Kiinteistö lohkottiin Alasen talosta vuonna 1932. Rakennuttaja oli liikkeenharjoittaja Olga Olin, joka piti Kainolassa vaatekauppaa. Hämeenkyrön Säästöpankki osti talon vuonna 1956. Pankkitoiminta jatkui kiinteistössä vuoteen 1963. Rakennuksessa toimi viimeksi työttömien yhdistys. Inventointihetkellä rakennus oli kokonaan asuinkäytössä.

Rakennus 1: Vuonna 1929 hämeenkyröläisen rakennusmestari Jalmari Salovaaran piirustusten pohjalta rakennettu puolitoistakerroksinen asuin- ja liikerakennus on betoniperustainen. Sen hirsirunko on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Mansardiaton katteena on tiilijäljitelmäpelti. Länsisivun puolella on kaksi sisäänkäyntiä. Toisesta kuljetaan asuntoon, toisesta entiseen liiketilaan. Liikkeeseen johtavan sisäänkäynnin edessä on betoniportaikko. Oven vieressä on kaksi suurta näyteikkunaa. Länsilappeen eteläpäädyn puolella on satulalappeinen kaaveli. Sen päätykolmiossa on ovi, josta kuljetaan parvekkeelle. Itälappeessa on kaksi kuusiruutuista lapeikkunaa. Päädyissä lappeet kääntyvät kissanpenkeiksi. Päätykolmioiden yläosassa on lunetti-ikkunat. Muut ikkunat ovat nelijakoisia. Kukin ruuduista on jaettu välipuittein neljään pienempään ruutuun. Ikkunoiden sivuilla on leveät vuorilaudat, yläosassa lippamainen lauta. Rakennuksessa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on kaksi suurta liikekäytössä aiemmin ollutta huonetta sekä keittiö ja eteinen. Vintissä on aula, kolme huonetta sekä lappeen alla olleen varastotilan paikalle tehty suihkuhuone. aulan kautta kuljetaan parvekkeelle. Rakennusta lienee muutettu 1950-luvulla, kun se siirtyi Säästöpankin omistukseen. Ainakin näyteikkunat ja betoniportaikko ovat mitä todennäköisimmin tuolta ajalta. Liikehuoneiston puolelle sisätiloihin on tehty muutoksia samaan aikaan. Ulko-oven eteen on rakennettu tuulikaappi. Liiketilan takaosaan on rakennettu wc. Asuinhuoneiston puolella vintissä muutokset ovat olleet vähäisempiä. Niin ala- kuin yläkerrassakin huonejako on ennallaan. Eteisen takaosassa olevaan, kellariin johtavaan porraskomeroon, on tehty wc. Asuintilojen seinäpahvit sekä lattia- ja kattolaudat ovat edelleen alkuperäiset. Koko rakennuksessa on myös säilytetty vanhat peltiuunit sekä yhden vinttihuoneen kaakeliuuni. Myös nelipeiliset ovet on säilytetty. Ulko-ovet on vaihdettu myöhemmin uudemmantyylisiin. Vuorilaudoitus on myös myöhemmälltä ajalta, vaikka voisikin tyylillisesti olla alkuperäinen. Alkuperäinen vuoraus on jätetty uudemman alle. Joidenkin muutosten, mm. betoniportaiden kiinnitystavan ansiosta, rakennukseen on tullut kosteusvaurioita. Rakennus edustaa muutoksista huolimatta edelleen alueella yleistä, mansardikattoista 1920-30-luvun pientalotyyppiä.

Kiinteistö sijaitsee nk. Vanhan torin alueen itäreunalla, alueen ainoana vanhasta rakennusympäristöstä muistuttavana rakennuksena. Torin pohjoislaidalla on vielä pari saman aikakauden rakennusta, mm. Hietalan kiinteistö. Pihapiiriä ympäröivä alue muodostuu puskittuneista tyhjistä tonteista, joilta vanha rakennuskanta on purettu. Länsisivulla avautuu tasainen kenttä, joka toimi ennen torialueena. Sisäpihan alueella, päärakennuksen itäpuolella aluetta rajaavat lehtipuut kolmelta sivulta. Puutarhassa kasvaa muutama omenapuu. Pihan pohjoireunalla on uudehko saunarakennus.

Niukko, K. Kyröskoski, Hämeenkyrö. Rakennusinventointi 2001 (osa 2)