Kiinteistö on Poussan entinen taksvärkkitorppa ja lohkottu Poussan kantatalosta yhteislohkomisessa vuonna 1956. Kiinteistön rakennukset rakensi Laurinsalon mukaan (s. 179) puuseppä Mäkinen. Vuonna 1928 kiinteistöön muutti mylläri Kaarlo Rekola. Rekola laajensi ja muutti asuinrakennusta. Kiinteistössä asui myös vuokralaisia.

Rakennus 1: 1900-luvun alkuvuosina rakennettu rakennus on perustettu luonnonkivipylväille. Pylväiden välit on muurattu tiilillä umpeen. Hirsirunko on vuorattu mineriittilevyin. Satulakaton katteena on betonitiili. Rakennuksen etelälappeessa on kaaveli. Ikkunat ovat T-ikkunoita. Rakennuksen alkuperäinen osa on 1900-luvun alkuvuosilta. Rakennus oli alunperin yksikerroksinen. Tuolloin siinä oli todennäköisesti vain keittiö ja yksi tai kaksi kamaria. 1930-luvulla, mylläri Rekolan aikaan, rakennusta korotettiin ja laajennettiin. Sen etelälappeeseen rakennettiin mansardilappeinen kaaveli. Vinttikerrokseen tehtiin tuolloin asuintilaa. Rakennusta kunnostettiin uudelleen 1950-60-lukujen aikana, jolloin mm. vuoraus vaihdettiin mineriittilevyiksi. Rakennus on ulkoisesti mineriittivuorausta lukuunottamatta lähinnä 1930-luvun asussa.

Kiinteistö sijaitsee Rinnetie 17:ssä. se on osa nk. Ylä-Harjun asuinaluetta. Pihapiiri rajoittuu pohjoispuolella jyrkästi kohoavaan harjun rinteen mäntykangasmetsään. Etelän puolella kasvaa omenapuita ja nurmikkoa.

Niukko, K. Kyröskoski, Hämeenkyrö. Rakennusinventointi 2001 (osa 2)