman väestön asuinoloista kertovana museona vuodesta 1962 alkaen.
Pirkanmaan maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkija ja perinnerakennusmestari ovat useamman kerran 2000-luvulla käyneet neuvomassa Myllykolun rakennusten kunnostamisessa. Vuonna 2009 katselmusraportissa ei mainita rakennusten lahovaurioita, mutta todetaan päärakennuksen pärekaton olevan uusimisen tarpeessa. Lisäksi päärakennuksen hirsiseinissä on todettu olevan tuhohyönteisiä. Syyksi on todettu rakennuksen kylmillään olemisesta sekä huonosta tuuletuksesta johtuva kosteus. Tulisijojen pellit on avattu, kehotettu pitämään ne pysyvästi auki sekä niittämään kesällä heinä rakennuksen ympäriltä. Myös kamarin puoleisen päädyn painuminen on mainittu. Vuonna 2011 talkooväkeä on käyty neuvomassa pihan kallistusten korjaamisessa, päärakennuksen hirsien tilkkauksen parantamisessa sekä savusaunan ja varastorakennusten kunnostamisessa.
Pirkanmaan maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkija ja perinnerakennusmestari tekivät Myllykoluun uuden maastotarkastuksen 5.11.2020, jolloin paikalla oli myös valtuustoaloitteen tehnyt kunnanvaltuutettu. Tarkastuksen aikana arvioitiin mökin ja aitan kuntoa sekä keskusteltiin niiden korjausmenetelmistä ja kunnossapidosta.
Rakennusten pärekatot on uusittu vuosina 2010-2011, eivätkä ne todennäköisesti vielä vuoda. Niiden uusimiseen tulee varautua 1-3 vuoden kuluessa. Päärakennuksen vintille ei ole kulkuaukkoa, joten mahdollisia vuotoja ei voitu luotettavasti todeta. Toiseen päätykolmioon on syytä avata tarkistusluukku, jonka kautta katon kuntoa päästään arvioimaan säännöllisesti keväin ja syksyin, jolloin vuodot havaitaan ajoissa. Huomaamaton luukku tulisi valmistaa samoista laudoista, jotka aukon kohdalta irrotetaan. Vuototarkistusten lisäksi pärekaton vuotuiseen ylläpitoon kuuluu sen lakaiseminen puhtaaksi lehdistä ja roskista. Kattopäreiden tulee olla hyvälaatuisesta, tiheäsyisestä puusta höylättyjä, ja kate tulee toteuttaa Museoviraston korjauskortin mukaisesti kolminkertaisena tai nelinkertaisena. Vaurioituneet ruodelaudat uusitaan vain tarpeen mukaan nykyistä vastaavalla, kanttaamattomalla puutavaralla. Aluskate ei sovellu pärekatteelle, jonka tulee päästä tuulettumaan kunnolla molemmin puolin. Riittävä tuuletusväli aluskatteen ja päreen välissä muuttaisi katon ja räystään rakenteen sekä ulkonäön huomattavasti alkuperäistä raskaammaksi.
Asuinrakennuksen verhoamattomat seinähirret ovat etuseinän alaosista pahoin haristuneet, ja halkeamien kautta vesi on päässyt lahottamaan puuta. Muilla seinillä hirret ovat kohtalaisen hyväkuntoisia. Takaseinä on kamarin osalta verhoiltu kanttaamattomalla puutavaralla jo aiemmin, mikä on perinteinen tapa suojata huonokuntoisia hirsiä ja/tai parantaa ulkoseinän tuulenpitävyyttä. Vastaavalla puutavaralla ja lomalaudoitustekniikalla on hyväksyttävää suojata myös etuseinän vaurioalueet. Työ on paras tehdä seinän ollessa mahdollisimman kuiva, ja hirsien halkeamat tulee imuroida ennen laudoitusta puhtaaksi lahopölystä ym. kosteutta keräävästä irtomateriaalista. Raot ja halkeamat kannattaa tilkitä täyteen pellavarivettä. Hyväkuntoiset seinät jätetään laudoittamatta, jotta rakennus kertoo edelleen aikakautensa vaatimattomista asuinoloista ja säästeliäistä korjaustoimista.
Kamarin puoleinen pääty on painunut, etenkin itänurkka on lähes kiinni maassa. Ennen katon korjaamista nurkkaa voidaan varovasti nostaa hieman, samalla nurkkakiveä kohentaen tai korottaen. Täydelliseen suoruuteen ei kannata pyrkiä. Mikäli etuseinän alin hirsi ei kestä tunkkaamista edes kookkaan painonjakolevyn avulla, se voidaan uusia perinteisesti kengittämällä. Päädyn tuulettuvuutta ja kosteustilannetta kannattaa lisäksi parantaa leikkaamalla ja muotoilemalla maata pois rakennuksesta viettäväksi alkaen porstuan koillispuolelta aina nurkan ympäri asti. Tuvan päädyssä rakennuksen alusta tuulettuu kohtuullisesti, mutta etuseinän alimman hirren alle, ikkunan kohdalle, on syytä lisätä yksi perustuskivi puuttuvan tilalle.
Aitan pellon puoleisen seinän hirret ovat erittäin huonokuntoiset, etunurkan kohdalta seinän rakenne alkaa jo pettää. Se voidaan tukea följareilla suoraksi ja suojata laudoituksella aiemmin kuvatulla tekniikalla. Myös takaseinä voidaan laudoittaa. Kun seinärakenne on tuettu, voidaan aittaa oikaista ja alimmat perustushirret uusia lahonneilta osin. Samalla perustuksen puurakenteiden alle on syytä asentaa perustuskivet, jotta korjausväli pitenee. Aitan vieressä kasvavat koivu ja omenapuu kannatta poistaa.
Rakennukset vaativat säännöllistä kunnostamista ja ylläpitoa. Koska Myllykolu on museorakennus, tulisi sen rakenteet, materiaalit ja ulkoasu säilyttää mahdollisimman alkuperäisinä. Tästä syystä maakuntamuseo ei voi puoltaa vesikaton rakenteen muuttamista aluskatteelliseksi tai rakennusten vuoraamista kauttaaltaan peiterimalaudoituksella. Muut valtuustoaloitteessa mainitut sekä yllä esitetyt korjaukset sen sijaan ovat kannatettavia toimenpiteitä, joista tulisi huolehtia ensi tilassa. Lahonneiden puuosien uusiminen tai säältä suojaaminen on normaalia hirsirakennuksen kunnossapitoa, joka museorakennuksen ollessa kyseessä on toteutettava erityisen hienovaraisesti. Työvaiheisiin voi tarvittaessa pyytää lisäohjeita maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta (anne.uosukainen@tampere.fi , puh. 044 4309654).
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole korjaushankkeesta huomautettavaa.
Museovirasto on siirtänyt otsikossa mainitun lausuntoasian 22.9.2020 käsiteltäväksi Pirkanmaan maakuntamuseolle, joka toimii museolain mukaisena maakunnan rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana. Lausuntopyynnön mukaan on tehty valtuustoaloite Hämeenkyrön Kierikkalassa sijaitsevan Myllykolun museon kunnostamisesta. Aloitteen mukaan Myllykolun asuinrakennus ja piha-aitta kaipaavat pikaista korjausta. Korjaustoimiksi ehdotetaan molempien rakennusten hirsirungon vuoraamista pystypeiterimoitetulla julkisivulaudoituksella, asuinrakennuksen kattorakenteiden uusimista, aluskatteen asentamista ja uuden pärekaton rakentamista. Lisäksi nostettaisiin asuinrakennuksen toinen, maata vasten painunut pääty ja uusittaisiin piha-aitan perustukset sekä kate. Ehdotetuista kunnostussuunnitelmista pyydetään museoviranomaisen kantaa.
Nobelkirjailija F. E. Sillanpään syntymä- ja lapsuudenkoti Myllykolu on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston inventointi 2009), lisäksi alue kuuluu Hämeenkyrön kulttuurimaiseman valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Myllykolun ja sen ympäristön poikkeuksellisen merkittävät kulttuurihistorialliset arvot on huomioitu myös alueella voimassa olevassa osayleiskaavassa (hyväksytty 2013) sekä Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 (hyväksytty 2017). Kaikessa maankäytössä, muutos- ja korjaustöissä tulee huolehtia, että alueen arvot säilyvät.
Myllykolun mäkituvan on vuonna 1887 rakentanut F. E. Sillanpään isä paikalle siirretyn aitan hirsistä. Rakennusta on myöhemmin laajennettu pirtillä. Vaatimaton hirsirakennus on salvottu pitkänurkkaiseksi. Se on säilynyt pitkälti 1800-luvun lopun asussaan. Pihapiirissä on myös pieni aitta ja paikalle siirretty saunarakennus. Rakennukset ovat vuoraamattomia ja niiden hirsipinnat maalaamattomia, sään harmaannuttamia. Kunnan omistuksessa oleva Myllykolu on toiminut kirjailijan elämästä ja 1800-luvun lopun maattoman väestön asuinoloista kertovana museona vuodesta 1962 alkaen.
Pirkanmaan maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkija ja perinnerakennusmestari ovat useamman kerran 2000-luvulla käyneet neuvomassa Myllykolun rakennusten kunnostamisessa. Vuonna 2009 katselmusraportissa ei mainita rakennusten lahovaurioita, mutta todetaan päärakennuksen pärekaton olevan uusimisen tarpeessa. Lisäksi päärakennuksen hirsiseinissä on todettu olevan tuhohyönteisiä. Syyksi on todettu rakennuksen kylmillään olemisesta sekä huonosta tuuletuksesta johtuva kosteus. Tulisijojen pellit on avattu, kehotettu pitämään ne pysyvästi auki sekä niittämään kesällä heinä rakennuksen ympäriltä. Myös kamarin puoleisen päädyn painuminen on mainittu. Vuonna 2011 talkooväkeä on käyty neuvomassa pihan kallistusten korjaamisessa, päärakennuksen hirsien tilkkauksen parantamisessa sekä savusaunan ja varastorakennusten kunnostamisessa.
Pirkanmaan maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkija ja perinnerakennusmestari tekivät Myllykoluun uuden maastotarkastuksen 5.11.2020, jolloin paikalla oli myös valtuustoaloitteen tehnyt kunnanvaltuutettu. Tarkastuksen aikana arvioitiin mökin ja aitan kuntoa sekä keskusteltiin niiden korjausmenetelmistä ja kunnossapidosta.
Rakennusten pärekatot on uusittu vuosina 2010-2011, eivätkä ne todennäköisesti vielä vuoda. Niiden uusimiseen tulee varautua 1-3 vuoden kuluessa. Päärakennuksen vintille ei ole kulkuaukkoa, joten mahdollisia vuotoja ei voitu luotettavasti todeta. Toiseen päätykolmioon on syytä avata tarkistusluukku, jonka kautta katon kuntoa päästään arvioimaan säännöllisesti keväin ja syksyin, jolloin vuodot havaitaan ajoissa. Huomaamaton luukku tulisi valmistaa samoista laudoista, jotka aukon kohdalta irrotetaan. Vuototarkistusten lisäksi pärekaton vuotuiseen ylläpitoon kuuluu sen lakaiseminen puhtaaksi lehdistä ja roskista. Kattopäreiden tulee olla hyvälaatuisesta, tiheäsyisestä puusta höylättyjä, ja kate tulee toteuttaa Museoviraston korjauskortin mukaisesti kolminkertaisena tai nelinkertaisena. Vaurioituneet ruodelaudat uusitaan vain tarpeen mukaan nykyistä vastaavalla, kanttaamattomalla puutavaralla. Aluskate ei sovellu pärekatteelle, jonka tulee päästä tuulettumaan kunnolla molemmin puolin. Riittävä tuuletusväli aluskatteen ja päreen välissä muuttaisi katon ja räystään rakenteen sekä ulkonäön huomattavasti alkuperäistä raskaammaksi.
