Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut otsikossa mainitun rakennuksen muutossuunnitelmiin ja toteaa seuraavaa. Tampereen Lentävänniemen kaupunginosassa, Jänissaaren pienvenesataman läheisyydessä, niemenkärjellä, aivan veden äärellä sijaitsee pienehkö punatiilinen rakennus. Se on toiminut Lielahden sellutehtaan vedenottamona/ pumppuasemana. Rakennus on piirteistään päätellen peräisin 1920-30-luvuilta. Siinä näkyy selkeitä ajan rakentamisen ja klassismin tyylipiirteitä, kuten lohkokiviperustus, julkisivujen symmetria, 8-ruutuiset risti-ikkunat, ikkuna- ja oviaukkojen päällä olevat pystytiilirivit, päätyjen puolipyöreät lunetti-ikkunat ja räystäänalusten porrastetut ja päätyihin taittuvat tiililistat.

Rakennusta on 1979 laajennettu itäpäädystä kloorivarastolla. Laajennus on tehty vanhaa runkoa jatkamalla. Se on vanhan osan tapaan satulakattoinen, huopakatteinen ja sen julkisivut puhtaaksi muurattua tiiltä, mutta sen perustus on betonia ja siitä puuttuvat klassismin tyylipiirteet. Mahdollisesti samaan aikaan on tehty eteläsivun sisäänkäyntien peltikatos. Rakennus vaikuttaa olleen pitkään käyttämättömänä ja kärsinyt jonkin verran ilkivallasta. Rakennusta ympäröi korkea metalliverkkoaita. Sille vie kapea hiekkatie, joka seuraa vedenottamolta tehtaalle johtaneen vesiputken linjaa. Verkkoaidan sisäpuoli on vesakoitunut, muutoin ympäristö on luonnontilaista kallioista ja mäntyvaltaista maastoa. Lähistöllä on rivitalo ja alueen asukkaiden aktiivisessa käytössä oleva rantapolku.

Pienestä laajennuksesta huolimatta vedenottamossa on säilynyt hyvin nähtävissä sen alkuperäinen muoto, rakennusmateriaalit ja tyylipiirteet. Rakennuksella on säilyneisyydestään johtuen selkeitä rakennushistoriallisia arvoja. Lielahden sellutehtaaseen liittyvänä ja selkeästi punatiilistä teollisuusrakentamista edustavana rakennuksena, sillä on myös teollisuushistoriallista arvoa. Lisäksi sillä on sijainnistaan johtuen maisemallista merkitystä etenkin järven suuntaan.

Pirkanmaan maakuntamuseolle toimitettujen alustavien suunnitelmien mukaan rakennus on tarkoitus muuttaa kahvilaksi. Laajennusosaan on tarkoitus puhkaista ikkunoita tai muuttaa itäseinä lasiseksi. Pohjoissivun yksi ikkuna-aukoista on tarkoitus muuttaa oviaukoksi. Sisäänkäyntikatos on tarkoitus uusia ja rakennuksen ympäri rakentaa laaja laiturimainen terassi sekä uusia pihaa ympäröivä aita.

Pirkanmaan maakuntamuseo suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti muutokseen, jossa vanhalle ja kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävälle rakennukselle kaavaillaan uutta käyttötarkoitusta. Muutoksessa rakennus kunnostettaisiin ja todennäköisesti myös ilkivalta vähenisi. Kulttuurihistoriallisten arvojen säilymiseksi rakennuksen alkuperäisen osan ulkoasuun tulisi tehdä mahdollisimman vähän muutoksia. Julkisivuissa on tärkeä säilyttää alkuperäinen puhtaaksimuurattu tiilipinta. Mikäli katon katemateriaali uusitaan, tulisi tilalle vaihtaa vastaava huopakate tai ajan rakennuksille tyypillinen saumapeltikate.

Ovet ja ikkunat tulisi mahdollisuuksien mukaan kunnostaa tai korvata uusilla vastaavilla puurunkoisilla ovilla ja ikkunoilla. Ikkunoiden puitejakoa ei tulisi muuttaa. Pohjoissivun ikkuna-aukon muuttaminen oviaukoksi voidaan hyväksyä. Itäsivulle kaavailtu lasiseinä on voimakkaassa ristiriidassa rakennuksen alkuperäisen tyylin kanssa, ja sopii huonosti myös järvimaisemaan. Laajennusosaan tulisikin mieluummin tehdä vastaavan kokoiset ikkuna-aukot kuin vanhassa osassa. Rakennuksen ylikorjaamista tulisi välttää ja pyrkiä säilyttämään mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä detaljeja ja teollisuusrakennukselle tyypillistä rosoisuutta. Eduksi olisi myös rakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen esilletuominen esimerkiksi kahvilan nimessä, sisustuksessa tai taulussa. Mikäli rakennuksen sisätiloissa on vielä tallella alkuperäiset vedenottaman laitteistot, tulisi ne dokumentoida valokuvaamalla ennen niiden purkua. Dokumentoinnista voi olla yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon. Ympäristö on syytä säilyttää luonnontilaisena avokallioineen ja mäntyineen. Vedenottamolle johtavaa kapeaa hiekkatietä ei tule päällystää tai leventää. Myös rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta kertova vesiputki tulisi pyrkiä säilyttämään.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa. Rakennusta koskevat lopulliset suunnitelmat pyydetään toimittamaan lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseolle.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut otsikossa mainitun rakennuksen muutossuunnitelmiin ja toteaa seuraavaa. Tampereen Lentävänniemen kaupunginosassa, Jänissaaren pienvenesataman läheisyydessä, niemenkärjellä, aivan veden äärellä sijaitsee pienehkö punatiilinen rakennus. Se on toiminut Lielahden sellutehtaan vedenottamona/ pumppuasemana. Rakennus on piirteistään päätellen peräisin 1920-30-luvuilta. Siinä näkyy selkeitä ajan rakentamisen ja klassismin tyylipiirteitä, kuten lohkokiviperustus, julkisivujen symmetria, 8-ruutuiset risti-ikkunat, ikkuna- ja oviaukkojen päällä olevat pystytiilirivit, päätyjen puolipyöreät lunetti-ikkunat ja räystäänalusten porrastetut ja päätyihin taittuvat tiililistat.Rakennusta on 1979 laajennettu itäpäädystä kloorivarastolla. Laajennus on tehty vanhaa runkoa jatkamalla. Se on vanhan osan tapaan satulakattoinen, huopakatteinen ja sen julkisivut puhtaaksi muurattua tiiltä, mutta sen perustus on betonia ja siitä puuttuvat klassismin tyylipiirteet. Mahdollisesti samaan aikaan on tehty eteläsivun sisäänkäyntien peltikatos. Rakennus vaikuttaa olleen pitkään käyttämättömänä ja kärsinyt jonkin verran ilkivallasta. Rakennusta ympäröi korkea metalliverkkoaita. Sille vie kapea hiekkatie, joka seuraa vedenottamolta tehtaalle johtaneen vesiputken linjaa. Verkkoaidan sisäpuoli on vesakoitunut, muutoin ympäristö on luonnontilaista kallioista ja mäntyvaltaista maastoa. Lähistöllä on rivitalo ja alueen asukkaiden aktiivisessa käytössä oleva rantapolku.Pienestä laajennuksesta huolimatta vedenottamossa on säilynyt hyvin nähtävissä sen alkuperäinen muoto, rakennusmateriaalit ja tyylipiirteet. Rakennuksella on säilyneisyydestään johtuen selkeitä rakennushistoriallisia arvoja. Lielahden sellutehtaaseen liittyvänä ja selkeästi punatiilistä teollisuusrakentamista edustavana rakennuksena, sillä on myös teollisuushistoriallista arvoa. Lisäksi sillä on sijainnistaan johtuen maisemallista merkitystä etenkin järven suuntaan.Pirkanmaan maakuntamuseolle toimitettujen alustavien suunnitelmien mukaan rakennus on tarkoitus muuttaa kahvilaksi. Laajennusosaan on tarkoitus puhkaista ikkunoita tai muuttaa itäseinä lasiseksi. Pohjoissivun yksi ikkuna-aukoista on tarkoitus muuttaa oviaukoksi. Sisäänkäyntikatos on tarkoitus uusia ja rakennuksen ympäri rakentaa laaja laiturimainen terassi sekä uusia pihaa ympäröivä aita.Pirkanmaan maakuntamuseo suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti muutokseen, jossa vanhalle ja kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävälle rakennukselle kaavaillaan uutta käyttötarkoitusta. Muutoksessa rakennus kunnostettaisiin ja todennäköisesti myös ilkivalta vähenisi. Kulttuurihistoriallisten arvojen säilymiseksi rakennuksen alkuperäisen osan ulkoasuun tulisi tehdä mahdollisimman vähän muutoksia. Julkisivuissa on tärkeä säilyttää alkuperäinen puhtaaksimuurattu tiilipinta. Mikäli katon katemateriaali uusitaan, tulisi tilalle vaihtaa vastaava huopakate tai ajan rakennuksille tyypillinen saumapeltikate.Ovet ja ikkunat tulisi mahdollisuuksien mukaan kunnostaa tai korvata uusilla vastaavilla puurunkoisilla ovilla ja ikkunoilla. Ikkunoiden puitejakoa ei tulisi muuttaa. Pohjoissivun ikkuna-aukon muuttaminen oviaukoksi voidaan hyväksyä. Itäsivulle kaavailtu lasiseinä on voimakkaassa ristiriidassa rakennuksen alkuperäisen tyylin kanssa, ja sopii huonosti myös järvimaisemaan. Laajennusosaan tulisikin mieluummin tehdä vastaavan kokoiset ikkuna-aukot kuin vanhassa osassa. Rakennuksen ylikorjaamista tulisi välttää ja pyrkiä säilyttämään mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä detaljeja ja teollisuusrakennukselle tyypillistä rosoisuutta. Eduksi olisi myös rakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen esilletuominen esimerkiksi kahvilan nimessä, sisustuksessa tai taulussa. Mikäli rakennuksen sisätiloissa on vielä tallella alkuperäiset vedenottaman laitteistot, tulisi ne dokumentoida valokuvaamalla ennen niiden purkua. Dokumentoinnista voi olla yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon. Ympäristö on syytä säilyttää luonnontilaisena avokallioineen ja mäntyineen. Vedenottamolle johtavaa kapeaa hiekkatietä ei tule päällystää tai leventää. Myös rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta kertova vesiputki tulisi pyrkiä säilyttämään.Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa. Rakennusta koskevat lopulliset suunnitelmat pyydetään toimittamaan lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseolle.