asutushistoria

maisemakokonaisuus

Vaikka kiinteistön rakennuskanta on uudistunut, se liittyy sijaintinsa ja maisemallisten ominaisuuksiensa perusteella vanhaan kylätonttiin kyläraitin ja muiden osatalojen kanssa. Heikkilän kantatalosta halottuna osatalona kohde on olennainen osa alueen asutushistoriaa.

Tilalla on päärakennuksen lisäksi mm. kaksikerroksinen luhtiaitta, navetta vuodelta 1968 sekä talousrakennus.

Tilan talouskeskus on ollut umpipiha, joka on purettu vuonna 1937. Piha on ollut nykyisen päärakennuksen pohjoispuolella. Vanha asuinrakennus eli pirttirati oli itä-länsi -suunnassa nykyisen luhtirakennuksen pohjoispuolella. Sen itäpuolella oli nykyinen luhtirakennus, jossa oli puoli ja sen yläkerrassa luhdit sekä tupa, keittiö ja kamari. Vastapäätä vanhaa asuinrakennusta sen eteläpuolella nykyisen luhtirakennuksen paikalla oli talli sekä ladot. Tallin eteläpuolella nykyisen kalustovajan paikalla oli Eeti Vähä-Heikkilän vuonna 1922 rakennuttama karjarakennus, jossa oli navetta, talli, sikala sekä työ- ja rehutilat. Vanhan asuinrakennuksen länsipuolella oli pakarirati, jossa oli mm. pihakota, pakari sekä sikolätti ja lammasnavetta. Pakarissa oli kahden pilarin varassa ollut avokuisti.

Tilaan on kuulunut kaksi riiheä sekä niiden keskellä ollut luuva. Ne on myöhemmin purettu.

Vanha, vuonna 1937 purettu päärakennus oli peräisin 1700-luvulta ja kooltaan 8 x 9 metriä. Siinä oli kylmä eteinen, suuri pirtti, keittiöksi muutettu kamari, sali sekä pitkäkamari. Rakennuksessa ei ollut varsinaista kivijalkaa, vaan perustus oli pyöreiden kivien varassa. Rakennuksessa oli pärekatot.

Pihapiirissä aiemmin ollut ns.mummuntupa purettiin ja hirsistä tehtiin asunto Kalman kylään kuuluvalle Kallioniemen tilalle.

Vähäröyhiön kylässä on ollut iso kantatalo, joka on aikoinaan jaettu kolmen veljeksen, Nikin, Laurin ja Heikin kesken. Näin syntyivät Nikkilä, Laurila ja Heikkilä, joista on tietoa vuoden 1540 maakirjassa. Kukin näistä puolestaan halottiin isojaossa vuonna 1815, jolloin Heikkilästä muodostuivat Vähä-Heikkilä ja Iso-Heikkilä. Lisämaitten jako tehtiin vuonna 1830, vesijättöjako vuonna 1870 ja jaontäydennys vuonna 1886.

Talo on tunnettu Seppä-Heikkilänä, sillä talossa oli sepäntaitoinen isäntä. Saman suvun omistuksessa tila on ollut joko vuodesta 1700 tai 1734 lähtien. Tätä ennen tilalla on ollut mm. linnaleiri ja ruotsalaisnimisiä sotilasperheitä.

Vähä-Heikkilässä on pidetty kiertokoulua ennen vuotta 1900, jolloin Yli-Nikkilän piharakennus vuokrattiin kouluksi.

Tilaa omistivat vuodesta 1951 lähtien Mikko ja Eero Vähä-Heikkilä. Heitä edeltäneitä isäntiä olivat muun muassa Eeti Vähä-Heikkilä vuosina 1915-51 sekä Vihtori Vähä-Heikkilä vuosina 1872-1915. Nykyisistä omistajista Tarja Ylä-Viteli on Eero Vähä-Heikkilän tytär.

Vähä-Heikkilästä on lohkottu mm. Kujansuu ja Koivusuo I 1920-luvulla, Päivölä eli Osuuskaupan kiinteistö 1930-luvulla sekä Pajunen, Käkelä ja Keskinen 1940-luvulla. 1950-luvulla halottiin mm. Leppäkivi, Ponsila ja Rinne.

Tila sijaitsee Vähäröyhiön vanhalla kylätontilla Vähäröyhiöntien itäpuolella keskellä peltomaisemaa. Osatalot muodostavat tiiviin ryhmäkylän ja niiden tontit rajautuvat idässä Penijoenlahteen.

Talouskeskuksen eteläpuolelle on rakennettu Mäki-Heikkilä -niminen pihatupa vanhusten asunnoksi. Tontti on lohkottu Vähä-Heikkilästä vuonna 1986.

Kyrösjärven rantaosayleiskaava, osa 1 (Kolkko-Sikuri ja Leutola-Vähäröyhiö) Oikeusvaikutteinen osayleiskaava (Kaupunginvaltuusto hyväksynyt 27.6.2006)

Kotiseutumme Ikaalinen-Kihniö-Kuru-Parkano 1999-2000. Oy Botnia-Foto Ab. Oy Arkmedia Ab, Vaasa 2000.

Suuri maatilakirja II. Turun ja Porin lääni; Satakunta, Ahvenanmaa. Kustannustuote Oy, Helsinki. Kirjapaino Oy Savo, Kuopio 1964.