Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta rakennuslupahakemuksesta. Entisellä Lielahden sellutehtaan alueella sijaitsevan pajarakennuksen eteläpäädyn tilat on tarkoitus muuttaa ravintolatilaksi ja eteläpäädyn edustalle rakentaa laajahko terassi. Maakuntamuseo on kommentoinut luonnossuunnitelmia sähköpostilla kolmesti (14.9.2023, diar. 597/2023; 22.11.2023, diar. 843/2023 ja 8.3.2024, diar. 131/2024). Tutustuttuaan lupahakemukseen alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.
Pajarakennus on osa Lielahden kartano ja tehdasalue -nimistä maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016/Pirkanmaan liitto). Paja (sähköinstrumenttiosasto, rakennus 12) on alueen asemakaavanmuutosta varten laaditun rakennetun ympäristön selvityksen (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2016) mukaan rakennettu kahdessa vaiheessa. Pohjoispäädyn kapeampirunkoisen osan suunnitteli arkkitehti Birger Federley vuonna 1923 ja eteläpäädyn leveämpirunkoisen osan M. Mikama vuonna 1951. Laajennuksen yhteydessä alkujaan yksikerroksinen vanha osa korotettiin kaksikerroksiseksi. Korotus ja 1950-luvun osa noudattelevat piirteiltään alkuperäistä osaa (mm. aukotus ja pieniruutuiset puuikkunat). Punatiilinen, satulakattoinen rakennus on ulkoisesti säilyttänyt erinomaisesti 1950-luvun alun laajennuksen jälkeisen ilmeen ja materiaalit.
Pajalla ei tällä hetkellä ole asemakaavassa suojelumerkintää, mutta rakennus on todettu em. selvityksessä kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaaksi (arvoluokka 1), alueella on vireillä asemakaavanmuutos ja Hiedanrannan yleissuunnitelman mukaan rakennus on tarkoitus säilyttää. Rakennukselle tullaan todennäköisesti asemakaavan muutoksessa osoittamaan purkamisen kieltävä ja julkisivujen säilyttämistä edellyttävä suojelumerkintä. Rakennusta on näin ollen syytä kohdella kuten suojeltua rakennusta.
Lupahakemuksen mukaan rakennuksen eteläpäädyn maantasokerroksen työtiloista 106 ja 107 muodostetaan ravintolahuoneisto ja ullakkokerrokseen sekä katolle sijoitetaan ilmanvaihtolaitteet. Eteläpäädyn pienehköt ikkuna-aukot suurennetaan ja muutetaan parilasioviksi, seinälle kiinnitetään ravintolan nimi tai valomainos, edustalle rakennetaan kestopuuterassi ja sille esteetön ramppi rakennuksen itäsivulta. Eteläpäädyn ullakon luukulla suljettu ikkuna-aukko suurennetaan ilmanvaihtokoneiden sisäänvientiä ja tulevaa huoltoa varten. Säilyvät ikkunat kunnostetaan ja maalataan valkoisiksi. Uudet lasipariovet teetetään puisina ja valkoisiksi maalatuina. Länsisivun ikkuna-aukon tilalle tehty ilmanvaihtosäleikkö poistetaan ja aukko muurataan umpeen eteläpäädystä saatavilla purkutiilillä. Itäjulkisivulle lisätään ikkunan kohdalle uusi oviaukko keittiön huoltoa varten sekä ilmanvaihtosäleikkö.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että muutokset ovat mahdollisia, vaikka ne muuttavat erityisesti rakennuksen eteläpäädyn ilmettä jonkin verran. Teollisuusrakennuksen yleisilme ja vahvasti symmetriaan perustuva julkisivujen aukotuksen perusperiaate kuitenkin säilyvät. Lasiovet, joiden ruutujako noudattelee rakennuksen muiden ikkunoiden ruutujakoa, istuvat melko hyvin rakennukseen, jossa on lähes vastaavan kokoisia korkeita ikkunoita myös itäsivulla. Huolto-ovi sijoittuu selkeästi rakennuksen takasivulle, jonne huoltoliikenne sopii luontevasti. Saman sivun esteettömyyteen liittyvä metallinen ramppi kaiteineen on selkeästi tunnistettavissa myöhemmäksi lisäykseksi.
Ravintolan nimikyltti on mahdollista toteuttaa esimerkiksi metallisista tummaksi maalatuista taustavalaistuista kirjaimista koostuvana valomainoksena, mutta irtokirjainten sijaan maakuntamuseo suosittelee tiilen sävyyn maalatun metallisen kiskon kiinnittämistä seinään ja kirjainten kiinnittämistä kiskoon. Näin seinäpintaan on tarve porata vähemmän kiinnikkeitä, ja mikäli yrityksen nimi myöhemmin muuttuu, voidaan kirjaimet poistaa tai vaihtaa uusiin julkisivua vaurioittamatta.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta rakennuslupahakemuksesta. Entisellä Lielahden sellutehtaan alueella sijaitsevan pajarakennuksen eteläpäädyn tilat on tarkoitus muuttaa ravintolatilaksi ja eteläpäädyn edustalle rakentaa laajahko terassi. Maakuntamuseo on kommentoinut luonnossuunnitelmia sähköpostilla kolmesti (14.9.2023, diar. 597/2023; 22.11.2023, diar. 843/2023 ja 8.3.2024, diar. 131/2024). Tutustuttuaan lupahakemukseen alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.
