Mattila on vanha Kauppilan osatalo, joka on erotettu jo v. 1624. Rakennukset sijaitsevat näkyvällä paikalla harjulla kulkevan raitin varrella olevassa rinteessä. Päärakennus on hyvin säilynyt sekä ulkoa että sisältä. Aitta ja navetta ovat materiaaleiltaan ja tyyliltään rakennusaikansa, 1930-luvun alun asussa. Seudullisesti arvokas rakennuskokonaisuus

15. Rakennushistoriallinen x

16. Historiallinen x

17. Maisemallinen x

Ali-Mattila on kylän vanhimpia taloja. Mattila nimisenä se on lohkottu Kauppilasta vuonna 1624. Isonjaon aikaan Mattilan asuintontti sijaitsi Kyläjärven rannalla. Mattilan suvulle tila on kuulunut useiden sukupolvien ajan. Nykyiselle paikalle, lähemmäksi talon peltoja on siirrytty kylän palon jälkeen.

Ali-Mattilan rakennukset on rakennettu jyrkähköön rinteeseen neliön muotoon. Miljöö on vuodelta 1934, jolloin eteläsivun rakennukset valmistuivat. Päärakennus on rakennettu kylän raitin varrelle 1800-luvun lopulla. Omistaja muistelee rakennuksen olleen kylän ensimmäinen yhtenäiselle ja hakatulle kivijalalle tehty rakennus. Rungoltaan lyhytnurkkainen hirsirakennus on vuorattu vaakalaudoituksella. Rakennus on maalattu vaaleaksi öljymaalilla, joka on tien puolelta lähes pois kulunut. Ikkunoiden karmeissa näkyy merkkejä punaisesta maalista. Ikkunat ovat 6-ruutuiset ns. empireikkunat. Vuorilaudat ovat koristeelliset, kertaustyyleihin vivahtavat Päätykolmioissa riippuva pystylaudoitus, joka muodostaa sahanterä kuvion kolmion alaosaan. Rakennukseen liittyy korkea satulakattoinen umpikuisti, jossa pienet ikkunat. Kuisti jatkuu pitkälle rungon sisään, koska ulkoseinään on tehty kuistin kokoinen aukko.

Yhdistelmät aitta/liiteri ja talli/navetta ovat sijoitettu taitavasti rinteeseen. Aitta on tehty rinteestä johtuen osaksi korkealle yhtenäiselle betonisokkelille, johon on myös sijoitettu kellari. Rakennuksen pohjoispuolella on käytetty betonipylväitä. Runko on tasanurkkainen hirsirakennus lohenpyrstöliitoksin. Aitan harmaantuneissa hirsiseinissä on etelä- ja itäpuolella nähtävissä lahovaurioita. Pohjoispuolella näkyy vielä merkkejä alkuperäisestä kermanvärisestä maalista. Aitan julkisivun keskellä on kaksikerroksinen avoeteinen, jossa olevat ovet ovat sinapinkeltaisia ja paneloituja. Aittaan liittyy poikittain rankorakenteinen ja harmaantunut, pystylaudoin vuorattu liiteri. Kummankin osan huopakate on huonossa kunnossa. Omistaja on suunnitellut liiteriosan purkamista.

Navetta on tehty betonitiilistä, jotka rakennuksen nurkissa muodostavat koristekuvion. Lisäksi sisäpihalla olevan oven yläpuolelle valettu vuosiluku 1927. Navetassa on vihreäksi maalattu säterikatto ja katon väliseinään on sijoitettu pieniä ikkunoita. Ovet ovat sinapinkeltaiset ja ikkunoiden karmit ovat punaiset. Päädyn yläosa on lomalaudoitettu ja punaiseksi maalattu, joiden alapäässä näkyy lahovaurioita, joita on ehkä myös rungossa. Ei havaintoa vesilistasta. Navetan itäpuolella on matala pulpettikattoinen rakennelma, joka betonianturan routimisesta johtuen pahasti kallistunut. Samassa yhteydessä on maavarainen ulkohuone, joka myös on myötäillyt maaperän liikkeitä. Poikittain navettaan liittyvä talliosa on satulakattoinen. Se on rungoltaan rankorakenteinen, pystylaudoin ja peiterimoin vuorattu. Väriltään punainen, listojen ollessa valkoiset. Talli on kaksikerroksinen. Yläkertaan kulku on samalta tasolta missä päärakennus on. Pariovien yläpuolella on pieni pyöreä, listoin jaettu ikkuna. Tämän alla on puinen koristeosa.

Pakari on tehty tontin alemman osan kulmaan. Rakennus on tehty betonianturalle osittain piilutuista hirsistä. Väriltään rakennus on sinapinkeltainen, listojen ollessa valkoiset. Päätykolmio on pystyladoin ja peiterimoin vuorattu. Sen ovi on samaa mallia kuin aitassa käytetyt. Tätä ennen päärakennuksen keittiössä on ollut suuri uuni, joka purettiin ja korvattiin pienellä hellalla pakarin valmistuessa. Rakennuksen eteläseinää aurinko on syönyt.

Tontilla on myös nykyisen päärakennuksen eteläpuolella ollut ns. vieraspytinki, joka jouduttiin tienparannuksen nimissä hävittämään vuonna 1987. Vanha kahden pihan miljöö menetettiin tässä uudistuksessa . Tienpinnan kohoaminen on myös muuttanut tien ja rakennuksen suhdetta. Lisäksi nykyinen liikenne ja tienhoito kuluttaa tienpuolisesta julkisivua. Purettu rakennus on ollut lähes päärakennuksen kokoinen luonnonkiville perustettu punaiseksi maalattu hirsirakennus. Vuosisadan alun uusjakokartassa on näkyy pytingin sijoittuminen pääty tielle päin.

Pytingin käyttäjistä voidaan mainita Evakot ja myöhemmin mm. taiteilija Olli Miettinen vietti kesän rakennuksessa. Ali-Mattilan ja Puutikkalan kylän rakennukset ovat tulleet useasti ikuistettua eritasoisten maalareitten voimin. 1970-luvun puolesta välistä Ali-Mattilassa toimi noin kymmenen vuotta jokakesäinen taideleiri, jolloin tilaa kutsuttiin myös Taide-Mattilaksi.

Ali-Mattilassa on harvinaisen hyvin säilynyt 1930-luvulta oleva tiivis pihapiiri.

Tiivis neliöpiha on säilynyt 1930-luvun asussa. Talon pellot viettävät harjun juurelta kohti kyläjärveä. Raitin varrella on ympäristössä samanikäistä rakennuskantaa, esim. Yli-Mattila. Talon eteläpuolella on mäen päällä pieni punainen mökki ja siihen liittyvä ulkorakennus, joka on rakennettu 1920-luvulla omistajan sedälle, vanhapoika Severi Mattilalle.

Kiinteistörekisteri ja asiakirjat, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere

Puutikkalan isojako- ja uusjakokartat (1795 ja 1915), Hämeen maanmittauslaitoksen arkisto, Hämeenlinna