Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Taka-Vaijalan päärakennuksen muutossuunnitelmista. Omistajan tavoitteena on laajentaa päärakennuksen parveketta sen peruskorjauksen yhteydessä. Lisäksi haluttaisiin palauttaa piianporstua. Taka-Vaijala on osa Vaijalan kantatilaa ja sijaitsee Epaalan vanhalla kylätontilla. Tilan päärakennuksen vanhin osa on noin vuodelta 1820. Sitä on laajennettu ja muutettu useissa vaiheissa. Taka-Vaijalan inventoinnin (2005, Pauliina Tiusanen) mukaan Taka-Vaijala on asutushistoriallisesti merkittävä kantatilan puolikas, jonka rakennuskanta edustaa monipuolisesti tyypillistä talonpoikaista rakentamistapaa. Pihapiiri muodostaa oman maisemallisen kokonaisuuden. Kohteen merkitys on rakennushistoriallinen, historiallinen ja maisemallinen, ja se on arvotettu inventoinnin korkeimpaan luokkaan. Taka-Vaijala on osa Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja Pälkäneen kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Taka-Vaijalan ja Kuulialan vanhan kylän asemakaavassa Taka-Vaijalan päärakennus on suojeltu merkinnällä sr: "Suojeltava rakennus, joka on rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuskannalle tyypillisen talonpoikaisen rakennustavan ominaispiirteet tulee säilyttää. Muutostöissä tulee säilyttää rakennusten alkuperäinen hahmo, kattomuoto sekä julkisivumateriaalit ja -värit. Olemassa olevien rakennusten muodostama maisemallinen kokonaisuus tulee säilyttää. Rakennuksissa tehtävät muutostyöt on sovitettava pihapiiriin, olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan."

Taka-Vaijalan päärakennuksen takajulkisivulle on lisätty 1950-luvun uudistuksen yhteydessä noin 20 neliön kokoinen parveke. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että haluttaessa parvekkeen voisi muuttaa lasikuistiksi vaihtoehdon B mukaisesti. Sen sijaan maakuntamuseo ei suosittele laajentamaan parvekeosaa nykyisestään. Mikäli pihapiiriin halutaan grillauspaikka eikä nykyinen parveke sovellu siihen, useista rakennuksista koostuvan pihapiirin kulttuurihistorialliset arvot eivät merkittävästi vaarannu erillisestä, hyvin suunnitellusta ja pihapiiriin sovitetusta ulkokeittiöratkaisusta. Sen sijaan laaja, osin seinin ja kattein varustettu terassirakennelma on ristiriidassa asemakaavaan suojelumäräyksen kanssa, jossa kehoitetaan säilyttämään päärakennuksen talonpoikaisen rakennustavan ominaispiirteet sekä sovittamaan muutokset mm. olemassa olevaan rakennuskantaan. Perinteisessä talonpoikasessa rakentamisessa ulko- ja sisätilojen jako on ollut selkeä, eivätkä erilaiset terassit tai parvekkeet ole kuuluneet maatilojen asuinrakennuksiin.

Päärakennuksen koillispäädyssä on ollut piianporras, joka on liittynyt vuonna 1945 tehtyy laajennusosaan. Ilmakuvan perusteella kuisti on mahdollisesti lisätty päätyyn 1950-luvulla. Tämä pulpettikattoinen umpikuisti on sittemmin purettu, mutta siitä on säilynyt valokuva. Nyt koillispäätyyn halutaan palauttaa tämä sisäänkäynti. Luontevinta olisi palauttaa kuisti tyypiltään ja mitoitukseltaan vastaavana kuin se on ollut aiemminkin: pienenä umpikuistina. Maakuntamuseo ei katso olevan erityistä tarvetta kuistin ilmeen keventämiselle suuremmilla ikkunoilla. Myös pulpettikatto on luonteva malli toissijaiseen sisäänkäyntiin. Mikäli piianportaan alkuperäistä ilmettä ei haluta palauttaa, sisäänkäynti voidaan avata päätyyn myös hyvin eleettömänä, lippakatoksellisena kulkuna. Koska rakennuksessa on jo pääsisäänkäynnin lasikuisti ja takajulkisivun parveke, joka mahdollisesti muutetaan laajaksi lasikuistiksi, maakuntamuseo katsoo että rakennuksen päätyyn lisättävä näyttävä kuisti ei enää noudattaisi suojelumääräyksen sisältöä talonpoikaisen rakennustavan ominaspiirteiden säilyttämisestä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Taka-Vaijalan päärakennuksen muutossuunnitelmista. Omistajan tavoitteena on laajentaa päärakennuksen parveketta sen peruskorjauksen yhteydessä. Lisäksi haluttaisiin palauttaa piianporstua. Taka-Vaijala on osa Vaijalan kantatilaa ja sijaitsee Epaalan vanhalla kylätontilla. Tilan päärakennuksen vanhin osa on noin vuodelta 1820. Sitä on laajennettu ja muutettu useissa vaiheissa. Taka-Vaijalan inventoinnin (2005, Pauliina Tiusanen) mukaan Taka-Vaijala on asutushistoriallisesti merkittävä kantatilan puolikas, jonka rakennuskanta edustaa monipuolisesti tyypillistä talonpoikaista rakentamistapaa. Pihapiiri muodostaa oman maisemallisen kokonaisuuden. Kohteen merkitys on rakennushistoriallinen, historiallinen ja maisemallinen, ja se on arvotettu inventoinnin korkeimpaan luokkaan. Taka-Vaijala on osa Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja Pälkäneen kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Taka-Vaijalan ja Kuulialan vanhan kylän asemakaavassa Taka-Vaijalan päärakennus on suojeltu merkinnällä sr: "Suojeltava rakennus, joka on rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuskannalle tyypillisen talonpoikaisen rakennustavan ominaispiirteet tulee säilyttää. Muutostöissä tulee säilyttää rakennusten alkuperäinen hahmo, kattomuoto sekä julkisivumateriaalit ja -värit. Olemassa olevien rakennusten muodostama maisemallinen kokonaisuus tulee säilyttää. Rakennuksissa tehtävät muutostyöt on sovitettava pihapiiriin, olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan."

Taka-Vaijalan päärakennuksen takajulkisivulle on lisätty 1950-luvun uudistuksen yhteydessä noin 20 neliön kokoinen parveke. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että haluttaessa parvekkeen voisi muuttaa lasikuistiksi vaihtoehdon B mukaisesti. Sen sijaan maakuntamuseo ei suosittele laajentamaan parvekeosaa nykyisestään. Mikäli pihapiiriin halutaan grillauspaikka eikä nykyinen parveke sovellu siihen, useista rakennuksista koostuvan pihapiirin kulttuurihistorialliset arvot eivät merkittävästi vaarannu erillisestä, hyvin suunnitellusta ja pihapiiriin sovitetusta ulkokeittiöratkaisusta. Sen sijaan laaja, osin seinin ja kattein varustettu terassirakennelma on ristiriidassa asemakaavaan suojelumäräyksen kanssa, jossa kehoitetaan säilyttämään päärakennuksen talonpoikaisen rakennustavan ominaispiirteet sekä sovittamaan muutokset mm. olemassa olevaan rakennuskantaan. Perinteisessä talonpoikasessa rakentamisessa ulko- ja sisätilojen jako on ollut selkeä, eivätkä erilaiset terassit tai parvekkeet ole kuuluneet maatilojen asuinrakennuksiin.

Päärakennuksen koillispäädyssä on ollut piianporras, joka on liittynyt vuonna 1945 tehtyy laajennusosaan. Ilmakuvan perusteella kuisti on mahdollisesti lisätty päätyyn 1950-luvulla. Tämä pulpettikattoinen umpikuisti on sittemmin purettu, mutta siitä on säilynyt valokuva. Nyt koillispäätyyn halutaan palauttaa tämä sisäänkäynti. Luontevinta olisi palauttaa kuisti tyypiltään ja mitoitukseltaan vastaavana kuin se on ollut aiemminkin: pienenä umpikuistina. Maakuntamuseo ei katso olevan erityistä tarvetta kuistin ilmeen keventämiselle suuremmilla ikkunoilla. Myös pulpettikatto on luonteva malli toissijaiseen sisäänkäyntiin. Mikäli piianportaan alkuperäistä ilmettä ei haluta palauttaa, sisäänkäynti voidaan avata päätyyn myös hyvin eleettömänä, lippakatoksellisena kulkuna. Koska rakennuksessa on jo pääsisäänkäynnin lasikuisti ja takajulkisivun parveke, joka mahdollisesti muutetaan laajaksi lasikuistiksi, maakuntamuseo katsoo että rakennuksen päätyyn lisättävä näyttävä kuisti ei enää noudattaisi suojelumääräyksen sisältöä talonpoikaisen rakennustavan ominaspiirteiden säilyttämisestä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.