Pirkanmaan maakuntamuseota pyydetään ottamaan ennalta kantaa Tampereen Kaarilan kaupunginosassa, osoitteessa Liittokallionkatu 5 sijaitsevan tontin rakennusten arvoihin sekä mahdolliseen purkamiseen ja tontin uudisrakentamiseen. Maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen 23.5.2023 maastokatselmuksen, jossa kohdetta esitteli kiinteistönomistajan edustaja.

Kaava- ja suojelutilanne

Tontilla on voimassa vuonna 1990 vahvistettu asemakaava, jossa alue on osoitettu rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialueeksi. Kerrosluvuksi on osoitettu I ja tehokkuusluvuksi e=0.25 (kerrosalan suhde tontin pinta-alaan). Lisäksi on annettu moottoritien läheisyydestä johtuen meluntorjuntaan liittyviä määräyksiä.

Asemakaava on laadittu ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) voimaantuloa. Sitä laadittaessa ei ole tehty kulttuuriympäristöjä koskevaa selvitystä, eikä kohde Pirkanmaan maakuntamuseo tietojen mukaan myöskään ole kuulunut minkään muun myöhemmin laaditun kulttuuriympäristöselvityksen tutkimusalueeseen.

Asemakaavan lisäksi alueella on voimassa vuonna 2020 voimaan tullut Tampereen kantakaupungin yleiskaava 2040, jossa alueen pääkäyttötarkoitukseksi on osoitettu asumisen alue (A) sekä vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan 2040 maakuntakaava, jossa alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi sekä osaksi kasvutaajamien ja Pyhäjärven ympäristön kehittämisvyöhykkeitä.

Tontille ei siis voimassa olevissa kaavoissa kohdistu kulttuuriympäristön suojeluun tähtääviä merkintöjä, eikä alueelta ole maakuntakaavaa tai yleiskaavaa varten laadituissa selvityksissä tunnistettu erityisiä valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä rakennetun ympäristön tai maiseman arvoja.

Kohteen kuvaus ja historia

Karttojen, ilmakuvien, Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmän ja Epilän kaupunginosakirjan (Välimäki, 2008) mukaan Liittokallion kupeessa toimi vuosina 1911-1983 Itälän kauppapuutarha. Sen perusti ruotsalaisen puutarhakoulun käynyt Kalle Itälä (ent. Lindblad). 1930-luvun lopussa puutarhanpito siirtyi Kallen pojille Niilolle ja Erkille. Itälät asuivat Liittokallionkatu 5 pihapiirissä, jonka itäpuolella, nykyisten Liittokallionkatu 7-9 modernien omakotitalojen paikalla, sijaitsivat puutarhan lasiset kasvihuoneet. Pellot ulottuivat etelään aina Pyhäjärven rantaan asti. Kiinteistö oli nimeltään Peltola. Sen maat oli lohkottu vuonna 1913 Mattilan kantatilan maista. Pihapiirin luoteispuolella sijaitseva Vuorelan huvila on kuulunut aina 1970-luvulle asti samaan kiinteistöön.

Nykyisin Liittokallionkatu 5 tontilla on viisi rakennusta: päärakennus, vanhempi asuinrakennus, talousrakennus, sauna ja leikkimökki. Karttojen, ilmakuvien ja maastokäynnillä tehtyjen tyylipiirteisiin ja materiaaleihin liittyvien havaintojen perusteella tontin keskiosassa sijaitseva hirsirunkoinen asuinrakennus on todennäköisesti peräisin 1920-luvulta. Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan arkistosta ei löydy päärakennuksen rakennuslupakuvia, mikä osaltaan vahvistaa, että rakennus on rakennettu ennen kuin alue vuonna 1937 liitettiin Tampereen kaupunkiin.

Päärakennus on noppamainen, puolitoistakerroksinen ja sen kuisti vaikuttaa rakennetun 1950-luvulla. Rakennukseen on 1990-luvulla tehty peruskorjaus, jolloin on mm. muutettu öljykeskuslämmitys sähkölämmitykseksi, tehty ullakolle lisälämmöneristys ja asuintiloja, uusittu ullakon ikkunoita, lisätty kuistin päälle parveke sekä rakennettu kellariin saunan lisäksi kylpyhuone ja kodinhoitotila. Myös vesikate on vaihdettu profiloiduksi pelliksi. Rakennus on kerroksellinen, mutta siinä on säilynyt myös joitain alkuperäisiä rakennusosia, kuten ikkunoita ja puisia peiliväliovia.

Pienempi asuinrakennus on rakennettu kahdessa vaiheessa ja todennäköisesti ainakin sen eteläpääty on päärakennusta vanhempi. Eteläpäädyn 6-ruutuisen ikkunan kulmaraudat vaikuttavat olevan 1800-luvun lopulla yleistä mallia. Kuisti ja sisätilat on uudistettu 1900-luvun loppupuolella.

Talousrakennus on kookas, pohjaltaan U-muotoinen ja koostuu useasta eri-ikäisestä osasta. Rakennuksessa on mm. kaksi hirsirunkoista eläinsuojana toiminutta osaa, ulkohuone, liiteri ja suurehko konehalli. Tontin pohjoisreunan pelkkahirsinen pihasauna on arviolta 1970-luvulta. Leikkimökki vaikuttaa ilmeensä perusteella melko vanhalta, mutta sen on siirretty nykyiselle paikalleen, eikä siirtoajasta tai paikasta ole säilynyt tietoja.

Rakennukset ovat olleet tyhjillään muutamia vuosia, mutta niitä ja pihapiiriä on hoidettu säännöllisesti tärkeimmiltä osin. Asuinrakennuksessa on ehjältä vaikuttava profiilipeltikatto ja sisätiloissa on pidetty peruslämpö. Talousrakennuksen huopakate on jossain vaiheessa vuotanut vakavasti aiheuttaen vaurioita myös kantaviin rakenteisiin, mutta katossa näkyvien, eri-ikäisten korjausten ansiosta se on nyt pääosin ehjä. Tarvittaessa vanhat vauriot olisivat korjattavissa. Vanhempaan asuinrakennukseen ei päästy sisälle, mutta se oli ryhdikäs ja huopakate oli silmämääräisesti arvioiden ehjä. Takanurkalta johti kuitenkin yläpohjaan muurahaisten polku, ja hyönteiset ovat saattaneet aiheuttaa rakenteellisia vaurioita, mikäli toiminta on jatkunut pitkään. Pihasauna ja leikkimökki ovat kevyesti perustettuja ja niiden vauriot vaikuttavat vähäisiltä, ja ne olisivat todennäköisesti siirrettävissä tarvittaessa käyttöön toisaalle.

Rakennukset ja niitä ympäröivä istutuksia ja ikääntynyttä puustoa kasvava piha muodostavat viehättävän, kertovan ja tunnelmallisen pihapiirin. Pihasta on komeat maisemat Pispalanharjulle. Pihapiirin ja sen rakennusten maisemallinen merkitys sen sijaan on syrjäisestä ja suojaisesta sijainnista johtuen vähäinen.

Pihapiiriä ympäröineet viljelysten ja peltojen hallitsemat maalaismaisemat ovat vähitellen kadonneet ja muodostuneet nykyisenlaiseksi rakennetuiksi pientaloalueiksi.  Epilän, Kaarilan ja Ala-Pispalan alueella on toiminut 1900-luvulla useita maatiloja ja kauppapuutarhoja. Alueen agraarihistoriasta kertovat enää muutamat yksittäiset jäänteet: säilyneet rakennukset, pihapiirit tai pienet avoimet niitty- tai peltoalueet. Yksi suurimmista muutoksista on ollut pihapiirin eteläpuolitse kulkevan Porintien rakentaminen 1970-luvulla.

Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset

Pirkanmaan maakuntamuseo arvioi, että Liittokallionkatu 5 pihapiirin asuinrakennuksilla ja talousrakennuksella on rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja, sillä ne ovat muutoksista huolimatta vaivatta tunnistettavissa 1900-luvun alkupuolella rakennetuiksi ja ne kertovat ajan rakentamisen, elämisen ja asumisen tavoista. Itsenäisinä rakennuksina ne ovat kuitenkin suhteellisen tavanomaisia. Itälän kauppapuutarhana pitkään toimineella pihapiirillä on taloushistoriallista arvoa, joskin merkitys on kasvihuoneiden purkamisen ja viljelykset korvanneen uudisrakentamisen myötä heikentynyt. Pihapiirin tai sen yksittäisten rakennusten maisemallinen tai kaupunkikuvallinen merkitys on vähäinen.

Kohteen arvojen säilymisen kannalta paras ratkaisu olisi pihapiirin ja sen rakennusten säilyttäminen ja kunnostaminen. Maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että pihapiirin arvot eivät ole niin merkittävät, että rakennusten säilyttäminen olisi ehdottoman välttämätöntä. Näin ollen maakuntamuseo ei vastusta tontin uudisrakentamista voimassa olevan asemakaavan mukaisesti, vaikka pitääkin rakennusten purkamista erittäin valitettavana. Mikäli rakennusten purkamiseen päädytään, tulee purettaessa pyrkiä toimittamaan uudelleenkäytettäväksi kaikki soveltuvat rakennusosat, kuten hirsirungot, ikkunat ja ovet karmeineen sekä mahdolliset muut käyttökelpoiset rakennusosat.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseota pyydetään ottamaan ennalta kantaa Tampereen Kaarilan kaupunginosassa, osoitteessa Liittokallionkatu 5 sijaitsevan tontin rakennusten arvoihin sekä mahdolliseen purkamiseen ja tontin uudisrakentamiseen. Maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen 23.5.2023 maastokatselmuksen, jossa kohdetta esitteli kiinteistönomistajan edustaja.

Kaava- ja suojelutilanne

Tontilla on voimassa vuonna 1990 vahvistettu asemakaava, jossa alue on osoitettu rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialueeksi. Kerrosluvuksi on osoitettu I ja tehokkuusluvuksi e=0.25 (kerrosalan suhde tontin pinta-alaan). Lisäksi on annettu moottoritien läheisyydestä johtuen meluntorjuntaan liittyviä määräyksiä.

Asemakaava on laadittu ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) voimaantuloa. Sitä laadittaessa ei ole tehty kulttuuriympäristöjä koskevaa selvitystä, eikä kohde Pirkanmaan maakuntamuseo tietojen mukaan myöskään ole kuulunut minkään muun myöhemmin laaditun kulttuuriympäristöselvityksen tutkimusalueeseen.

Asemakaavan lisäksi alueella on voimassa vuonna 2020 voimaan tullut Tampereen kantakaupungin yleiskaava 2040, jossa alueen pääkäyttötarkoitukseksi on osoitettu asumisen alue (A) sekä vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan 2040 maakuntakaava, jossa alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi sekä osaksi kasvutaajamien ja Pyhäjärven ympäristön kehittämisvyöhykkeitä.

Tontille ei siis voimassa olevissa kaavoissa kohdistu kulttuuriympäristön suojeluun tähtääviä merkintöjä, eikä alueelta ole maakuntakaavaa tai yleiskaavaa varten laadituissa selvityksissä tunnistettu erityisiä valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä rakennetun ympäristön tai maiseman arvoja.

Kohteen kuvaus ja historia

Karttojen, ilmakuvien, Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmän ja Epilän kaupunginosakirjan (Välimäki, 2008) mukaan Liittokallion kupeessa toimi vuosina 1911-1983 Itälän kauppapuutarha. Sen perusti ruotsalaisen puutarhakoulun käynyt Kalle Itälä (ent. Lindblad). 1930-luvun lopussa puutarhanpito siirtyi Kallen pojille Niilolle ja Erkille. Itälät asuivat Liittokallionkatu 5 pihapiirissä, jonka itäpuolella, nykyisten Liittokallionkatu 7-9 modernien omakotitalojen paikalla, sijaitsivat puutarhan lasiset kasvihuoneet. Pellot ulottuivat etelään aina Pyhäjärven rantaan asti. Kiinteistö oli nimeltään Peltola. Sen maat oli lohkottu vuonna 1913 Mattilan kantatilan maista. Pihapiirin luoteispuolella sijaitseva Vuorelan huvila on kuulunut aina 1970-luvulle asti samaan kiinteistöön.

Nykyisin Liittokallionkatu 5 tontilla on viisi rakennusta: päärakennus, vanhempi asuinrakennus, talousrakennus, sauna ja leikkimökki. Karttojen, ilmakuvien ja maastokäynnillä tehtyjen tyylipiirteisiin ja materiaaleihin liittyvien havaintojen perusteella tontin keskiosassa sijaitseva hirsirunkoinen asuinrakennus on todennäköisesti peräisin 1920-luvulta. Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan arkistosta ei löydy päärakennuksen rakennuslupakuvia, mikä osaltaan vahvistaa, että rakennus on rakennettu ennen kuin alue vuonna 1937 liitettiin Tampereen kaupunkiin.

Päärakennus on noppamainen, puolitoistakerroksinen ja sen kuisti vaikuttaa rakennetun 1950-luvulla. Rakennukseen on 1990-luvulla tehty peruskorjaus, jolloin on mm. muutettu öljykeskuslämmitys sähkölämmitykseksi, tehty ullakolle lisälämmöneristys ja asuintiloja, uusittu ullakon ikkunoita, lisätty kuistin päälle parveke sekä rakennettu kellariin saunan lisäksi kylpyhuone ja kodinhoitotila. Myös vesikate on vaihdettu profiloiduksi pelliksi. Rakennus on kerroksellinen, mutta siinä on säilynyt myös joitain alkuperäisiä rakennusosia, kuten ikkunoita ja puisia peiliväliovia.

Pienempi asuinrakennus on rakennettu kahdessa vaiheessa ja todennäköisesti ainakin sen eteläpääty on päärakennusta vanhempi. Eteläpäädyn 6-ruutuisen ikkunan kulmaraudat vaikuttavat olevan 1800-luvun lopulla yleistä mallia. Kuisti ja sisätilat on uudistettu 1900-luvun loppupuolella.

