Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut lupahakemukseen ja toteaa seuraavaa.
Tontilla on Veisun luoteiskulmalle, Santamatinkadun varrelle vuonna 1920 rakennettu, kapearunkoinen puinen asuinrakennus sekä pienempi, tiemaisemassa hyvin näkyvä talousrakennus vuodelta 1957. Asuinrakennuksen kuistia laajennettiin vuonna 2000. Asuinrakennus kuuluu alueen vanhimpiin, asemakaavoitusta edeltävään aikaan. Tontin molemmille rakennuksille haetaan purkulupaa.
Santamatinkadun varressa on eri-ikäistä rakennuskantaa, etupäässä 1950-luvun puolitoistakerroksisia omakotitaloja sekä yksikerroksisia, 1970-luvun jälkeen rakennettuja omakotitaloja. Julkisivumateriaaleina on puuta, rappausta ja tiiltä.
Asuinrakennus pihapiireineen kuuluu kaupunkialueen palstoittamalla syntyneisiin 1900-luvun omakotitontteihin. Palstoittaminen alkoi 1920-luvulla, kun uusi maankäyttölaki mahdollisti vuokratonttien lunastamisen ja uusien lohkomisen. Santamatinkatu 3. edustaa tätä varhaisinta tontinmuodostustapaa. Tampereen kaupungin 2016 laatimassa, koko kaupungin kattavassa raportissa ”Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella” karttatarkastelusta näkyy, että Santamatinkatu 3 kuuluu alueen vanhimpaan, harvinaiseksi käyneeseen rakennuskantaan. Selvitykseen ei sisälly varsinaisia kohdekuvauksia tai arvottamista. Selvityksessä nostetaan erityisesti pienikokoisten asuinrakennusten kulttuurihistorialliset arvot sekä niiden harvinaisuus ja uhanalaisuus. Raportin mukaan alueiden vanhempi kerrostuma olisikin hyvä säilyttää. Alueiden ajallisen kerrostuneisuuden vuoksi tonttien täydennysrakentamiselle ei nähdä erityistä estettä.
Nekalan asuin- ja teollisuusalueen eteläpuolisten alueiden, Koivistonkylän, Nirvan, Taatalan ja Veisun asemakaavoitus alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Santamatinkatu 3 tontilla on voimassa arkkitehti Pirkko Niemisen laatima, 1957 vahvistettu Veisun osa-asemakaava, josta puuttuvat kulttuuriympäristön suojeluun tähtäävät merkinnät. Kaava ei näiltä osin täytä nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) vaatimuksia ja se onkin tästä johtuen katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi.
Palstoittamalla syntyneet alueet on huomioitu kanta-kaupungin vaiheyleiskaavassa , jossa todetaan että yksityiskohtaisessa suunnittelussa on huomioitava myös palstoittamalla syntyneiden pientaloalueiden arvot: "Vaikka pientaloalueiden
täydentäminen pientaloilla ei uhkaa alueiden muuttunutta ominaisluonnetta, mutta erityisesti vanhimman ajallisen rakennuskannan säästäminen ylläpitää alueiden kerroksellisuutta." (Kantakaupungin vaiheyleiskaava - valtuustokausi 2017-2021 merkinnät ja -määräykset). Ilman ajantasaista asemakaavaa, jossa huomioidaan selvityksessä ja yleiskaavassa esiintuodut kulttuuriympäristön arvot, ei alueen vanhempi rakennuskanta tule säilymään.
Santamatinkatu 3. asuinrakennuksen ja talousrakennuksen purkaminen on voimassa olevan, vaikkakin suojelumerkinnöiltään vanhentuneen asemaavan mukaista. Maakuntamuseo pitää tilannetta, alueen vanhimpaan rakennuskerrostumaan ja pihapiiriin kohdistuvaa purkamista, valitettavana. Purkaminen on selvityksen (2019) johtopäätösten vastaista ja sitä voidaan pitää myös MRL:n 139 §:n tarkoittamana rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämisenä.
Kulttuuriympäristön suojelun osalta vanhentuneet asemakaavat tulisi uudistaa ja rakennuskannasta tulisi laatia tarkemmat asemakaavatasoiset rakennetun ympäristön inventoinnit arvoineen ja suosituksineen.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut lupahakemukseen ja toteaa seuraavaa.
Tontilla on Veisun luoteiskulmalle, Santamatinkadun varrelle vuonna 1920 rakennettu, kapearunkoinen puinen asuinrakennus sekä pienempi, tiemaisemassa hyvin näkyvä talousrakennus vuodelta 1957. Asuinrakennuksen kuistia laajennettiin vuonna 2000. Asuinrakennus kuuluu alueen vanhimpiin, asemakaavoitusta edeltävään aikaan. Tontin molemmille rakennuksille haetaan purkulupaa.
Santamatinkadun varressa on eri-ikäistä rakennuskantaa, etupäässä 1950-luvun puolitoistakerroksisia omakotitaloja sekä yksikerroksisia, 1970-luvun jälkeen rakennettuja omakotitaloja. Julkisivumateriaaleina on puuta, rappausta ja tiiltä.
Asuinrakennus pihapiireineen kuuluu kaupunkialueen palstoittamalla syntyneisiin 1900-luvun omakotitontteihin. Palstoittaminen alkoi 1920-luvulla, kun uusi maankäyttölaki mahdollisti vuokratonttien lunastamisen ja uusien lohkomisen. Santamatinkatu 3. edustaa tätä varhaisinta tontinmuodostustapaa. Tampereen kaupungin 2016 laatimassa, koko kaupungin kattavassa raportissa ”Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella” karttatarkastelusta näkyy, että Santamatinkatu 3 kuuluu alueen vanhimpaan, harvinaiseksi käyneeseen rakennuskantaan. Selvitykseen ei sisälly varsinaisia kohdekuvauksia tai arvottamista. Selvityksessä nostetaan erityisesti pienikokoisten asuinrakennusten kulttuurihistorialliset arvot sekä niiden harvinaisuus ja uhanalaisuus. Raportin mukaan alueiden vanhempi kerrostuma olisikin hyvä säilyttää. Alueiden ajallisen kerrostuneisuuden vuoksi tonttien täydennysrakentamiselle ei nähdä erityistä estettä.
Nekalan asuin- ja teollisuusalueen eteläpuolisten alueiden, Koivistonkylän, Nirvan, Taatalan ja Veisun asemakaavoitus alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Santamatinkatu 3 tontilla on voimassa arkkitehti Pirkko Niemisen laatima, 1957 vahvistettu Veisun osa-asemakaava, josta puuttuvat kulttuuriympäristön suojeluun tähtäävät merkinnät. Kaava ei näiltä osin täytä nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) vaatimuksia ja se onkin tästä johtuen katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi.
Palstoittamalla syntyneet alueet on huomioitu kanta-kaupungin vaiheyleiskaavassa , jossa todetaan että yksityiskohtaisessa suunnittelussa on huomioitava myös palstoittamalla syntyneiden pientaloalueiden arvot: "Vaikka pientaloalueiden
täydentäminen pientaloilla ei uhkaa alueiden muuttunutta ominaisluonnetta, mutta erityisesti vanhimman ajallisen rakennuskannan säästäminen ylläpitää alueiden kerroksellisuutta." (Kantakaupungin vaiheyleiskaava - valtuustokausi 2017-2021 merkinnät ja -määräykset). Ilman ajantasaista asemakaavaa, jossa huomioidaan selvityksessä ja yleiskaavassa esiintuodut kulttuuriympäristön arvot, ei alueen vanhempi rakennuskanta tule säilymään.
Santamatinkatu 3. asuinrakennuksen ja talousrakennuksen purkaminen on voimassa olevan, vaikkakin suojelumerkinnöiltään vanhentuneen asemaavan mukaista. Maakuntamuseo pitää tilannetta, alueen vanhimpaan rakennuskerrostumaan ja pihapiiriin kohdistuvaa purkamista, valitettavana. Purkaminen on selvityksen (2019) johtopäätösten vastaista ja sitä voidaan pitää myös MRL:n 139 §:n tarkoittamana rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämisenä.
Kulttuuriympäristön suojelun osalta vanhentuneet asemakaavat tulisi uudistaa ja rakennuskannasta tulisi laatia tarkemmat asemakaavatasoiset rakennetun ympäristön inventoinnit arvoineen ja suosituksineen.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa