rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Koivuranta on Rautajoen vanha torppa. Se liittyy entisen valtatien varteen syntyneeseen asutukseen, joka on liittynyt kartanoon. Rakennukset, asuinrakennus, vilja-aitta, puoti, maakellari, leikkimökki, navetta ovat 1800-l -1955. Asuinrakennus uudistunut.

Koivurannan tilakeskuksessa on asuinrakennus (1800-l) vilja-aitta (1800-l) puoti/ratashuone /1900/1930-l), heinäsuuli (1930-l) maakellari (1900-l alkup.) navetta (1955) ja leikkimökki (1920-l, tuotu tilalle 1961)

Pohjaltaan asuinrakennus on paritupa, n. 6x17 metriä. Nurkkakivillä oleva lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu tummanpunaisekseksi maalatulla peiterimavuorauksella Ikkunat ovat 6-ruutuiset, uusittu 1980-luvulla. Satulakatto vuorattu profiilipellillä. Kuisti on pulpettikattoinen, betonisokkelilla, ei kovin vanha. Sisätilat uudistettu, viimeiset muutokset 1980/90-luvulta. Pirtissä uusi sisäkatto noudattaa vanhaa 3-lappeista sisäkattoa. Pirtin uuni on vuodelta 1947.

Nurkkakivillä oleva pitkänurkkainen vilja-aitta on vuoraamaton ja maalamaton. Sen vieressä on kivistä ja tiilistä rakennettu maakellari 1900-luvulta. Kellari on aikaisemmin sijainnut aitan vieressä olevan suuren kuusen kohdalla.

Nurkkakivillä oleva puotirakennus on 1900-luvun alkupuolelta. Siinä on säilytetty lihaa ja ruokatarpeita. Lyhytnurkkainen hirsirunko on punaiseksi maalattu. Yläosa on lautarakenteinen. Sen edessä on saman katon alla oleva lautarakenteinen, kahden pylvään varassa oleva solakuisti, jossa on valkoiseksi maalattu rima-aita. Rakennusta on jatkettu lautarakenteisella ratashuoneella 1930-luvulla. Satulakatto on katettu profiilipellillä.

Muistitiedon mukaan pienen (n. 2x2metriä) leikkimökin on rakentanut Kallialan koulun opettaja Vihtori Pakula joskus 1920-luvulla. Hänen jälkeen mökin omisti opettaja Uurto, joka myi sen Koivurantaan vuonna 1961. Vaakapaneloidussa leikkimökissä on kolmella sivulla kansallisromanttiset, pieniruutuiset ikkunat. Itäsivulla on ovi, ei kuistia. Maalipinta on kulunut. Rakennus on ollut väriltään punainen, listat valkeat. Myös seinäpintaa on jaettu listoilla kentiin. Satulakatto on katettu kolmiorimalla ja huovalla.

Navetassa on betonisokkeli, runko on hirttä ja lautaa. Kate betonitiiltä.

Koivuranta on entinen Rautajoen torppa. Tila lohkottiin itsenäiseksi tilaksi vuonna 1923 ja se oli kooltaan n. 15 hehtaaria. Omistajiksi merkittiin Nestori ja Fanni Heinonen.

Nykyisen suvun hallussa Koivuranta on ollut jo 1800-luvulla. Torparin tytär Fanni Sofia Koivuranta syntyi nykyisessä asuinrakennuksessa vuonna 1876. Hän avioitui Punkalaitumelta kotoisin olleen Kalle Sileäkankaan kanssa 1800-luvun lopulla. Sukunimeksi valittiin Heinonen. Heidän tyttärensä Aune Heinonen aviotui Otto Jalosen kanssa, joka oli isäntänä 1945-1985. Eläimistä luovuttiin 1974. Aluksi pellot olivat vuokralla, myöhemmin ne myytiin pois. Tilakeskus on nykyisin vapaa-ajan käytössä.

Koivurannan tilakeskus on Kallialan koulutien varrella. Aikaisemmin tie on tunnettu postitienä ja Tampere- Pori maantienä. Asuinrakennuksen, puodin ja navetan rajaamassa pihassa on nurmikkoa, omenapuita ja marja- ja koristepensaita. Pihan ulkopuoli on enimmäkseen villiintynytä niittyä. Länsipuolella on sekametsää. Aitan vieressä suuri pihakuusi. Ympäristössä on vähän muuta asutusta. Vastakkaisella puolella on kaksi Rautajoen muonamiesten mökkiä.

Rakennetun ympäristön säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinnittää huomiota ja erityisesti asuinrakennus tulisi säilyttää. Rakennusten korjaus- ja muutostöissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja tekniikoita. Vanhat rakennusosat ja kiinteä sisustus tulisi säilyttää. Uudisrakentaminen pihapiirin keskeisimpään osaan, asuinrakennuksen, navetan ja ratashuoneen tuntumaan ei ole suositeltavaa. Muualle sijoitettuna uudisrakentaminen tulee sovittaa alueen rakennettuun ympäristöön ja maisemaan mittakaavan, värien, materiaalien ja rakennusten sijoittelun osalta.

Seutu/maakuntakaava, 1997

Maarekisteri Vammalan kaupungista, Varsinais-Suomen maanmittauslaitoksen arkisto, Turku.

Heinonen Anna-Liisa, haastattelu elokuussa 2003