Tavoitteena on uudistaa koulun tiloja vastamaan nykyisiä opetuskäytäntöjä mut-ta myös kunnostaa rakennuksien teknisiä järjestelmiä ja rakenteita. Koulualue käsittää vuonna 1924 arkkitehti Toivo Salervon suunnitelmien mukaan rakennetun tiilirunkoisen koulurakennuksen sekä puurunkoisen entisen opettajien asuntolan, joka nykyisin on opetustilana. Pihassa on oletettavasti samalta ajalta oleva puurakenteinen talousrakennus. Tontin pohjoisreunalla on vuosina 1985-87 rakennettu uusi koulurakennus. Vanhat koulurakennukset edustavat ajalleen tyypillistä puu- ja tiilirakentamiseen sovellettua uusklassismia. Piha-alueen asemakaavallinen sommitelma käy ilmi asemapiirroksesta vuodelta 1921; tiilirakennus seisoo tontin luoteiskulmassa edessään olevan avoimen pihatilan päätteenä. Pihaa reunustavat kulmittain koulurakennukseen nähden sijoitetut puurunkoiset talousrakennukset ja opettajien asuinrakennus. Pihan symmetriaa ei enää ole havaittavissa toisen piharakennuksen hävittyä maisemasta. Sen sijaan asuinrakennus ja koulurakennus muodostavat vielä rakennushistoriallisesti suhteellisen hyvin säilyneen kokonaisuuden ja piha-alueella on vielä muistumia johtajaopettaja Toivo Heleniuksen (myöh. Hortamo) 1920-luvulla suunnittelemasta viherympäristöstä.

Opettajien asuntola muutettiin koulun opetustiloiksi vuonna 1961. Samalla osa vanhoista ikkunoista uusittiin ja koulurakennus menetti osan klassismin piirteis-tään. Rakennuksen sisätiloja on uudistettu useaan otteeseen ja vuonna 2010-2011 rakennukseen asennettiin koneellinen ilmanvaihto. Puukoulun kulttuurihistoriallisista arvoista keskeisimmät liittyvät sisätiloissa hyvin historialliset piirteensä säilyttäneisiin porrashuoneisiin. Rakennus on tärkeä osa koulun pihapiiriä ja kaupunkikuvaa laajemmin. Rakennuksessa tehdyissä kuntoa ja sisäilmaa koskevissa selvityksissä vuonna 2014 on esiin nostettu useita teknisiä ongelmakohtia, joista merkittävimmät liittyvät alapohjarakenteisiin ja maapohjaiseen ryömintätilaan. Huonosti tuulettuvat/tuulettumaton alapohja sekä rakenteiden puutteelliset vedeneristeet ovat johtaneet kosteusvarioihin kellarin rakenteissa. Myös välipohjan eristeissä on todettavissa kellarista nousevan kosteuden aiheuttamia vaurioita. Hirsirungossa, alimmassa hirsikerrassa on kosteuden aiheuttamaa pehmentymää. Vaurioita on todettu myös vuorauksen alaosassa. Yläpohjan eristeissä on todettu mikrobiesiintymiä, jotka johtuvat mm. aluskatteettoman peltikatteen kondenssivesistä. Rakennuksen ilmanvaihdon riittävyydestä ei ole varmuutta ja suuri oppi-lasmäärä sekä puutteelliset ulkovaatteiden kuivaustilat aiheuttavat sisäilman laadun heikkenemistä. Rakennuksen tilat eivät sovellu nykyopetuksen tarpeisiin kovinkaan helposti. Puukoulun tulevaisuus; käyttötapa tai purkumahdollisuus on yksi hankesuunnittelun keskeisiä kysymyksiä.

Puukoulu on kunnostettavissa normaalein toimenpitein, joista keskeisimmät koskevat alapohjaa, kellaria ja rakennuksen välitöntä ympäristöä. Terveellisen sisäilman varmistamiseksi on syytä uusia rakennuksen väli- ja yläpohjan läm-möneristeet ja huolehtia ettei uusia vaurioita pääse syntymään. Maakuntamuseo katsoo, että puukoulu tulee säilyttää osana historiallisesti merkittävää Lielahden koulualuetta.

Tiilikoulua koskevat muutostarpeet ovat suhteellisen pieniä ja tilat tarjoavat hyvät mahdollisuudet opetustoiminnalle. Suurin muutos julkisivuihin on uuden esteettömän sisäänkäynnin rakentaminen rakennuksen luoteissivulle ja sen yhteyteen sijoitettava hissinostin. Samalla sisääntulon yhteydessä olevia tiloja uudistetaan aulatilaksi. Rakennuksen interiöörit ovat muuttuneet vuosien saatossa merkittävästi ja lähestulkoon kaikki sisäpinnat on uusittu. Sisätilojen yleisilme on sekava ja väritys tunkkainen. Parhaiten on säilynyt mosaiikkibetoninen porras kaiteineen sekä osa väliovista ja jalkalistoista. Oman hienon lisänsä sisätiloihin tuovat alkuperäiset patterit ikkunasyvennyksissä. Rakennussuunnittelussa on syytä kiinnittää erityistä huomiota edellä mainittujen alkuperäisten rakennusosien säilyttämiseen. Sisäänkäyntiin esitetyt muutokset ovat hyväksyttävissä.

Lielahden koulualueen uusin osa on rakennettu 1980-luvulla ja se edustaa ajalleen tyypillistä postmodernismiin viittaavaa arkkitehtuuria. Rakennukseen liittyy sisäpihalla oleva puutarha sekä piha-aluetta rajaava portti. Uudesta koulurakennuksesta ei ole laadittu rakennushistoriaselvitystä, mutta paikalla tehdyn katselmuksen perusteella voidaan todeta että rakennuksella on paikallista kulttuurihistoriallista arvoa ja että sen arkkitehtoniset erityispiirteet ja arvot liittyvät pääaulaan sekä sisäpihalle avautuvaan julkisivuun. Tarkoituksena on muuttaa auditoriotila jakamalla se välipohjalla kahteen tasoon. Muutos on periaatteessa hyväksyttävissä, mutta samalla tulee huolehtia, että julkisivuun ei tehdä merkittäviä muutoksia ja esim. pystysuuntainen kaari-ikkuna-aihe säilytetään. Aulassa oleva kasvihuone voidaan poistaa, mutta muutoin tilaa ei tule merkittävästi muuttaa. Myös pihan kivipuutarha tulee huomioida esitys- ja istuintason suunnittelussa.

Koulupihan eteläkulmaan, kaupunkikuvallisesti hyvin keskeiseen paikkaan josta koulurakennukset ja pihapiiri avautuvat ohikulkijoille on osoitettu massiivinen meluaita. Noin 2 metriä korkea aita nousee huomattavan korkealle suhteessa katuun, sillä piha-alue on katualuetta korkeammalla. Maakuntamuseo esittää vielä selvitettäväksi voidaanko aitaa keventää tai jättää osittain rakentamatta. Paikan kaupunkikuvallisen merkittävyyden vuoksi on aita suunniteltava ympäristö huomioon ottaen laadukkaaksi osaksi historiallista koulumiljöötä.

Maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa arkeologisen kulttuuriperinnön osalta.