Joen ylittävän sillan (Mattilankaankaantie) eteläpuolella joessa ja sen länsirannalla myllyntoimintaan liittyviä jäänteitä. Rakenteet ovat osin lohkokivisiä, osin betonia. Joen ylittäneen padon tai myllysillan betoniset tolpan jäänteen ovat joen keskellä. Historiallisille kartoille merkityn myllypaikan kohdalla on suurehko käytöstä poistunut rakennus, vanha saha. Vanhojen peruskarttojen perusteella rakennus ollut paikalla ainakin vuodesta 1963 lähtien. Joessa on kosken alajuoksulle päin kaksi ki-vettyä uomaa, jotka yhtyivät yhdeksi luontaiseksi jokiuomaksi.

Paikalla todetut eri-ikäiset rakenteet eivät ole erotettavista toisistaan. Myllypaikan käyttö vaikuttaa jatkuneen nykyaikaan asti, ja paikalla on edelleen pystyssä oleva, joskin käytöstä poistunut vesikäyttöinen saha. Vaikka vuoden 1793 kartalle merkityn myllypaikan suojelustatus voisi olla myös kiinteä muinaisjäännös, myllypaikan ehdotetaan olevan muu kulttuuriperintökohde maastohavaintojen ja siitä muodostuneen inventoijan näkemyksen perusteella. Karhen mylly kohteelle määritelty rajaus käsittää maastossa todetut patorakennelmat, myllylaitteen jäänteet, sekä kivetyt uomat.

Joen ylittävän sillan kohdalla todettiin hirsisen rakennelman jäänne, mahdollisesti nykyistä betonista siltaa edeltäneen sillan silta-arkun jäänne (N 6844662 E 311116). Rakenteen jäänteen ajoituksesta ei ole tietoa. Maan pinnalla säilynyt puinen rakenteen osa ei kuitenkaan oletettavasti ole kovin vanha.