rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemakokonaisuus

Hyvin säilynyt, laaja ja monipuolinen pihapiiri, jossa on yhteensä 16 asuinrakennusta 1800- ja 1900-luvun alkupuolelta. Asuinrakennukset (1840- ja 1920-l.) Lisäksi renginmökki (1800-l) ja muonamiehen mökki (1940-l) Rakennukset sijaitsevat maisemallisesti keskeisellä paikalla Murolekosken rannalla. Kiinteistö liittyy keskeisenä osana Murolekosken kanavaan, asutukseen ja teollisuuteen. Tontilla on I maailmasodan puolustusasemia.

Murolekosken laajassa pihapiirissä ovat (1.) päärakennus (1926), (2.) vanha asuinrakennus (1840-l), (3.) talousrakennus (1840-l), (4.) karjakeittiö (1800-l), (5.) vaateaitta (1800-l), (6.) kaksi vilja-aittaa (1800-l), (7.) saunarakennus (1900-l vaihde) (8.) kellarirakennus (1900-l), (9.) renginmökki (1800-l), (10.) navetta (1914/1960), (11.) muonamiesten mökki (1940-l), (12.) puimala (1940) (13.) tallirakennus (1940) ja (14.) lato (1940-l) ja (15.) pieni hirsivarasto. Lisäksi on 1930-luvulla siirretty pieni aitta (16.) Tilan itäpuolella on metsissä venäläisten vuonna 1916-17 rakennuttaman puolusjärjestelmän juoksuhautoja ja korsuja. (17) Rakenteet ovat maatuneet, mutta vielä selkeästi nähtävissä.

Piha jakautuu eri osiin. Asuinpihan muodostavat kaksi asuinrakennusta ja pitkä talousrakennus. Lisäksi on tien varressa on kaksi kookasta vilja-aittaa. Talouspiha jää asuinpihan kaakkoispuolelle. Se on aikaisemmin sijainnut asuinpihan vieressä, mutta siirtynyt 1900-luvulla kauemmaksi. Talouspihan rakennukset eivät muodosta selkeää kokonaisuutta. Talouspihan puolella on myös mm. ns. renginmökki. Muroleentien eteläpuolella oman pihan muodostaa myös taloon kuuluva muonamiehen mökki.

Tilan nykyinen 2-kerroksinen päärakennus (2) on rakennettu hyvin lohkotuille ja saumatulle kivijalalle. Rakennuksen hirret ovat muistitiedon mukaan uittoyhdistyksen hirsiä, jotka talo sai maksuksi halkosaamisista. Rakennuksesta ei ole säilynyt piirrustuksia, mutta rakennuksen pääpiirteet ovat isännän toiveiden mukaisia. Rakennus valmistui vesikattoon vuonna 1926. Sisätilat ovat rakennettu neljässä eri vaiheessa, viimeiset vaiheet vasta 1930-luvulla. Yläkerrassa on edelleen länsipäädyssä rakentamatonta tilaa. Vuonna 1932 rakennukseen asennettiin keskuslämmitys, joka myöhemmin on muutettu öljylämmitteiseksi. Lomalauta -tyyppinen ulkovuoraus on vuodelta 1942. Vuoraus on maalattu ensimmäisen kerran kaseiinilla ja toisen kerran vuonna 1974 vesiohenteisella maalilla. Ikkunat ovat alkuperäiset T-jakoiset ja 6-ruutuiset. Yläikkunat ovat saranoitu yläreunasta tuuletusikkunaksi. Rakennukseen kuuluu 2-kerroksinen satulakattoinen avokuisti, jota kannattaa 8 vihreäksi maalattua puupylvästä. Kuistilla on matala, yksinkertainen valkoiseksi maalattu lauta-aita. Rakennuksen kaakkoispäädyssä on pulpettikattoinen keittiön kuisti. Ruutuikkunat. Kuistin yläpuolella on metallikaiteinen avoparveke. Rakennuksen koillispuolella on katolla pieni satulakattoinen parveke, jossa on ristikkokoristeltu aita. Samantyyppinen parveke on vanhemmassa asuinrakennuksessa.

Kolmannen sivun pihasta muodostaa pitkä (3) talousrakennus, jossa on aitta, talli ja mankelihuone. Rakennus on tehty nurkkakiville. Vuoraamattoman, pitkänurkkaisen hirsirakennuksen nurkat ovat valkoiseksi maalatuin laudoin suojatut. Rungon väri on punamultaa. Satulakatto on katettu huovalla ja kolmiorimalla. Pohjoispäädyssä on katolla katoksen suojaama soittokello. Mankelihuone toimii nykyisin kuivurina, joka näkyy takaseinässä tuulettimena. Rakennus on tehty 1800-luvulla, mahdollisesti 1800-luvun puolen välin aikaan.

Karjakeittiö (4) on nurkkakiville rakennettu hirsirunkoinen, vuoramaton rakennus. Lukkonurkat. Rakennus on maalattu punamullalla. Neliön -muotoisessa rakennuksessa on päreillä vuorattu pyramidikatto, jonka huipulla on koriste, jossa on mm. sorvatut pilarit ja pitkä piikki. Rakennuksessa on lautaovi. Rakennus on toiminut alunperin vanhemman navetan karjakeittiönä. Myöhemmin rakennuksessa oli paja. Rakennuksessa ollut kaivo on täytetty. Rakennettu 1800-luvun loppupuolella tai 1900-luvun alkupuolella.

Vaateaittana (5) tunnettu rakennus on tehty lähelle rantaa nurkkakiville. Pitkänurkkainen, poskellinen ja otsallinen aitta on normaalia leveämpi. Ovi on lähempänä oikeaa reunaa kuin keskellä. Rakennus on ollut maalattu punamullalla. Päätykolmiot ovat lautarakenteiset, Satulakatto on katettu aaltopellillä.

Vilja-aitat (6) sijaitsevat Muroleen kanavatien varressa. Vilja-aittoja on kaksi ja ne ovat samantyyppiset. Aitta on rakennetu nurkkakivlle, ei jalkarakennetta. Pitkänurkkainen, punamullattu hirsirakennus on vuoraamaton, nurkat ovat suojattu valkoiseksi maalatuilla laudoilla. Myös päädyt ovat hirttä, vuoliaiskatto. Kattotuolien päissä on profilointikoristelua. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Ovi on ruskea vaakalaudoitettu. Otsassa on pieni 3-ruutuinen ikkuna. Toisessa aitassa on suurempi aukko. Aitat ovat 1800-luvulta. Ne ovat myös jääneet tienpintaa alemmaksi, joka muodostaa oman riskinsä rakenteelle.

Saunarakennus (7) on aikaisemmin ollut mallas- ja palvisauna. Rannalla sijaitsevassa rakennuksessa on lyhytnurkkainen, vuoraamaton hirsirunko. Nurkat ovat suojattu valkoiseksi maalatuin laudoin. Päätykolmiot ovat lautarakenteiset. Satulakatto on katettu vihertävällä aaltopellillä. Ikkunat ovat 4-ruutuiset.

Perunakellarina toiminut maakellari (8.) on pääosin maarakenteinen. Luoteispäässä olevan oven ympärillä on vähän luonnonkiveä. Kellarin päällä on pitkänurkkainen, matala hirsirakennus, joka on toiminut varastona. Vuoliaiskatto, satulakatto huopaa.

Huoneen ja lautarakenteisen eteisen sisältävä renginmökki (9.) on rakennettu nurkkakiville/ matalalle luonnonkivisokkelille. Pitkänurkkainen, punaiseksi maalattu hirsirakennus on vuoraamaton. Nurkat ovat suojattu valkoseksi maalatuilla laudoilla. Kaakkoispääty on lautarakenteinen ja vuorattu vaihtelevan levyisellä peiterimavuorauksella. Ovi on yksinkertainen pystylaudoitettu ovi, poikkipienoin. Oven yläpuolella on 3-ruutuinen ikkuna. Ikkunat ovat 6-ruutuiset. Satulakatto on katettu huovalla ja kolmiorimalla. Rakennus on kesäisin vuokralla.

Navetta (10.) on rakennettu vuonna 1914. Rakennuksessa on korkea, säännöllisesti lohkotuista kivistä tehty kivijalka. Sen yläpuolella on alun perin ollut hirsirunko, joka on korvattu vuonna 1960 betonharkkorakenteella. Lattiat ovat betonivalua ja siihen on painettu vuosiluku 1914. Ikkunat ovat pääosin 9-ruutuiset. Päädyt ovat lautarakenteiset. Satulakatto on katettu huovalla ja kolmiorimalla. Rakennuksessa on pohjoispuolella lautarakenteinen vinkkeli, joka on toiminut latona. Ulkoasua hallitsee myöhemmin tehty harkkorakenne. Ei käytössä.

Muonamiehen (11) mökki on rakennettu vuonna 1940-luvun loppupuolella. Rakennus on tehty loivaan rinteeseen lohkotuille nurkkakivlle. Rakennetta on myöhemmin vahvistettu valamalla kivien väliin betonisokkeli. Lyhytnurkkainen, vuoraamaton hirsirakennus on väriltään punainen, nurkka- ym. listat ovat valkoiset. Ikkunat ovat 6-ruutuiset. Rakennus on nykyisin vuokrattavana vapaa-ajan asuntona.

Puimalarakennus (12.) on lautarakenteinen. Harmaantuneessa rakennuksessa on pellillä katettu satulakatto. Luoteispäässä on Paavo Koskilahden tekemä koristeikkuna.

Tallirakennus on entinen riihi. Rakennus siirrettiin nykyiselle paikalle 1939/40 ja muutettiin talliksi. Rakennuksessa on matala kivijalka. Lyhytnurkkainen punamullattu hirsirunko on vuoraamaton. Nurkat ovat suojattu valkoisin laudoin. Päätykolmiot ovat rankorakenteiset. Ne ovat vuorattu satulakaton lappeiden suuntaisella kapealla rimalaudoituksella. Päädyn räystäässä on sahalista koristeena. Ikkunat ovat ruutuikkunoita. Ovessa on myös koristelua, vinolaudoitusta ja ruuturimoitusta. Oven yläpuolella on ristikkokuvioitu ikkuna. Satulakatto on katettu tiillellä. Tallirakennuksen tekijät ovat Pertti Helenius ja Paavo Koskilahti. Rakennuksessa on muutamia kanoja nykyään. Tallin koillispuolella on ulkohuone, koristelusta päätellen samalta ajalta ja samoilta tekijöiltä. Tallirakennus on ryhdikäs, joskin katosta puuttuu tiiliä ja ikkunoita on rikki.

(15)Pieni, kaksi aittaa sisältävä otsallinen riviaitta on rakennettu nurkkakiville. Rakennuksessa on lyhytnurkkainen, punamullattu hirsirunko. Nurkat ovat suojattu valkoiseksi maalatuilla laudoilla. Rakennuksessa on aaltopellillä katettu pulpettikatto ja se on painunut osittain maahan. Rakennuksessa on säilytetty 1930/40-luvulla salaojitukseen tarvittavaa välineistöä.

Pieni aittarakennus (16) on siirretty 1930-luvulla tilaan kuuluneelta Kivistön torpalta. Rakennuksessa on harmaantunut pitkänurkkainen hirsirunko. Satulakatto on katettu aaltopellillä.

Nykyinen Murolekoski -niminen tila on syntynyt 1970-luvulla, jolloin Kosken kantatila jaettiin perillisten kesken Koski-, Korpi-Varjakka- ja Murolekoski- nimisiin tiloihin. Vanha tilakeskus jäi Murolekosken tilalle.

Murole oli 1500-luvulla vielä erämaata, jonka nautinta on kuulunut mm. Pirkkalan Vatialan kylän Perttu Nattarille ja Pirkkalan Leinolan Markus Laurinpojalle. 1600-luvulla omistajana mainitaan Kangasalan Liuksiala. Koskella on harjoitettu pääasiassa kalastusta. Vielä isonjaon aikaan Kosken tila mainitaan kalastuspaikkana.