Talousrakennus on kookas, pohjaltaan U-muotoinen ja koostuu useasta eri-ikäisestä osasta. Rakennuksessa on mm. kaksi hirsirunkoista eläinsuojana toiminutta osaa, ulkohuone, liiteri ja suurehko konehalli. Tontin pohjoisreunan pelkkahirsinen pihasauna on arviolta 1970-luvulta. Leikkimökki vaikuttaa ilmeensä perusteella melko vanhalta, mutta sen on siirretty nykyiselle paikalleen, eikä siirtoajasta tai paikasta ole säilynyt tietoja.

Rakennukset ovat olleet tyhjillään muutamia vuosia, mutta niitä ja pihapiiriä on hoidettu säännöllisesti tärkeimmiltä osin. Asuinrakennuksessa on ehjältä vaikuttava profiilipeltikatto ja sisätiloissa on pidetty peruslämpö. Talousrakennuksen huopakate on jossain vaiheessa vuotanut vakavasti aiheuttaen vaurioita myös kantaviin rakenteisiin, mutta katossa näkyvien, eri-ikäisten korjausten ansiosta se on nyt pääosin ehjä. Tarvittaessa vanhat vauriot olisivat korjattavissa. Vanhempaan asuinrakennukseen ei päästy sisälle, mutta se oli ryhdikäs ja huopakate oli silmämääräisesti arvioiden ehjä. Takanurkalta johti kuitenkin yläpohjaan muurahaisten polku, ja hyönteiset ovat saattaneet aiheuttaa rakenteellisia vaurioita, mikäli toiminta on jatkunut pitkään. Pihasauna ja leikkimökki ovat kevyesti perustettuja ja niiden vauriot vaikuttavat vähäisiltä, ja ne olisivat todennäköisesti siirrettävissä tarvittaessa käyttöön toisaalle.

Rakennukset ja niitä ympäröivä istutuksia ja ikääntynyttä puustoa kasvava piha muodostavat viehättävän, kertovan ja tunnelmallisen pihapiirin. Pihasta on komeat maisemat Pispalanharjulle. Pihapiirin ja sen rakennusten maisemallinen merkitys sen sijaan on syrjäisestä ja suojaisesta sijainnista johtuen vähäinen.

Pihapiiriä ympäröineet viljelysten ja peltojen hallitsemat maalaismaisemat ovat vähitellen kadonneet ja muodostuneet nykyisenlaiseksi rakennetuiksi pientaloalueiksi.  Epilän, Kaarilan ja Ala-Pispalan alueella on toiminut 1900-luvulla useita maatiloja ja kauppapuutarhoja. Alueen agraarihistoriasta kertovat enää muutamat yksittäiset jäänteet: säilyneet rakennukset, pihapiirit tai pienet avoimet niitty- tai peltoalueet. Yksi suurimmista muutoksista on ollut pihapiirin eteläpuolitse kulkevan Porintien rakentaminen 1970-luvulla.

Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset

Pirkanmaan maakuntamuseo arvioi, että Liittokallionkatu 5 pihapiirin asuinrakennuksilla ja talousrakennuksella on rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja, sillä ne ovat muutoksista huolimatta vaivatta tunnistettavissa 1900-luvun alkupuolella rakennetuiksi ja ne kertovat ajan rakentamisen, elämisen ja asumisen tavoista. Itsenäisinä rakennuksina ne ovat kuitenkin suhteellisen tavanomaisia. Itälän kauppapuutarhana pitkään toimineella pihapiirillä on taloushistoriallista arvoa, joskin merkitys on kasvihuoneiden purkamisen ja viljelykset korvanneen uudisrakentamisen myötä heikentynyt. Pihapiirin tai sen yksittäisten rakennusten maisemallinen tai kaupunkikuvallinen merkitys on vähäinen.

Kohteen arvojen säilymisen kannalta paras ratkaisu olisi pihapiirin ja sen rakennusten säilyttäminen ja kunnostaminen. Maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että pihapiirin arvot eivät ole niin merkittävät, että rakennusten säilyttäminen olisi ehdottoman välttämätöntä. Näin ollen maakuntamuseo ei vastusta tontin uudisrakentamista voimassa olevan asemakaavan mukaisesti, vaikka pitääkin rakennusten purkamista erittäin valitettavana. Mikäli rakennusten purkamiseen päädytään, tulee purettaessa pyrkiä toimittamaan uudelleenkäytettäväksi kaikki soveltuvat rakennusosat, kuten hirsirungot, ikkunat ja ovet karmeineen sekä mahdolliset muut käyttökelpoiset rakennusosat.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.