Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Nokian kaupungin käynnistymässä olevaan yleissuunnitelmahankkeeseen, jonka tarkoituksena on Siurontien ja Kuljuntien liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantaminen välillä Miharintien liittymä - Kuljuntien läntinen asemakaavaraja. Suunnitelma on ollut vireillä jo 1990-luvun lopussa, jolloin esitettyihin vaihtoehtoihin on pyydetty Museoviraston lausunto. Suunnittelu on ollut pitkään keskeytettynä, mutta se on tarkoitus nyt käynnistää uudelleen. Tiesuunnitelman alustavia vaihtoehtoja esiteltiin Pirkanmaan maakuntamuseolle 10.10.2023 pidetyssä työneuvottelussa, missä sovittiin lisäksi, että nykyisin pääosin kulttuuriympäristön suojelutehtävistä maakunnan alueella vastaava Pirkanmaan maakuntamuseo (alueellinen vastuumuseo) antaa asiassa uuden, päivitetyn ja ajantasaisen lausunnon, joka korvaa Museoviraston 7.7.1998 antaman lausunnon (diar. 411/304/1998).
Nykytila ja luonnosvaihtoehdot
Suunnittelualueella Siuron puolella Siurontieksi ja Kuljun puolella Kuljuntieksi kutsuttu tieosuus on koettu liikenteellisesti haastavaksi korkeuserojen, liikennemäärien sekä tiealueen ja erityisesti Siuronkosken yli vievän sillan kapeuden vuoksi. Nykyisin suunnittelualueen itäosalla Siurontien pohjoisreunalla on kapea reunakivillä erotettu kevyenliikenteenväylä/jalkakäytävä. Oikotien risteyksen kohdalla on suojatie, jonka kohdalla kevyenliikenteenväylä siirtyy tien eteläpuolelle. Kirkolle vievän ajotien kohdalla kevyenliikenteenväylä laskee selvästi ajotietä alemmas ja siirtyy siitä etäämmäs, kunnes se päättyy Siurontiehen Koskibaarin kohdalla. Siuronkosken yli vievällä kapealla sillalla jalankulkijat ja pyöräilijät siirtyvät käyttämään ajotien reunaa. Sillan jälkeen alkaa Kuljuntien pohjoispuolelle rakennettu asfalttipintainen nurmikaistalla ajotiestä erotettu kevyenliikenteenväylä.
Liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantamiseksi on luonnosteltu viisi erilaista vaihtoehtoa, jotka ovat:
VE1: Nykytila säilyy muutoin, mutta kevyenliikenteen väylää levennetään alkuosalla, Siurontielle juuri ennen Siuronkosken yli vievää siltaa lisätään suojatie ja vanhan sillan pohjoispuolelle rakennetaan uusi kevyenliikenteen silta.
VE2: Kevyenliikenteen väylää levennetään alkuosalla, Oikotien kohdalla autoliikenne siirtyy kokonaan nykyisen kevyenliikenteenväylän linjalle, jota levennetään, kevyt liikenne jatkaa nykyisellä tielinjalla Koskibaarille ja edelleen Siuronkosken yli vanhan sillan pohjoispuolelle rakennettavaa uutta kevyenliikenteen siltaa pitkin, Satamatien risteystä siirretään hieman itään päin.
VE3: Pääosin kuten VE2, mutta idästä tuleva autoliikenne säilyy nykyisellä reitillä, jonka pohjoisreunaan tulee koko matkalle kevyenliikenteenväylä. Lännestä tuleva autoliikenne siirtyy Siuron puolella nykyisen kevyenliikenteen linjalle.
VE4: Oikotien risteyksen jälkeen autoliikenteelle rakennetaan kokonaan uusi tielinja, joka suuntaa Siuronkosken yli ratasillan pohjoispuolelle rakennettavalle uudelle sillalle (maapengertä levennettävä) ja yhtyy sen jälkeen nykyiseen Kuljuntiehen Valssimyllyn (Kuljuntie 2) ja Elvingin huvilan (Kuljuntien 6) välistä. Satamatielle ja massatehtaantielle rakennetaan uudelta tielinjalta yhteydet. Vanha silta ja nykyinen tielinja Oikotien risteyksen ja Kuljuntie 6 välillä muutetaan vain kevyen liikenteen käyttöön.
VE5: Muutoin kuten VE4, mutta tielinja kaartaa uuden ratasillan pohjoispuolelle rakennettavan sillan jälkeen jyrkemmin pohjoiseen kohti Kuljuntien nykyistä linjaa, johon se yhtyy valssimyllyn (Kuljuntie 2) itäpuolella.
Arkeologinen kulttuuriperintö
Siuronkoski on yksi Pirkanmaan vanhimmista ja historiallisesti merkittävimmistä vesimylly- ja vesisahatoiminnan paikoista. Sen myllyjä on merkittynä jo alueen vanhimpiin karttoihin 1600-luvulta; vanhimmat asiakirjamaininnat ovat 1400- ja 1500-luvuilta. Vesimyllyjä on eri aikoina ollut kosken molemmilla rannoilla ja sen keskellä sijaitsevassa saaressa. Suunnittelualueen kautta on lisäksi kulkenut viimeistään keskiajalla muodostunut maakunnan tärkein, Laidetieksi kutsuttu maantie, joka on johtanut Tammerkoskelta Ulvilaan ja Turkuun. Maantie, jonka linjaus kosken itäpuolella on myöhemmin muuttunut, ja maantiesilta esiintyvät jo 1600-luvun kartoissa. Siuronkosken kautta on kulkenut myös Karkun ja Pirkkalan pitäjien välinen raja sekä samalla Ylä- ja Ala-Satakunnan välinen kihlakunnanraja, joka on myös merkitty 1600-luvun karttoihin. Lisäksi suunnittelualueen luoteisrajan tuntumassa on viimeistään 1600-luvulla sijainnut Myllärin torppa, jonka paikka on tallennettu muinaisjäännösrekisteriin muuna kulttuuriperintökohteena (Kulju Myllärin torppa, mj-tunnus 1000048764). 1800-luvun loppupuolelta lähtien kosken rannoille on perustettu teollisuuslaitoksia; lisäksi alueella on ollut huomattavaa uittotoimintaa, johon liittyi esimerkiksi 1870-luvulla rakennettu uittoränni.
Rakennettu kulttuuriympäristö ja -maisema
Hanke sijoittuu Siuronmäki ja rautatieasema -nimisen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella (peruste: Museoviraston RKY-inventointi, 2009) sekä Pyhäjärven - Nokianvirran - Kuloveden kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella (peruste: Pirkanmaan liiton Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013). Molemmat arvoalueet on merkitty voimassa olevaan Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Niitä koskevien suunnittelumääräysten mukaan alueiden arvojen säilyminen tulee turvata kaikessa maankäytössä.
RKY-alueen kuvauksen mukaan alueen tiivis asuinrakennusten, rautatieaseman ja teollisuusrakennusten muodostama kokonaisuus on muodostunut koskivoiman partaalle, kahden vilkkaan laivareitin, maantien ja rautatien solmukohtaan. Siuronmäen tiheästi rakennettuun työväen asuinalueen muodostavat työläisten vapaasti jyrkälle kalliolle rakentamat talot ja piharakennukset. Kosken partaalla puolestaan sijaitsevat teollisuusrakennukset; puuhiomo ja voimalaitos sekä valkoiseksi rapattu funktionalistinen valssimylly.
Alueen kulttuuriympäristön arvoja on tutkittu viimeksi osana Siuron-Kuljun-Linnavuoren osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöselvitystä (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, 2019). Hankealue sijoittuu selvityksessä tunnistetuille Siuronmäen työväenyhdyskunnan, Siuron asema-alueen, Vanhan Siurontien asutuksen ja Siuronkosken teollisuusmaisemien arvoalueille. Lisäksi Siurontien-Kuljuntien varressa, tien molemmin puolin hyvin lähellä tielinjaa sijaitsee kolmisenkymmentä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi tai erittäin arvokkaaksi tunnistettua pihapiiriä rakennuksineen. Näistä arviolta merkittävimpiä ovat asemapäällikön (Siurontie 56), Ratavahdin (Siurontie 52) ja ratamestarin talot (Ratamestarintie 4). Edellä mainitut sekä hieman etelämpänä ratavarressa sijaitseva Siuron asema (Siurontie 54) on suojeltu vuonna 1998 solmitulla nk. Rautatiesopimuksella.
