Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Korkeakosken kenkätehtaan alue on osa Korkeakosken tehdasyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Korkeakosken kenkätehdas on Suomen jalkineteollisuuden edelläkävijä, ja tehdas kuului 1900-luvulla Suomen merkittäviin jalkinevalmistajiin. Lausunnon kohteena oleva päätehdas on rakennettu Tehtaanjärven rannalle. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Päätehtaan ensimmäiset osat ovat valmistuneet jo 1800-luvun puolella,  linnamaisen hahmonsa punatiilinen tehdasrakennus sai tamperelaisen rakennusmestari Heikki Tiitolan piirustusten pohjalta 1916. Kenkätehdasta laajennettiin ja korotettiin vielä 1950 -luvulla. Korkeakosken Kenkätehdas Oy:n toiminta päättyi 1983, mutta nahka-asujen tuotanto rakennuksessa jatkui Luhta Oy:n nimissä. Viimevuodet tehdas on ollut vailla käyttöä.

Lausuntopyynnössä kuvaillaan useiden tehtaan rakennusosien kuntoa ja suunniteltua korjausmenetelmää sekä pyydetään niistä maakuntamuseon kommentit. Lisäksi pyydetään lausuntoa tehdasalueella sijaitsevien maakellarin ja puurakenteisen autotallin purkamisesta sekä lämpökeskus-/huoltorakennuksen ulkovaipan ja sadevesilaitteiden väristä. Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 19.4.2018 ja 12.4.2019 rakennusten ulkopuolelle rajoittuvat maastotarkastukset, joissa oli läsnä myös lausunnon valtuutettu tilaaja.

Pirkanmaan maakuntamuseo kommentoi lausuntopyynnössä esitettyjä toimenpide-ehdotuksia seuraavasti:

Ikkunoiden malli ja korjattavuus: Tehdasrakennuksen näyttävät ikkunat koostuvat useasta, 2-4 ruutuisesta puitteesta ja muodostavat merkittävän osan julkisivujen historiallisista sekä kauneusarvoista. Rakennuksen kahden alkuperäisen kerroksen ikkuna-aukot on holvattu muuraamalla kaareviksi, kun taas 50-luvulla lisätyissä kolmannessa kerroksessa ja porrashuoneessa aukot on ylitetty suoralla betonipalkilla.  Ikkunoiden kunto on vaihteleva; joitain puitteita on uusittu, osa puitteiden alasarjoista vaatii puuosakorjauksia, maalipinnat ja lasituskittaukset ovat ulkopuitteiden osalta rapistuneita ja jotkin lasiruudut ovat särkyneet. Kokonaisuutena voidaan todeta, että ikkunat ovat kunnostettavissa perinteisillä työtavoilla ja materiaaleilla. Lausuntopyynnössä on esitetty ulkopuitteiden kunnostamista tai vaihtoehtoisesti uusimista, sekä lämmöneristävyyden parantamista karmien sisäpuolisilla ratkaisuilla, mikä on maakuntamuseon puolesta mahdollista. Ensisijaisesti suositeltavaa on kunnostaa alkuperäiset ikkunat heloineen ja näin säästää niihin sitoutuneet arvot sekä materiaali. Kaikkien ikkunoiden uusimisen sijaan on myös hyväksyttävämpää tutkia vaihtoehtoa, jossa vain vakavimmin vaurioituneet ikkunat korvataan jäljitelmillä ja puuosiltaan ehjät alkuperäiset ikkunat kunnostetaan.

Julkisivujen pellitykset: Ikkunoiden vesipenkkien pahoin ruostuneet pellitykset tulee uusia alkuperäisen mallin mukaisesti, mutta yhtämittaisina. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää pellin ja karmin/tiiliseinän liitosten tiiviyteen. Materiaaliksi soveltuu peltiseppälaadun sinkitty pelti, joka maalataan myöhemmin esimerkiksi ikkunoiden puuosien sävyyn. Sama käytäntö soveltuu muihinkin julkisivun peltiosiin, mikäli ne tulevat huonon kunnon tai epätiiviin asennustavan vuoksi uusittaviksi.

Ovet: Rakennuksen ulko-ovissa on nähtävissä eri aikoina toteutettuja ratkaisuja, joiden yhdenmukaistaminen alkuperäisimmän mallin mukaisiksi on mahdollista, mutta ei välttämätöntä.  Tulevan käytön tarpeisiin on tarkoitus avata uusia ulko-ovia ensimmäisen kerroksen ikkuna-aukkoihin siten, että uudet ovet toteutetaan valitun alkuperäismallin mukaan ja ikkuna-aukon holvirakenne säilytetään. Maakuntamuseolla ei ole toimenpiteestä huomautettavaa.

Porrashuoneen ovikatos: Ovikatoksen pellityksen vaurioiden ja puutteiden vuoksi kattovedet ajautuvat rakennuksen seinälle, joka on jo paikallisesti vaurioitunut. Pellityksen uusiminen ja veden johtaminen hallitusti alas ovat ensisijaiset toimenpiteet, jonka jälkeen vaurioitunut tiiliseinä voidaan saumata uudelleen. Ovikatos kuuluu rakennuksen 50-luvulla valmistuneisiin osiin, ja sen eleettömän tyylikäs ulkoasu on ominainen rakentumisajankohdalleen. Katos on osa näyttävän porrashuoneen artkkitehtuuria. Alkuperäisen katoksen malli kiinnittää  porrashuoneen omaan aikaansa ja helpottaa ajallisesti monikerroksisen rakennuksen luettavuutta. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee ensisijaisesti katoksen mallin säilyttämistä alkuperäisenä.

Julkisivujen sadevesilaitteet: Tehdasrakennuksen sadevesikourut ja syöksytorvet ovat järeää, maalaamatonta sinkkipeltiä, mahdollisesti peräisin 1950-luvun laajennusvaiheen ajalta. Niiden uusiminen kauttaaltaan ei ole tarkoituksenmukaista. Kourujen tyhjentämisen yhteydessä voidaan niiden kunto kartoittaa yksityiskohtaisesti, ja teettää korvaavat osat vain vaurioituneiden ja puuttuvien osien tilalle. Korjaamiseen käytetään mahdollisimman lähelle alkuperäisen kaltaista sinkkipeltiä. Uusien osien on vanhennuttava muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen kourut ja syöksyt voidaan pestä ja maalata. Lämpökeskus-/huoltorakennukseen kourut ja syöksyt voidaan toteuttaa vastaavalla mallilla ja materiaalilla, mahdollisesti halkaisijaltaan pienemmillä tuotteilla. Kattovesien hallinnassa oleellista on ehjän kourujärjestelmän lisäksi vesien johtaminen tehokkaasti pois syöksytorvien alapäistä, yleensä sadevesikaivoihin tai joissain tapauksissa pintakourun avulla.

Tiilijulkisivun käsittely: Lausuntopyynnössä on esitetty puhtaaksi muuratun julkisivun kunnostamista rappaamalla. Korkeakosken kenkätehtaan keskeiset, säilyneet tuotantorakennukset päätehdas sekä korko- ja lestitehdas ovat puhtaaksimuurattuja punatiilirakennuksia. Tiilipintaiset julkisivut ovat 1900-luvun taitteen teollisuusrakennuksille tyypillinen arkkitehtoninen ratkaisu. Seinäpintojen rappaaminen heikentäisi rakennuksen alkeperäisyyttä ja ominaispiirteiden tunnistettavuutta ja näin ollen myös rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Päätehtaalla on myös erittäin merkittävä maisemallinen rooli Korkeakosken miljöössä. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että tiiliverhous tulee ensisijaisesti kunnostaa tarpeen mukaisilla uudelleen saumauksilla ja tiilien vaihdoilla. Korjaustyössä käytetään sidosaineeltaan kalkkivoittoista laastia ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäisen kaltaisia tiiliä. Maakuntamuseo ei pidä rappaamista hyvänä julkisivujen kunnostamisvaihtoehtona.

Ulkopuolisen paloportaikon malli ja väri: Eteläpäädyn teräsrunkoinen paloportaikko lepotasoineen on mahdollista uusia samanlaisena, mutta nykyistä leveämpänä rakenteena. Myös muut teolliseen ympäristöön soveltuvat ratkaisut ovat mahdollisia. Suositeltavaa on kuitenkin sopeuttaa uudet teräsrakenteet punatiiliseen ulkoverhoukseen maalaamalla.

Lämpökeskus/huoltorakennuksen julkisivut: Lausuntopyynnössä esitetään rakennuksen julkisivurappauksen poistamista ja uusimista kokonaan. Rappauspinnassa on nähtävissä ainoastaan kohtalaisen vähäisiä vaurioita, joten suositeltava toimintatapa on kartoitettuun tarpeeseen perustuva paikkauskorjaaminen sidosaineeltaan alkuperäistä vastaavalla laastilla. Rappauspaikkauksen jälkeen ylimaalaus tehdään täysin vesihöyryä läpäisevällä maalilla, mieluiten perinteisellä kalkkimaalilla.

Julkisivujen värisävyt: Ikkunoiden, ovien, sadevesilaitteistojen ja huoltorakennuksen verhousrappauksen värityksen suhteen maakuntamuseo ei anna yksityiskohtaisia ohjeita. Rakentamisaikakauteen ja teollisuusympäristöön sopivat parhaiten perinteiset ja suhteellisen vaatimattomat värisävyt, joita saadaan lähinnä maaväripigmenteistä ja niiden yhdistelmistä.

Maakellarin ja rankorakenteisen piharakennuksen purkaminen: Pihapiirissä sijaitsee käytöstä poistettu maakellari sekä varastorakennuksena toiminut puurakennus. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennukset eivät käytettävissä olevien tietojen perusteella kuulu Korkeakosken tehdasyhteisön arvoalueen merkittävään rakennuskantaan. Maakuntamuseolla ei ole niiden purkamisesta huomautettavaa.

Korjaus- ja muutossuunnitelmat tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseolle kommentoitaviksi.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Korkeakosken kenkätehtaan alue on osa Korkeakosken tehdasyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Korkeakosken kenkätehdas on Suomen jalkineteollisuuden edelläkävijä, ja tehdas kuului 1900-luvulla Suomen merkittäviin jalkinevalmistajiin. Lausunnon kohteena oleva päätehdas on rakennettu Tehtaanjärven rannalle. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Päätehtaan ensimmäiset osat ovat valmistuneet jo 1800-luvun puolella,  linnamaisen hahmonsa punatiilinen tehdasrakennus sai tamperelaisen rakennusmestari Heikki Tiitolan piirustusten pohjalta 1916. Kenkätehdasta laajennettiin ja korotettiin vielä 1950 -luvulla. Korkeakosken Kenkätehdas Oy:n toiminta päättyi 1983, mutta nahka-asujen tuotanto rakennuksessa jatkui Luhta Oy:n nimissä. Viimevuodet tehdas on ollut vailla käyttöä.Lausuntopyynnössä kuvaillaan useiden tehtaan rakennusosien kuntoa ja suunniteltua korjausmenetelmää sekä pyydetään niistä maakuntamuseon kommentit. Lisäksi pyydetään lausuntoa tehdasalueella sijaitsevien maakellarin ja puurakenteisen autotallin purkamisesta sekä lämpökeskus-/huoltorakennuksen ulkovaipan ja sadevesilaitteiden väristä. Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 19.4.2018 ja 12.4.2019 rakennusten ulkopuolelle rajoittuvat maastotarkastukset, joissa oli läsnä myös lausunnon valtuutettu tilaaja.Pirkanmaan maakuntamuseo kommentoi lausuntopyynnössä esitettyjä toimenpide-ehdotuksia seuraavasti:Ikkunoiden malli ja korjattavuus: Tehdasrakennuksen näyttävät ikkunat koostuvat useasta, 2-4 ruutuisesta puitteesta ja muodostavat merkittävän osan julkisivujen historiallisista sekä kauneusarvoista. Rakennuksen kahden alkuperäisen kerroksen ikkuna-aukot on holvattu muuraamalla kaareviksi, kun taas 50-luvulla lisätyissä kolmannessa kerroksessa ja porrashuoneessa aukot on ylitetty suoralla betonipalkilla.  Ikkunoiden kunto on vaihteleva; joitain puitteita on uusittu, osa puitteiden alasarjoista vaatii puuosakorjauksia, maalipinnat ja lasituskittaukset ovat ulkopuitteiden osalta rapistuneita ja jotkin lasiruudut ovat särkyneet. Kokonaisuutena voidaan todeta, että ikkunat ovat kunnostettavissa perinteisillä työtavoilla ja materiaaleilla. Lausuntopyynnössä on esitetty ulkopuitteiden kunnostamista tai vaihtoehtoisesti uusimista, sekä lämmöneristävyyden parantamista karmien sisäpuolisilla ratkaisuilla, mikä on maakuntamuseon puolesta mahdollista. Ensisijaisesti suositeltavaa on kunnostaa alkuperäiset ikkunat heloineen ja näin säästää niihin sitoutuneet arvot sekä materiaali. Kaikkien ikkunoiden uusimisen sijaan on myös hyväksyttävämpää tutkia vaihtoehtoa, jossa vain vakavimmin vaurioituneet ikkunat korvataan jäljitelmillä ja puuosiltaan ehjät alkuperäiset ikkunat kunnostetaan.Julkisivujen pellitykset: Ikkunoiden vesipenkkien pahoin ruostuneet pellitykset tulee uusia alkuperäisen mallin mukaisesti, mutta yhtämittaisina. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää pellin ja karmin/tiiliseinän liitosten tiiviyteen. Materiaaliksi soveltuu peltiseppälaadun sinkitty pelti, joka maalataan myöhemmin esimerkiksi ikkunoiden puuosien sävyyn. Sama käytäntö soveltuu muihinkin julkisivun peltiosiin, mikäli ne tulevat huonon kunnon tai epätiiviin asennustavan vuoksi uusittaviksi.Ovet: Rakennuksen ulko-ovissa on nähtävissä eri aikoina toteutettuja ratkaisuja, joiden yhdenmukaistaminen alkuperäisimmän mallin mukaisiksi on mahdollista, mutta ei välttämätöntä.  Tulevan käytön tarpeisiin on tarkoitus avata uusia ulko-ovia ensimmäisen kerroksen ikkuna-aukkoihin siten, että uudet ovet toteutetaan valitun alkuperäismallin mukaan ja ikkuna-aukon holvirakenne säilytetään. Maakuntamuseolla ei ole toimenpiteestä huomautettavaa.Porrashuoneen ovikatos: Ovikatoksen pellityksen vaurioiden ja puutteiden vuoksi kattovedet ajautuvat rakennuksen seinälle, joka on jo paikallisesti vaurioitunut. Pellityksen uusiminen ja veden johtaminen hallitusti alas ovat ensisijaiset toimenpiteet, jonka jälkeen vaurioitunut tiiliseinä voidaan saumata uudelleen. Ovikatos kuuluu rakennuksen 50-luvulla valmistuneisiin osiin, ja sen eleettömän tyylikäs ulkoasu on ominainen rakentumisajankohdalleen. Katos on osa näyttävän porrashuoneen artkkitehtuuria. Alkuperäisen katoksen malli kiinnittää  porrashuoneen omaan aikaansa ja helpottaa ajallisesti monikerroksisen rakennuksen luettavuutta. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee ensisijaisesti katoksen mallin säilyttämistä alkuperäisenä.Julkisivujen sadevesilaitteet: Tehdasrakennuksen sadevesikourut ja syöksytorvet ovat järeää, maalaamatonta sinkkipeltiä, mahdollisesti peräisin 1950-luvun laajennusvaiheen ajalta. Niiden uusiminen kauttaaltaan ei ole tarkoituksenmukaista. Kourujen tyhjentämisen yhteydessä voidaan niiden kunto kartoittaa yksityiskohtaisesti, ja teettää korvaavat osat vain vaurioituneiden ja puuttuvien osien tilalle. Korjaamiseen käytetään mahdollisimman lähelle alkuperäisen kaltaista sinkkipeltiä. Uusien osien on vanhennuttava muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen kourut ja syöksyt voidaan pestä ja maalata. Lämpökeskus-/huoltorakennukseen kourut ja syöksyt voidaan toteuttaa vastaavalla mallilla ja materiaalilla, mahdollisesti halkaisijaltaan pienemmillä tuotteilla. Kattovesien hallinnassa oleellista on ehjän kourujärjestelmän lisäksi vesien johtaminen tehokkaasti pois syöksytorvien alapäistä, yleensä sadevesikaivoihin tai joissain tapauksissa pintakourun avulla.Tiilijulkisivun käsittely: Lausuntopyynnössä on esitetty puhtaaksi muuratun julkisivun kunnostamista rappaamalla. Korkeakosken kenkätehtaan keskeiset, säilyneet tuotantorakennukset päätehdas sekä korko- ja lestitehdas ovat puhtaaksimuurattuja punatiilirakennuksia. Tiilipintaiset julkisivut ovat 1900-luvun taitteen teollisuusrakennuksille tyypillinen arkkitehtoninen ratkaisu. Seinäpintojen rappaaminen heikentäisi rakennuksen alkeperäisyyttä ja ominaispiirteiden tunnistettavuutta ja näin ollen myös rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Päätehtaalla on myös erittäin merkittävä maisemallinen rooli Korkeakosken miljöössä. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että tiiliverhous tulee ensisijaisesti kunnostaa tarpeen mukaisilla uudelleen saumauksilla ja tiilien vaihdoilla. Korjaustyössä käytetään sidosaineeltaan kalkkivoittoista laastia ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäisen kaltaisia tiiliä. Maakuntamuseo ei pidä rappaamista hyvänä julkisivujen kunnostamisvaihtoehtona.Ulkopuolisen paloportaikon malli ja väri: Eteläpäädyn teräsrunkoinen paloportaikko lepotasoineen on mahdollista uusia samanlaisena, mutta nykyistä leveämpänä rakenteena. Myös muut teolliseen ympäristöön soveltuvat ratkaisut ovat mahdollisia. Suositeltavaa on kuitenkin sopeuttaa uudet teräsrakenteet punatiiliseen ulkoverhoukseen maalaamalla.Lämpökeskus/huoltorakennuksen julkisivut: Lausuntopyynnössä esitetään rakennuksen julkisivurappauksen poistamista ja uusimista kokonaan. Rappauspinnassa on nähtävissä ainoastaan kohtalaisen vähäisiä vaurioita, joten suositeltava toimintatapa on kartoitettuun tarpeeseen perustuva paikkauskorjaaminen sidosaineeltaan alkuperäistä vastaavalla laastilla. Rappauspaikkauksen jälkeen ylimaalaus tehdään täysin vesihöyryä läpäisevällä maalilla, mieluiten perinteisellä kalkkimaalilla.Julkisivujen värisävyt: Ikkunoiden, ovien, sadevesilaitteistojen ja huoltorakennuksen verhousrappauksen värityksen suhteen maakuntamuseo ei anna yksityiskohtaisia ohjeita. Rakentamisaikakauteen ja teollisuusympäristöön sopivat parhaiten perinteiset ja suhteellisen vaatimattomat värisävyt, joita saadaan lähinnä maaväripigmenteistä ja niiden yhdistelmistä.Maakellarin ja rankorakenteisen piharakennuksen purkaminen: Pihapiirissä sijaitsee käytöstä poistettu maakellari sekä varastorakennuksena toiminut puurakennus. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennukset eivät käytettävissä olevien tietojen perusteella kuulu Korkeakosken tehdasyhteisön arvoalueen merkittävään rakennuskantaan. Maakuntamuseolla ei ole niiden purkamisesta huomautettavaa.Korjaus- ja muutossuunnitelmat tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseolle kommentoitaviksi.