Isonjaon aikaan Koski oli jaettuna kahdeksi tilaksi. Jako oli tapahtunut ilmeisesti 1720-luvulla. Asuintontti oli nykyisellä paikalla ja se ulottui aina suvannon rantaan saakka. Veden pinta oli tällöin huomattavasti korkeammalla. Pellot olivat pieniä, keskittyen talon ympäristöön. Nykyiset peltoalueet olivat pääosin niittyä. Kylästä tuleva polku päättyi pihaan. Tämä polku on osittain säilynyt tilan alueella.

Murola Sågsvärks Ab osti tilan vuonna 1890. Tilasta erotettiin kaksi palstaa kosken suvannon länsi- ja itärannalta, jonka jälkeen tila myytiin Alexsander Thesleffille. Tilakeskuksen vieressä olevalle tontille perustettiin höyrysaha ja suvannon länsirannalla oli huvila. (Godtkampf, myöh. Koivula tai Suomela).

Vuosina 1891-1898 Kosken tilan omisti Tie- ja vesirakennushallituksen ylitirehtööri Alexander Thesleff. Tilan viljelysmaat vuokrattiin vuonna 1892 lampuoti Manu Alaruhalalle. Sopimus oli voimassa vuoteen 1898, jolloin metsänhoitaja Gabriel Snäll osti tilan. Myynnin yhteydessä Alexsander Thesleff jätti itselleen pienen palstan kosken länsirannalta, johon rakennettiin 1890-luvun lopulla Casa Bianca di Murola -niminen huvila.

Vaikka Snäll kohdisti päähuomionsa metsänhoitoon rakennettiin hänen aikana tilalle kivinavetta ja uusi päärakennus. Myös tienvarren komea poppelirivi istutettiin tällöin. Gabriel Snäll kuoli vuonna 1932, jonka jälkeen isäntänä oli tytär Kyllikki Snäll aina vuoteen 1972. Hänen aikana rakennettiin mm. muonamiesten mökki, lato ja puimala. Niiden rakentajina olivat Pertti Helenius ja Paavo Koskilahti, joista viimeksimainittu oli erikoistunut ikkunoihin ja muuhun koristeluun. Hänen kätten jälki näkyy hyvin navetan viereen siirretyssä vanhassa riihessä, joka muutettiin hevostalliksi.

Kyllikki Snällin jälkeen tila siirtyi hänen veljelle Viljamille, jonka tyttärille tila jaettiin vuonna 1974. Jaossa syntyivät Murolekosken, Kosken ja Korpivarjakan tila.

Pääosa rakennuksista on 1800-luvulta. Asuinpiha muodostaa edelleen suojaisan ja tiiviin pihapiirin, joka aukeaa lounaaseen, Muroleentien suuntaan. Nykyistä päärakennus edeltänyt rakennus oli pidempi, jolloin piha oli vielä nykyistä tiiviimpi. Tien varrella sijaitsi myös myöhemmin purettu rakennus, jossa aloitti pitäjän ensimmäinen Ruoveden Työväen osuuskauppa.

Pihapiiri sijaitsee muroleenkosken itärannalla. Rakennukset ovat pääosin muroleentien varrella. Varsinainen pihapiiri on tien pohjoispuolella. Murolekosken ylittää vuonna 1906 valmistunut 3-kaarinen kivisilta. Tien varrella, sillan kupeessa on lyhyt rivi kookkaita poppeleita, jotka ovat istutettu 1900-luvun alkupuolella. Pihamaa on pääasiallisesti heinäpihaa ja sillä kasvaa runsaasti suuria ja vanhoja lehti- ja havupuita, pääosin kuusia. Puutarha, vilja-aitat, muonamiesten mökki ja sauna jäävät tien eteläpuolelle

Ranta-asemakaava 19800516 Koski Murole (31.3.1980)

Ruoveden kunnan kiinteistörekisteri, Hämeen maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna. Hämeenlinnan maakunta-arkisto. Suhonen Matti, Muroleen kanava, Näsijärven helmi, 1986.