Asuinrakennuksen verhoamattomat seinähirret ovat etuseinän alaosista pahoin haristuneet, ja halkeamien kautta vesi on päässyt lahottamaan puuta. Muilla seinillä hirret ovat kohtalaisen hyväkuntoisia. Takaseinä on kamarin osalta verhoiltu kanttaamattomalla puutavaralla jo aiemmin, mikä on perinteinen tapa suojata huonokuntoisia hirsiä ja/tai parantaa ulkoseinän tuulenpitävyyttä. Vastaavalla puutavaralla ja lomalaudoitustekniikalla on hyväksyttävää suojata myös etuseinän vaurioalueet. Työ on paras tehdä seinän ollessa mahdollisimman kuiva, ja hirsien halkeamat tulee imuroida ennen laudoitusta puhtaaksi lahopölystä ym. kosteutta keräävästä irtomateriaalista. Raot ja halkeamat kannattaa tilkitä täyteen pellavarivettä. Hyväkuntoiset seinät jätetään laudoittamatta, jotta rakennus kertoo edelleen aikakautensa vaatimattomista asuinoloista ja säästeliäistä korjaustoimista.
Kamarin puoleinen pääty on painunut, etenkin itänurkka on lähes kiinni maassa. Ennen katon korjaamista nurkkaa voidaan varovasti nostaa hieman, samalla nurkkakiveä kohentaen tai korottaen. Täydelliseen suoruuteen ei kannata pyrkiä. Mikäli etuseinän alin hirsi ei kestä tunkkaamista edes kookkaan painonjakolevyn avulla, se voidaan uusia perinteisesti kengittämällä. Päädyn tuulettuvuutta ja kosteustilannetta kannattaa lisäksi parantaa leikkaamalla ja muotoilemalla maata pois rakennuksesta viettäväksi alkaen porstuan koillispuolelta aina nurkan ympäri asti. Tuvan päädyssä rakennuksen alusta tuulettuu kohtuullisesti, mutta etuseinän alimman hirren alle, ikkunan kohdalle, on syytä lisätä yksi perustuskivi puuttuvan tilalle.
Aitan pellon puoleisen seinän hirret ovat erittäin huonokuntoiset, etunurkan kohdalta seinän rakenne alkaa jo pettää. Se voidaan tukea följareilla suoraksi ja suojata laudoituksella aiemmin kuvatulla tekniikalla. Myös takaseinä voidaan laudoittaa. Kun seinärakenne on tuettu, voidaan aittaa oikaista ja alimmat perustushirret uusia lahonneilta osin. Samalla perustuksen puurakenteiden alle on syytä asentaa perustuskivet, jotta korjausväli pitenee. Aitan vieressä kasvavat koivu ja omenapuu kannatta poistaa.
Rakennukset vaativat säännöllistä kunnostamista ja ylläpitoa. Koska Myllykolu on museorakennus, tulisi sen rakenteet, materiaalit ja ulkoasu säilyttää mahdollisimman alkuperäisinä. Tästä syystä maakuntamuseo ei voi puoltaa vesikaton rakenteen muuttamista aluskatteelliseksi tai rakennusten vuoraamista kauttaaltaan peiterimalaudoituksella. Muut valtuustoaloitteessa mainitut sekä yllä esitetyt korjaukset sen sijaan ovat kannatettavia toimenpiteitä, joista tulisi huolehtia ensi tilassa. Lahonneiden puuosien uusiminen tai säältä suojaaminen on normaalia hirsirakennuksen kunnossapitoa, joka museorakennuksen ollessa kyseessä on toteutettava erityisen hienovaraisesti. Työvaiheisiin voi tarvittaessa pyytää lisäohjeita maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta (anne.uosukainen@tampere.fi , puh. 044 4309654).
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole korjaushankkeesta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa