Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta uutta lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on antanut elokuussa 2019 aiemman lausunnon (DIAR: 385/2019) Koveskosken kalatien hankkeesta. Lausunnossaan maakuntamuseo toi esiin alueen alustavat kulttuurihistorialliset arvot ja totesi, että hanketta varten tulee laatia selvitys alueen ja sen lähiympäristön kulttuurihistoriallisista arvoista. Maakuntamuseolle on nyt toimitettu arkeologisen ja rakennetun maiseman inventoinnin raportti (Ikaalinen, Kovelahdenkosken myllyt ja vesirakenteet. Arkeologinen ja maisemaselvitys. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 2019). Maakuntamuseo on tutustunut selvitykseen ja toteaa seuraavaa.
Inventointiraportin perusteella suunniteltu kalatie rakenteineen sijoittuu pääosaltaan kiinteän muinaisjäännöksen, Kovelahdenkosken historiallisen myllynpaikan alueelle. Koskessa on ollut vesimyllyjä viimeistään 1630-luvulta lähtien. 1800-luvulla koskessa oli ainakin neljä vesimyllyä. Inventoinnin yhteydessä alueella on havaittu useita mylly- ja sahatoimintaan liittyviä rakenteiden jäännöksiä. Raportin mukaan kalataloudelliset kunnostustoimenpiteet ja rakentaminen vaarantavat rakenteiden säilymistä. Suurimmassa vaarassa lienevät mm. 1800-1900-luvun vaihteeseen sijoittuvat myllynjäännökset padon alapuolella. Kosken itärannalle louhittava mutka sijoittuu paikkaan, jossa on ollut 1800-luvulla mylly sekä 1900-luvun vaihteessa lisäksi saharakennus. Raportin kartan 1 perusteella sahan, myllyn ja vesikanavan jäännöksiä on todettu mm. suunnitellun kalatien kaakkoispäässä (arkeologinen kohde 2).
Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §). Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu lisäksi sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 4 §).
Edellä olevan vuoksi Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kalatiehankkeen suunnitelma ei ole nykymuodossaan hyväksyttävissä. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluvat, työalueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat rakenteet tulee merkitä suunnittelukarttoihin ja ottaa suunnitelmassa huomioon. Myös työkoneiden kulkureitit tulee suunnitella ja merkitä suunnitelmaan etukäteen ottaen huomioon arkeologiset kohteet. Suunnitteluaineistosta tulee käydä ilmi, johtaako hankkeen toteuttaminen kajoamiseen em. jäännöksiin. Jos näin on, tulee hankkeesta neuvotella muinaismuistolain 13 §:n edellyttämällä tavalla. Ensisijaisena ratkaisuna tulee kuitenkin olla suunnitelmien muuttaminen siten, että muinaisjäännössuojelu ei vaarannu.
Koska inventoinnin yhteydessä tehtyjen maastomittausten virhemarginaali on 3-5 m eikä kaikista rakenteista (esim. kohteeseen 2 kuuluvista) ole tarkkoja sijainti- ja mittatietoja, niiden huomiointi ja merkitseminen suunnittelukarttoihin edellyttää tarkempaa paikantamista maastossa. Lisäksi on otettava huomioon, että inventoinnin aikana marraskuussa 2019 koskessa virtasi runsaasti vettä ja rakenteiden havainnointi padon alueella oli hankalaa. Siten on pidettävä mahdollisena, että tarkemman kartoituksen yhteydessä, joka tulisi tehdä matalan veden aikana, alueelta löytyisi lisää arkeologisia jäännöksiä. Rakenteiden tunnistaminen vaatii arkeologin ammattitaitoa.
Yleissuunnitelman vaikutusten arviointia tulee päivittää (kohta 6.6.: vaikutukset suojelukohteisiin, maisemaan ja historiallisiin arvoihin). Arvioinnissa on otettava huomioon paitsi arkeologisten kohteiden säilyminen myös kalatien vaikutus niiden lähimaisemaan ja ymmärrettävyyteen uuden, vanhaan nähden osin poikittaisen, vesiuoman rakentuessa paikalle. Raportin mukaan koskimaiseman muutosta on pidettävä paikallisesti, padon maisemassa, merkittävänä. Päivitetty ja täydennetty suunnitelma-aineisto tulee lähettää maakuntamuseolle lausuntoa varten.
Edellä mainitussa selvityksessä todetaan, että mylly-ympäristön maisemalliset vaikutukset rajoittuvat mm. korkeuserojen vuoksi vain kosken lähiympäristöön. Kalatiehankkeella ei näin ollen ole vaikutusta Kovelahden maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan.
Kosken rakenteista rakennushistoriallisia arvoja on todettu olevan 1920-luvun kivirakenteisella padolla. Pato ohjaa veden maanalaiseen, niemen halki kulkevaan kanavaan, johon sijoitetusta turbiinista niemellä sijaitsevat saha, höyläämö ja mylly saavat energiaa. Kalatiehanke muuttaisi patomuurin alapuolista uomaa sekä jossain määrin veden kulkua patoalueella. Uoma on kuitenkin kokenut kosken käytön aikana useita muutoksia, joten maltilliset muutokset ovat tulevaisuudessakin mahdollisia. Kalatien rakentaminen saattaa jossain määrin heikentää patorakenteen vesitaloudellista ymmärrettävyyttä, mutta koska padon, kanavan ja tuotantorakennusten kokonaisratkaisu ei muutu, patorakenne ja sen merkitys säilyvät jatkossakin tunnistettavina. Rakennetun ympäristön arvojen osalta hanke on mahdollinen edellyttäen, että padon kivirakenteinen osuus säilytetään ennallaan.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta uutta lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on antanut elokuussa 2019 aiemman lausunnon (DIAR: 385/2019) Koveskosken kalatien hankkeesta. Lausunnossaan maakuntamuseo toi esiin alueen alustavat kulttuurihistorialliset arvot ja totesi, että hanketta varten tulee laatia selvitys alueen ja sen lähiympäristön kulttuurihistoriallisista arvoista. Maakuntamuseolle on nyt toimitettu arkeologisen ja rakennetun maiseman inventoinnin raportti (Ikaalinen, Kovelahdenkosken myllyt ja vesirakenteet. Arkeologinen ja maisemaselvitys. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 2019). Maakuntamuseo on tutustunut selvitykseen ja toteaa seuraavaa.
Inventointiraportin perusteella suunniteltu kalatie rakenteineen sijoittuu pääosaltaan kiinteän muinaisjäännöksen, Kovelahdenkosken historiallisen myllynpaikan alueelle. Koskessa on ollut vesimyllyjä viimeistään 1630-luvulta lähtien. 1800-luvulla koskessa oli ainakin neljä vesimyllyä. Inventoinnin yhteydessä alueella on havaittu useita mylly- ja sahatoimintaan liittyviä rakenteiden jäännöksiä. Raportin mukaan kalataloudelliset kunnostustoimenpiteet ja rakentaminen vaarantavat rakenteiden säilymistä. Suurimmassa vaarassa lienevät mm. 1800-1900-luvun vaihteeseen sijoittuvat myllynjäännökset padon alapuolella. Kosken itärannalle louhittava mutka sijoittuu paikkaan, jossa on ollut 1800-luvulla mylly sekä 1900-luvun vaihteessa lisäksi saharakennus. Raportin kartan 1 perusteella sahan, myllyn ja vesikanavan jäännöksiä on todettu mm. suunnitellun kalatien kaakkoispäässä (arkeologinen kohde 2).
Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §). Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu lisäksi sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 4 §).
Edellä olevan vuoksi Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kalatiehankkeen suunnitelma ei ole nykymuodossaan hyväksyttävissä. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluvat, työalueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat rakenteet tulee merkitä suunnittelukarttoihin ja ottaa suunnitelmassa huomioon. Myös työkoneiden kulkureitit tulee suunnitella ja merkitä suunnitelmaan etukäteen ottaen huomioon arkeologiset kohteet. Suunnitteluaineistosta tulee käydä ilmi, johtaako hankkeen toteuttaminen kajoamiseen em. jäännöksiin. Jos näin on, tulee hankkeesta neuvotella muinaismuistolain 13 §:n edellyttämällä tavalla. Ensisijaisena ratkaisuna tulee kuitenkin olla suunnitelmien muuttaminen siten, että muinaisjäännössuojelu ei vaarannu.
Koska inventoinnin yhteydessä tehtyjen maastomittausten virhemarginaali on 3-5 m eikä kaikista rakenteista (esim. kohteeseen 2 kuuluvista) ole tarkkoja sijainti- ja mittatietoja, niiden huomiointi ja merkitseminen suunnittelukarttoihin edellyttää tarkempaa paikantamista maastossa. Lisäksi on otettava huomioon, että inventoinnin aikana marraskuussa 2019 koskessa virtasi runsaasti vettä ja rakenteiden havainnointi padon alueella oli hankalaa. Siten on pidettävä mahdollisena, että tarkemman kartoituksen yhteydessä, joka tulisi tehdä matalan veden aikana, alueelta löytyisi lisää arkeologisia jäännöksiä. Rakenteiden tunnistaminen vaatii arkeologin ammattitaitoa.
Yleissuunnitelman vaikutusten arviointia tulee päivittää (kohta 6.6.: vaikutukset suojelukohteisiin, maisemaan ja historiallisiin arvoihin). Arvioinnissa on otettava huomioon paitsi arkeologisten kohteiden säilyminen myös kalatien vaikutus niiden lähimaisemaan ja ymmärrettävyyteen uuden, vanhaan nähden osin poikittaisen, vesiuoman rakentuessa paikalle. Raportin mukaan koskimaiseman muutosta on pidettävä paikallisesti, padon maisemassa, merkittävänä. Päivitetty ja täydennetty suunnitelma-aineisto tulee lähettää maakuntamuseolle lausuntoa varten.
Edellä mainitussa selvityksessä todetaan, että mylly-ympäristön maisemalliset vaikutukset rajoittuvat mm. korkeuserojen vuoksi vain kosken lähiympäristöön. Kalatiehankkeella ei näin ollen ole vaikutusta Kovelahden maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan.
Kosken rakenteista rakennushistoriallisia arvoja on todettu olevan 1920-luvun kivirakenteisella padolla. Pato ohjaa veden maanalaiseen, niemen halki kulkevaan kanavaan, johon sijoitetusta turbiinista niemellä sijaitsevat saha, höyläämö ja mylly saavat energiaa. Kalatiehanke muuttaisi patomuurin alapuolista uomaa sekä jossain määrin veden kulkua patoalueella. Uoma on kuitenkin kokenut kosken käytön aikana useita muutoksia, joten maltilliset muutokset ovat tulevaisuudessakin mahdollisia. Kalatien rakentaminen saattaa jossain määrin heikentää patorakenteen vesitaloudellista ymmärrettävyyttä, mutta koska padon, kanavan ja tuotantorakennusten kokonaisratkaisu ei muutu, patorakenne ja sen merkitys säilyvät jatkossakin tunnistettavina. Rakennetun ympäristön arvojen osalta hanke on mahdollinen edellyttäen, että padon kivirakenteinen osuus säilytetään ennallaan.