Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon lisätietoineen ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Kaadettavaksi aiottu puu on lajiltaan vaahtera ja sijaitsee Punkalaitumen kirkon hautausmaalla, ristimallisen puukirkon kaakkoispuolella. Puu kasvaa kirkon viereisen hauta-alueen eteläosassa, kahden hautarivin välissä. Sijainti on ahdas, ja puun juuret ovat vääntäneet ympäröiviä hautamuistomerkkejä vinoon. Punkalaitumen hautausmaasta ei ole laadittu hautausmaainventointia, mutta oletettavasti kirkkoa lähellä sijaitsevan alueen muistomerkit ovat melko iäkkäitä.
Puiden hoidosta hautausmailla ei ole saatavilla kattavaa ohjeistusta. Museoviraston julkaisemassa Hautausmaiden inventointioppaassa (Helsinki 2015) puustosta todetaan mm. seuraavaa: Hautausmaiden puusto on osa kokonaisuutta. --- Hautausmaa rakentuu osin topografian ja tietoisen suunnittelun, osin ajan kuluessa tapahtuvien vähittäisten muutosten kautta. Puuston ikääntyessä yksittäiset puuta saavat itsenäistä maisemallista arvoa, kun taas osa niistä joudutaan tilan puutteesta tai turvallisuussyistä poistamaan. Museoviraston oppaassa Hautamuistomerkkien hoito (2003) todetaan, että monen hautausmaan puusto alkaa tällä hetkellä olla ikääntynyttä ja sen uusiminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua. Kirkkotarha ei toisaalta saisi olla liian karu tai paljas. --- Toisaalta liiallinen puusto estää kirkon näkymisen ympäristönsä kiintopisteenä. Liian lähelle kirkkoa tehdyt istutukset saattavat vaurioittaa perustuksia tai edesauttaa kosteusvaurioiden syntymistä seinärakenteisiin.
Punkalaitumen kyseisellä puulla on jonkin verran itsenäistä maisemallista arvoa kirkkomaan kokonaisuudessa, mutta hautausmaalla ja kirkon ympäristössä on myös muuta suhteellisen samankokoista puustoa väljästi sijoittuneena hautausmaan eri osiin. Toisaalta erityisesti hautausmaan koillisosasta on aiemmin tehty useita kaatoja (puukartta, Punkalaitumen seurakunta). Nyt kaadettavaksi aiotun puun aiheuttama uhka muistomerkkien kunnolle ja säilymiselle on ilmeinen. Hautausmaanhoidon suunnitelmallisuudesta kertoo, että seurakunta on laatinut puukarttoja, ja kaadettavaksi aiotun puun lisäksi on keskusteltu arboristin kanssa poraustutkimuksista muiden puiden osalta.
Edellä kuvatun perusteella maakuntamuseo katsoo, että suunniteltu puun kaato on mahdollinen mutta pyytää hautausmaan hoidosta vastaavaa seurakuntaa harkitsemaan korvaavia toimenpiteitä luonto- ja maisema-arvojen huomioimiseksi.
Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta vaahtera on tärkeä pölyttäjille ja muulle hyönteislajistolle, mutta ei puulajina kuitenkaan erityisen harvinainen. Luontoarvojen säilymiseksi olisi suositeltavaa korvata kaadettava puu saman lajin yksilöllä tai yksilöillä paikassa, missä puu ei tulevaisuudessa joudu kasvaessaan ja mahdollisesti hautausmaaympäristön rakentuessa samanlaiseen ongelmatilanteeseen. Ennen kaatoa tulisi lisäksi tarkistaa, onko puussa linnunpesiä tai merkkejä liito-oravan pesinnästä. Kaadettu puu voisi vielä palvella luonnon monimuotoisuutta toimimalla lahopuuna esimerkiksi sopivalla luonnonsuojelualueella tai vastaavalla paikalla, jossa samaa puulajia kasvaa luonnossa. Maapuut ovat mm. sieni-, hyönteis- ja sammallajiston monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Lisätietoja luontoarvojen huomioimisesta saa tarvittaessa Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulaiselta (tomi.kumpulainen@tampere.fi, p. 040 801 6614).
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon lisätietoineen ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Kaadettavaksi aiottu puu on lajiltaan vaahtera ja sijaitsee Punkalaitumen kirkon hautausmaalla, ristimallisen puukirkon kaakkoispuolella. Puu kasvaa kirkon viereisen hauta-alueen eteläosassa, kahden hautarivin välissä. Sijainti on ahdas, ja puun juuret ovat vääntäneet ympäröiviä hautamuistomerkkejä vinoon. Punkalaitumen hautausmaasta ei ole laadittu hautausmaainventointia, mutta oletettavasti kirkkoa lähellä sijaitsevan alueen muistomerkit ovat melko iäkkäitä.
Puiden hoidosta hautausmailla ei ole saatavilla kattavaa ohjeistusta. Museoviraston julkaisemassa Hautausmaiden inventointioppaassa (Helsinki 2015) puustosta todetaan mm. seuraavaa: Hautausmaiden puusto on osa kokonaisuutta. --- Hautausmaa rakentuu osin topografian ja tietoisen suunnittelun, osin ajan kuluessa tapahtuvien vähittäisten muutosten kautta. Puuston ikääntyessä yksittäiset puuta saavat itsenäistä maisemallista arvoa, kun taas osa niistä joudutaan tilan puutteesta tai turvallisuussyistä poistamaan. Museoviraston oppaassa Hautamuistomerkkien hoito (2003) todetaan, että monen hautausmaan puusto alkaa tällä hetkellä olla ikääntynyttä ja sen uusiminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua. Kirkkotarha ei toisaalta saisi olla liian karu tai paljas. --- Toisaalta liiallinen puusto estää kirkon näkymisen ympäristönsä kiintopisteenä. Liian lähelle kirkkoa tehdyt istutukset saattavat vaurioittaa perustuksia tai edesauttaa kosteusvaurioiden syntymistä seinärakenteisiin.
Punkalaitumen kyseisellä puulla on jonkin verran itsenäistä maisemallista arvoa kirkkomaan kokonaisuudessa, mutta hautausmaalla ja kirkon ympäristössä on myös muuta suhteellisen samankokoista puustoa väljästi sijoittuneena hautausmaan eri osiin. Toisaalta erityisesti hautausmaan koillisosasta on aiemmin tehty useita kaatoja (puukartta, Punkalaitumen seurakunta). Nyt kaadettavaksi aiotun puun aiheuttama uhka muistomerkkien kunnolle ja säilymiselle on ilmeinen. Hautausmaanhoidon suunnitelmallisuudesta kertoo, että seurakunta on laatinut puukarttoja, ja kaadettavaksi aiotun puun lisäksi on keskusteltu arboristin kanssa poraustutkimuksista muiden puiden osalta.
Edellä kuvatun perusteella maakuntamuseo katsoo, että suunniteltu puun kaato on mahdollinen mutta pyytää hautausmaan hoidosta vastaavaa seurakuntaa harkitsemaan korvaavia toimenpiteitä luonto- ja maisema-arvojen huomioimiseksi.
Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta vaahtera on tärkeä pölyttäjille ja muulle hyönteislajistolle, mutta ei puulajina kuitenkaan erityisen harvinainen. Luontoarvojen säilymiseksi olisi suositeltavaa korvata kaadettava puu saman lajin yksilöllä tai yksilöillä paikassa, missä puu ei tulevaisuudessa joudu kasvaessaan ja mahdollisesti hautausmaaympäristön rakentuessa samanlaiseen ongelmatilanteeseen. Ennen kaatoa tulisi lisäksi tarkistaa, onko puussa linnunpesiä tai merkkejä liito-oravan pesinnästä. Kaadettu puu voisi vielä palvella luonnon monimuotoisuutta toimimalla lahopuuna esimerkiksi sopivalla luonnonsuojelualueella tai vastaavalla paikalla, jossa samaa puulajia kasvaa luonnossa. Maapuut ovat mm. sieni-, hyönteis- ja sammallajiston monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Lisätietoja luontoarvojen huomioimisesta saa tarvittaessa Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulaiselta (tomi.kumpulainen@tampere.fi, p. 040 801 6614).
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.