Alueen asemakaavat ovat pääosin peräisin 1980-90-luvuilta, ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa, eikä niissä ole huomioitu lain vaatimusten mukaisesti alueen kulttuuriympäristön suojelua. Useimmat kaavoista onkin vähintään näiltä osin todettavissa vanhentuneiksi maankäytön ohjauksen välineinä. Alueella on kuitenkin myös muutamia 2000-luvulla hyväksyttyjä asemakaavoja, joissa rakennuksille on osoitettu asianmukaisia suojelumääräyksiä (sr-7). Suojeltuja ovat mm. Mäki (Siurontie 67), Pappila (Siurontien 69) ja Koskibaari (Siurontie 71).
Selvityksessä erityisen merkittäväksi on todettu myös Siuronkosken ylittävä kuusiaukkoinen kivisilta, jota on rakennettu valtion tuella vuonna 1902. Pirkanmaan silloista ei ole olemassa kattavaa selvitystä, mutta Pirkanmaan maakuntamuseon käsityksen mukaan vastaavan ikäisiä ja pituisia kivisiltoja on säilynyt alueella hyvin vähän. Lähin vastaava silta lienee Tammerkosken yli vievä vuonna 1901 valmistunut Satakunnansilta.
Pirkanmaan maakuntamuseon kanta
Alueen kulttuurihistorialliset, rakennusperinteiset, kaupunkikuvalliset/taajamakuvalliset ja maisemalliset arvot ovat poikkeuksellisen merkittävät, mutta maakuntamuseo katsoo, että alue kestää myös muutoksia, mikäli ne toteutetaan kulttuuriympäristön arvot huomioiden.
Esitetyistä luonnosvaihtoehdoista Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että niissä kaikissa on esitetty kevyenliikenteenväylän leventämistä hankealueen itäosalla Siurontien varressa. Tätä ei voida kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta pitää myönteisenä, sillä historiallisen Laidetien tielinjan leventäminen muuttaisi sen kapeana säilynyttä ilmettä ja siten heikentäisi sen ymmärrettävyyttä. Tällä osuudella sijaitsee lisäksi useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia aivan tielinjan tuntumassa. Tiealueen leventämisestä, tien käytöstä ja huollosta, kuten auraamisesta, saattaa aiheutua muutoksia maan kosteusolosuhteille ja siten vauriota rakennusten perustuksille.
VE1:ssä, VE2:ssa ja VE3:ssa esitetään Siuronkosken yli vievän sillan pohjoispuolelle rakennettavaksi uusi kevyenliikenteen silta. Pirkanmaan maakuntamuseo arvioi tämän toimenpiteen heikentävän merkittävästi vanhan sillan maisemallista asemaa sekä modernin rakenteen heikentävän vanhalta sillalta aukeavia näkymiä. Maakuntamuseo suosittele näiden vaihtoehtojen pudottamista jatkosuunnittelusta.
VE4:ssä ja VE5:ssä esitetty ratkaisu, jossa autoliikenteelle rakennettaisiin uusi silta ratasillan pohjoispuolelle vaikuttaa kulttuuriympäristön näkökulmasta mahdolliselta. Toimenpide mahdollistaisi vanhan sillan säilymisen kevyenliikenteen käytössä ja keventäisi sille autoliikenteestä aiheutuvaa kulutusta ja kuormaa. Rautatiesilta on sijainnut nykyisellä paikallaan radan rakentamisesta, vuodesta 1895 lähtien, mutta itse silta on uusittu vuonna 2013. Inventoinnissa nykyisellä rautatiesillalla ei ole tunnistettu olevan erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja. Uuden sillan sijoittuminen uusitun, muutoksia kestävän sillan yhteyteen olisi luontevaa arvoiltaan tiheässä kulttuuriympäristössä. Koska silta kuitenkin sijoittuisi näkyvästi valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, tulee sen suunnitteluun ja toteutukseen kiinnittää erityistä huomiota tavoitellen eleetöntä ja laadukasta ilmettä.
Maakuntamuseo esittää myös uudelleen tutkittavaksi 1990-luvulla esitettyä vaihtoehtoa, jossa autoliikenne erkanisi nykyisen Siurontien linjasta jo ennen Miharintien risteystä seuraten rautatien pohjoisreunaa ja edelleen Siuronkosken yli, kuten VE4:ssä (ks. liitekartta). Vaihtoehto voisi olla mahdollinen, mikäli tie mahtuisi kulkemaan rata-alueen ja Siuron asemarakennuksen välissä. Yksi mahdollisuus voisi myös olla asemarakennuksen siirtäminen hieman kohti pohjoista. Siirrossa väistämättä menetettäisiin rakennushistoriallisia arvoja, mutta kokonaisuutena arvioiden vaihtoehto voisi olla hyväksyttävissä. Tarkemmin tutkittavista vaihtoehdoista tulee myös laatia riittävät havainnekuvat/kuvaupotukset, joiden perusteella vaikutuksia kulttuuriympäristöön voidaan arvioida.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta hankkeen vaikutusten ja mahdollisten ennakkoehtojen arviointi arkeologisen kulttuuriperinnön osalta vaatii suunnitelman vaihtoehtoihin sisältyvien teiden ja kevyen liikenteen väylän reittien arkeologista inventointia, jossa paikannetaan em. historiallisiin ilmiöihin ja toimintoihin mahdollisesti liittyvät kiinteät muinaisjäännökset ja muut kulttuuriperintökohteet. Inventoinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota kosken alueeseen lähiympäristöineen sekä niitä koskeviin historiallisiin arkistolähteisiin ja esittää raportissa kohdehavaintojen lisäksi mahdolliset arkeologisesti potentiaaliset alueet, jotka vaativat inventointia tarkempia tutkimuksia, kuten koekaivauksia, maatutkakartoitusta tai arkeologista valvontaa. Kosken uoman osalta inventointi on syytä suorittaa matalan veden aikaan, jolloin mahdolliset koskessa olevat rakenteet ovat parhaiten havaittavissa.
Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä pääsääntöisesti vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti toimitetaan arvioinnin jälkeen Museovirastoon, jossa se tallennetaan sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava raportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajien nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön.
Pirkanmaan maakuntamuseo esittää aineistoja täydennettäväksi edellä kuvatulla tavalla sekä tiesuunnitelman vaihtoehtoja vielä tutkittavaksi tarkemmin, ja pyytää toimittamaan jatkosuunnitelmat selvitysaineistoineen maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Nokian kaupungin käynnistymässä olevaan yleissuunnitelmahankkeeseen, jonka tarkoituksena on Siurontien ja Kuljuntien liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantaminen välillä Miharintien liittymä - Kuljuntien läntinen asemakaavaraja. Suunnitelma on ollut vireillä jo 1990-luvun lopussa, jolloin esitettyihin vaihtoehtoihin on pyydetty Museoviraston lausunto. Suunnittelu on ollut pitkään keskeytettynä, mutta se on tarkoitus nyt käynnistää uudelleen. Tiesuunnitelman alustavia vaihtoehtoja esiteltiin Pirkanmaan maakuntamuseolle 10.10.2023 pidetyssä työneuvottelussa, missä sovittiin lisäksi, että nykyisin pääosin kulttuuriympäristön suojelutehtävistä maakunnan alueella vastaava Pirkanmaan maakuntamuseo (alueellinen vastuumuseo) antaa asiassa uuden, päivitetyn ja ajantasaisen lausunnon, joka korvaa Museoviraston 7.7.1998 antaman lausunnon (diar. 411/304/1998).
Nykytila ja luonnosvaihtoehdot
Suunnittelualueella Siuron puolella Siurontieksi ja Kuljun puolella Kuljuntieksi kutsuttu tieosuus on koettu liikenteellisesti haastavaksi korkeuserojen, liikennemäärien sekä tiealueen ja erityisesti Siuronkosken yli vievän sillan kapeuden vuoksi. Nykyisin suunnittelualueen itäosalla Siurontien pohjoisreunalla on kapea reunakivillä erotettu kevyenliikenteenväylä/jalkakäytävä. Oikotien risteyksen kohdalla on suojatie, jonka kohdalla kevyenliikenteenväylä siirtyy tien eteläpuolelle. Kirkolle vievän ajotien kohdalla kevyenliikenteenväylä laskee selvästi ajotietä alemmas ja siirtyy siitä etäämmäs, kunnes se päättyy Siurontiehen Koskibaarin kohdalla. Siuronkosken yli vievällä kapealla sillalla jalankulkijat ja pyöräilijät siirtyvät käyttämään ajotien reunaa. Sillan jälkeen alkaa Kuljuntien pohjoispuolelle rakennettu asfalttipintainen nurmikaistalla ajotiestä erotettu kevyenliikenteenväylä.
Liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantamiseksi on luonnosteltu viisi erilaista vaihtoehtoa, jotka ovat:
VE1: Nykytila säilyy muutoin, mutta kevyenliikenteen väylää levennetään alkuosalla, Siurontielle juuri ennen Siuronkosken yli vievää siltaa lisätään suojatie ja vanhan sillan pohjoispuolelle rakennetaan uusi kevyenliikenteen silta.
VE2: Kevyenliikenteen väylää levennetään alkuosalla, Oikotien kohdalla autoliikenne siirtyy kokonaan nykyisen kevyenliikenteenväylän linjalle, jota levennetään, kevyt liikenne jatkaa nykyisellä tielinjalla Koskibaarille ja edelleen Siuronkosken yli vanhan sillan pohjoispuolelle rakennettavaa uutta kevyenliikenteen siltaa pitkin, Satamatien risteystä siirretään hieman itään päin.
VE3: Pääosin kuten VE2, mutta idästä tuleva autoliikenne säilyy nykyisellä reitillä, jonka pohjoisreunaan tulee koko matkalle kevyenliikenteenväylä. Lännestä tuleva autoliikenne siirtyy Siuron puolella nykyisen kevyenliikenteen linjalle.
VE4: Oikotien risteyksen jälkeen autoliikenteelle rakennetaan kokonaan uusi tielinja, joka suuntaa Siuronkosken yli ratasillan pohjoispuolelle rakennettavalle uudelle sillalle (maapengertä levennettävä) ja yhtyy sen jälkeen nykyiseen Kuljuntiehen Valssimyllyn (Kuljuntie 2) ja Elvingin huvilan (Kuljuntien 6) välistä. Satamatielle ja massatehtaantielle rakennetaan uudelta tielinjalta yhteydet. Vanha silta ja nykyinen tielinja Oikotien risteyksen ja Kuljuntie 6 välillä muutetaan vain kevyen liikenteen käyttöön.
VE5: Muutoin kuten VE4, mutta tielinja kaartaa uuden ratasillan pohjoispuolelle rakennettavan sillan jälkeen jyrkemmin pohjoiseen kohti Kuljuntien nykyistä linjaa, johon se yhtyy valssimyllyn (Kuljuntie 2) itäpuolella.
Arkeologinen kulttuuriperintö
Siuronkoski on yksi Pirkanmaan vanhimmista ja historiallisesti merkittävimmistä vesimylly- ja vesisahatoiminnan paikoista. Sen myllyjä on merkittynä jo alueen vanhimpiin karttoihin 1600-luvulta; vanhimmat asiakirjamaininnat ovat 1400- ja 1500-luvuilta. Vesimyllyjä on eri aikoina ollut kosken molemmilla rannoilla ja sen keskellä sijaitsevassa saaressa. Suunnittelualueen kautta on lisäksi kulkenut viimeistään keskiajalla muodostunut maakunnan tärkein, Laidetieksi kutsuttu maantie, joka on johtanut Tammerkoskelta Ulvilaan ja Turkuun. Maantie, jonka linjaus kosken itäpuolella on myöhemmin muuttunut, ja maantiesilta esiintyvät jo 1600-luvun kartoissa. Siuronkosken kautta on kulkenut myös Karkun ja Pirkkalan pitäjien välinen raja sekä samalla Ylä- ja Ala-Satakunnan välinen kihlakunnanraja, joka on myös merkitty 1600-luvun karttoihin. Lisäksi suunnittelualueen luoteisrajan tuntumassa on viimeistään 1600-luvulla sijainnut Myllärin torppa, jonka paikka on tallennettu muinaisjäännösrekisteriin muuna kulttuuriperintökohteena (Kulju Myllärin torppa, mj-tunnus 1000048764). 1800-luvun loppupuolelta lähtien kosken rannoille on perustettu teollisuuslaitoksia; lisäksi alueella on ollut huomattavaa uittotoimintaa, johon liittyi esimerkiksi 1870-luvulla rakennettu uittoränni.
Rakennettu kulttuuriympäristö ja -maisema
Hanke sijoittuu Siuronmäki ja rautatieasema -nimisen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella (peruste: Museoviraston RKY-inventointi, 2009) sekä Pyhäjärven - Nokianvirran - Kuloveden kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella (peruste: Pirkanmaan liiton Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013). Molemmat arvoalueet on merkitty voimassa olevaan Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Niitä koskevien suunnittelumääräysten mukaan alueiden arvojen säilyminen tulee turvata kaikessa maankäytössä.
RKY-alueen kuvauksen mukaan alueen tiivis asuinrakennusten, rautatieaseman ja teollisuusrakennusten muodostama kokonaisuus on muodostunut koskivoiman partaalle, kahden vilkkaan laivareitin, maantien ja rautatien solmukohtaan. Siuronmäen tiheästi rakennettuun työväen asuinalueen muodostavat työläisten vapaasti jyrkälle kalliolle rakentamat talot ja piharakennukset. Kosken partaalla puolestaan sijaitsevat teollisuusrakennukset; puuhiomo ja voimalaitos sekä valkoiseksi rapattu funktionalistinen valssimylly.
Alueen kulttuuriympäristön arvoja on tutkittu viimeksi osana Siuron-Kuljun-Linnavuoren osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöselvitystä (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, 2019). Hankealue sijoittuu selvityksessä tunnistetuille Siuronmäen työväenyhdyskunnan, Siuron asema-alueen, Vanhan Siurontien asutuksen ja Siuronkosken teollisuusmaisemien arvoalueille. Lisäksi Siurontien-Kuljuntien varressa, tien molemmin puolin hyvin lähellä tielinjaa sijaitsee kolmisenkymmentä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi tai erittäin arvokkaaksi tunnistettua pihapiiriä rakennuksineen. Näistä arviolta merkittävimpiä ovat asemapäällikön (Siurontie 56), Ratavahdin (Siurontie 52) ja ratamestarin talot (Ratamestarintie 4). Edellä mainitut sekä hieman etelämpänä ratavarressa sijaitseva Siuron asema (Siurontie 54) on suojeltu vuonna 1998 solmitulla nk. Rautatiesopimuksella.
Alueen asemakaavat ovat pääosin peräisin 1980-90-luvuilta, ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa, eikä niissä ole huomioitu lain vaatimusten mukaisesti alueen kulttuuriympäristön suojelua. Useimmat kaavoista onkin vähintään näiltä osin todettavissa vanhentuneiksi maankäytön ohjauksen välineinä. Alueella on kuitenkin myös muutamia 2000-luvulla hyväksyttyjä asemakaavoja, joissa rakennuksille on osoitettu asianmukaisia suojelumääräyksiä (sr-7). Suojeltuja ovat mm. Mäki (Siurontie 67), Pappila (Siurontien 69) ja Koskibaari (Siurontie 71).
Selvityksessä erityisen merkittäväksi on todettu myös Siuronkosken ylittävä kuusiaukkoinen kivisilta, jota on rakennettu valtion tuella vuonna 1902. Pirkanmaan silloista ei ole olemassa kattavaa selvitystä, mutta Pirkanmaan maakuntamuseon käsityksen mukaan vastaavan ikäisiä ja pituisia kivisiltoja on säilynyt alueella hyvin vähän. Lähin vastaava silta lienee Tammerkosken yli vievä vuonna 1901 valmistunut Satakunnansilta.
Pirkanmaan maakuntamuseon kanta
Alueen kulttuurihistorialliset, rakennusperinteiset, kaupunkikuvalliset/taajamakuvalliset ja maisemalliset arvot ovat poikkeuksellisen merkittävät, mutta maakuntamuseo katsoo, että alue kestää myös muutoksia, mikäli ne toteutetaan kulttuuriympäristön arvot huomioiden.
Esitetyistä luonnosvaihtoehdoista Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että niissä kaikissa on esitetty kevyenliikenteenväylän leventämistä hankealueen itäosalla Siurontien varressa. Tätä ei voida kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta pitää myönteisenä, sillä historiallisen Laidetien tielinjan leventäminen muuttaisi sen kapeana säilynyttä ilmettä ja siten heikentäisi sen ymmärrettävyyttä. Tällä osuudella sijaitsee lisäksi useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia aivan tielinjan tuntumassa. Tiealueen leventämisestä, tien käytöstä ja huollosta, kuten auraamisesta, saattaa aiheutua muutoksia maan kosteusolosuhteille ja siten vauriota rakennusten perustuksille.
VE1:ssä, VE2:ssa ja VE3:ssa esitetään Siuronkosken yli vievän sillan pohjoispuolelle rakennettavaksi uusi kevyenliikenteen silta. Pirkanmaan maakuntamuseo arvioi tämän toimenpiteen heikentävän merkittävästi vanhan sillan maisemallista asemaa sekä modernin rakenteen heikentävän vanhalta sillalta aukeavia näkymiä. Maakuntamuseo suosittele näiden vaihtoehtojen pudottamista jatkosuunnittelusta.
VE4:ssä ja VE5:ssä esitetty ratkaisu, jossa autoliikenteelle rakennettaisiin uusi silta ratasillan pohjoispuolelle vaikuttaa kulttuuriympäristön näkökulmasta mahdolliselta. Toimenpide mahdollistaisi vanhan sillan säilymisen kevyenliikenteen käytössä ja keventäisi sille autoliikenteestä aiheutuvaa kulutusta ja kuormaa. Rautatiesilta on sijainnut nykyisellä paikallaan radan rakentamisesta, vuodesta 1895 lähtien, mutta itse silta on uusittu vuonna 2013. Inventoinnissa nykyisellä rautatiesillalla ei ole tunnistettu olevan erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja. Uuden sillan sijoittuminen uusitun, muutoksia kestävän sillan yhteyteen olisi luontevaa arvoiltaan tiheässä kulttuuriympäristössä. Koska silta kuitenkin sijoittuisi näkyvästi valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, tulee sen suunnitteluun ja toteutukseen kiinnittää erityistä huomiota tavoitellen eleetöntä ja laadukasta ilmettä.
Maakuntamuseo esittää myös uudelleen tutkittavaksi 1990-luvulla esitettyä vaihtoehtoa, jossa autoliikenne erkanisi nykyisen Siurontien linjasta jo ennen Miharintien risteystä seuraten rautatien pohjoisreunaa ja edelleen Siuronkosken yli, kuten VE4:ssä (ks. liitekartta). Vaihtoehto voisi olla mahdollinen, mikäli tie mahtuisi kulkemaan rata-alueen ja Siuron asemarakennuksen välissä. Yksi mahdollisuus voisi myös olla asemarakennuksen siirtäminen hieman kohti pohjoista. Siirrossa väistämättä menetettäisiin rakennushistoriallisia arvoja, mutta kokonaisuutena arvioiden vaihtoehto voisi olla hyväksyttävissä. Tarkemmin tutkittavista vaihtoehdoista tulee myös laatia riittävät havainnekuvat/kuvaupotukset, joiden perusteella vaikutuksia kulttuuriympäristöön voidaan arvioida.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta hankkeen vaikutusten ja mahdollisten ennakkoehtojen arviointi arkeologisen kulttuuriperinnön osalta vaatii suunnitelman vaihtoehtoihin sisältyvien teiden ja kevyen liikenteen väylän reittien arkeologista inventointia, jossa paikannetaan em. historiallisiin ilmiöihin ja toimintoihin mahdollisesti liittyvät kiinteät muinaisjäännökset ja muut kulttuuriperintökohteet. Inventoinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota kosken alueeseen lähiympäristöineen sekä niitä koskeviin historiallisiin arkistolähteisiin ja esittää raportissa kohdehavaintojen lisäksi mahdolliset arkeologisesti potentiaaliset alueet, jotka vaativat inventointia tarkempia tutkimuksia, kuten koekaivauksia, maatutkakartoitusta tai arkeologista valvontaa. Kosken uoman osalta inventointi on syytä suorittaa matalan veden aikaan, jolloin mahdolliset koskessa olevat rakenteet ovat parhaiten havaittavissa.
Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä pääsääntöisesti vain lumettomissa olosuhteissa, sulan maan aikana. Tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Tutkimuksen tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena arviointia varten Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi). Arvioinnissa varmistetaan, että tutkimus vastaa sille asetettuja tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Raportti toimitetaan arvioinnin jälkeen Museovirastoon, jossa se tallennetaan sähköiseen asianhallintajärjestelmään ja julkaistaan palvelussa https://asiat.museovirasto.fi/. Tutkimusraporttien tiedot tallennetaan myös muinaisjäännösrekisteriin, jonka tietoja voi selata kaikille avoimessa Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi. Verkossa julkaistava raportti ei saa sisältää yksityishenkilöiden henkilötietoja, esim. maanomistajien nimiä tai osoitteita. Raportin lisäksi museolle on toimitettava kohteiden sijaintitiedot ja rajaukset paikkatietomuodossa. Lisätietoja tutkimusten tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön.
Pirkanmaan maakuntamuseo esittää aineistoja täydennettäväksi edellä kuvatulla tavalla sekä tiesuunnitelman vaihtoehtoja vielä tutkittavaksi tarkemmin, ja pyytää toimittamaan jatkosuunnitelmat selvitysaineistoineen maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Jaa
Facebookissa