Pajarakennus on osa Lielahden kartano ja tehdasalue -nimistä maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016/Pirkanmaan liitto). Paja (sähköinstrumenttiosasto, rakennus 12) on alueen asemakaavanmuutosta varten laaditun rakennetun ympäristön selvityksen (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2016) mukaan rakennettu kahdessa vaiheessa. Pohjoispäädyn kapeampirunkoisen osan suunnitteli arkkitehti Birger Federley vuonna 1923 ja eteläpäädyn leveämpirunkoisen osan M. Mikama vuonna 1951. Laajennuksen yhteydessä alkujaan yksikerroksinen vanha osa korotettiin kaksikerroksiseksi. Korotus ja 1950-luvun osa noudattelevat piirteiltään alkuperäistä osaa (mm. aukotus ja pieniruutuiset puuikkunat). Punatiilinen, satulakattoinen rakennus on ulkoisesti säilyttänyt erinomaisesti 1950-luvun alun laajennuksen jälkeisen ilmeen ja materiaalit.
Pajalla ei tällä hetkellä ole asemakaavassa suojelumerkintää, mutta rakennus on todettu em. selvityksessä kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaaksi (arvoluokka 1), alueella on vireillä asemakaavanmuutos ja Hiedanrannan yleissuunnitelman mukaan rakennus on tarkoitus säilyttää. Rakennukselle tullaan todennäköisesti asemakaavan muutoksessa osoittamaan purkamisen kieltävä ja julkisivujen säilyttämistä edellyttävä suojelumerkintä. Rakennusta on näin ollen syytä kohdella kuten suojeltua rakennusta.
Lupahakemuksen mukaan rakennuksen eteläpäädyn maantasokerroksen työtiloista 106 ja 107 muodostetaan ravintolahuoneisto ja ullakkokerrokseen sekä katolle sijoitetaan ilmanvaihtolaitteet. Eteläpäädyn pienehköt ikkuna-aukot suurennetaan ja muutetaan parilasioviksi, seinälle kiinnitetään ravintolan nimi tai valomainos, edustalle rakennetaan kestopuuterassi ja sille esteetön ramppi rakennuksen itäsivulta. Eteläpäädyn ullakon luukulla suljettu ikkuna-aukko suurennetaan ilmanvaihtokoneiden sisäänvientiä ja tulevaa huoltoa varten. Säilyvät ikkunat kunnostetaan ja maalataan valkoisiksi. Uudet lasipariovet teetetään puisina ja valkoisiksi maalatuina. Länsisivun ikkuna-aukon tilalle tehty ilmanvaihtosäleikkö poistetaan ja aukko muurataan umpeen eteläpäädystä saatavilla purkutiilillä. Itäjulkisivulle lisätään ikkunan kohdalle uusi oviaukko keittiön huoltoa varten sekä ilmanvaihtosäleikkö.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että muutokset ovat mahdollisia, vaikka ne muuttavat erityisesti rakennuksen eteläpäädyn ilmettä jonkin verran. Teollisuusrakennuksen yleisilme ja vahvasti symmetriaan perustuva julkisivujen aukotuksen perusperiaate kuitenkin säilyvät. Lasiovet, joiden ruutujako noudattelee rakennuksen muiden ikkunoiden ruutujakoa, istuvat melko hyvin rakennukseen, jossa on lähes vastaavan kokoisia korkeita ikkunoita myös itäsivulla. Huolto-ovi sijoittuu selkeästi rakennuksen takasivulle, jonne huoltoliikenne sopii luontevasti. Saman sivun esteettömyyteen liittyvä metallinen ramppi kaiteineen on selkeästi tunnistettavissa myöhemmäksi lisäykseksi.
Ravintolan nimikyltti on mahdollista toteuttaa esimerkiksi metallisista tummaksi maalatuista taustavalaistuista kirjaimista koostuvana valomainoksena, mutta irtokirjainten sijaan maakuntamuseo suosittelee tiilen sävyyn maalatun metallisen kiskon kiinnittämistä seinään ja kirjainten kiinnittämistä kiskoon. Näin seinäpintaan on tarve porata vähemmän kiinnikkeitä, ja mikäli yrityksen nimi myöhemmin muuttuu, voidaan kirjaimet poistaa tai vaihtaa uusiin julkisivua vaurioittamatta.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa