Rantti on vanhan kantatalon puolikas. Rakennukset ovat olleet nykyisellä paikalla viimeistään isojaosta alkaen. Tilalla on myös hyvin säilynyt 1900-luvun vaihteen rakennuskantaa, mm. kaksi asuinrakennusta, luhtiaitta ja navetta.

Rakennushistoriallinen x

Historiallinen x

Maisemallinen x

KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVO

maakunnallinen

Rantti on Karvialan kylän vanha kantatila ja se mainitaan Franttila nimisenä jo vuonna 1539. Vanha kantatila on jaettu jossain vaiheessa kahtia. Isojakokartoissa ja asiakirjoissa 1700-luvun lopulla Franttilan nimellä on kaksi tilaa, ns. puolikastilat. Isojakokartassa kylän keskustassa olevat asuintonteiksi merkityt alueet oli jaettu talojen kesken. Franttilan taloille ei ole merkitty paikkaa, joten ne ovat jo ilmeisesti tällöin sijainneet kylän keskustan ulkopuolella tai ne ovat siirretty juuri tällöin. Isonjaon täydennyksessä uusjaossa kartoista löytyy jo nimet, jolla ne tunnetaan myös nykyään. Edvard Kuusisen omistama Franttilan puolisko tunnetaan Kuusisena ja Matti Rantin omistama Ranttina. Vuodesta 1959 tilan on omistanut Matti Rantti. Nykyisen omistajan suku on hallinnut tilaa 1800-luvulta alkaen, joskin nimen Rantti ovat omaksuneet myös taloon tulleet vävyt.

Rantin pihapiirin muodostavat uudempi asuinrakennus, vanha päärakennus, navetta ja entinen sauna ja pakari/saunarakennus muodostavat nurkista avoimen neliöpihan. Näiden lisäksi pihapiiriin liittyy luhtiaitta.

Uudempi päärakennus(1) on vuodelta 1906. Samalla paikalla sijaitsi edellinen asuinrakennus, joka purettiin tässä yhteydessä. Yhtenäisen ja hakatuista kivistä tehdyn kivijalka on tuotu Isosaaren pohjoispuolella olevasta Kivisaaresta. Lyhytnurkkaisessa hirsirakennuksessa on ruskealla profiilipellillä katettu satulakatto. Kuvio jäljittelee tiilikattoa. Ulkoverhoilu on pystylautaa peiterimoin, joiden reunat ovat pyöristetyt. Päätykolmioissa on pystylautaa, joiden reunat ovat osin viistetyt. Lisäksi lautojen päät muodostavat sahakuvion, joka nojaa vesilistaan. Ikkunat ovat 4-ruutuiset ristinmuotoisella karmilla. Osa ikkunoista on T-ikkunoita, joissa yläikkuna on jaettu pystylistalla kahteen osaan. Länsipäässä, jossa asutaan vakituisesti osa ikkunoista on uusittu 1980-luvulla. Vuorilautojen otsalaudoissa koristelua, mm. viistettyjä neliöitä. Ikkunoiden voluutit ovat koristeelliset. Rakennuksen nurkat on laudoitettu vaakalaudoituksella muistuttamaan antiikin pylvästä.

Itäpään kuistista on ollut sisäänkäynti vieraspuolelle. Satulakattoisessa lasikuistissa on koristeelliset, pieniruutuiset ikkunat. Itäpään kuistin ulkoverhoilu on keilapontattua vaakalautaa. Kuistin sisäovet ovat laseilla varustetut pariovet. Länsipään umpikuistissa on vähemmän ikkunapintaa ja kuisti on vuorattu samoin kuin varsinainen rakennus. Sisäovi on yksinkertainen lautaovi. Eteläpuolen lappeella on satulakattoinen kaaveli, jossa on 2-ruutuiset ikkunat. Aluksi vuoraamaton hirsirakennus on ollut punamullalla maalattu. Nykyinen vuoraus ,peiterimoin varustettu pystylaudoitus, on 1930-luvulta. Samassa yhteydessä länsiosan kuisti muutettiin avokuistista umpinaiseksi. Kuistien sokkelit ja portaat ovat betonia. Myös kaavelit rakennettiin tässä yhteydessä. Väri on aina ollut kellertävän valkoinen ja öljymaalilla maalattu.

Uudemmassa päärakennuksessa on 1930-luvun remontin yhteydessä tehtiin länsipäässä olevaan suureen pirttiin kaksi kamaria. Samoin lisättiin katon etelälappeelle valokaappi. Entisessä pirtissä on säilynyt myös pinkopahvit katossa ja vihreäksi maalattu ensotapetti seinissä. Sisäkatoissa on säilynyt helmiponttilaudoitus. Erityisen näyttävä se on itäpään salissa, jossa sisäkatto on reunoilta viistetty. Ovet ovat 3-peilisiä ja kaksi värisiksi maalattuja. Rakennuksessa on myös maalattuja pöntto- ja kaakeliuuneja. Keskuslämmityksen pannuhuone on lisätty länsipään alle 1960-luvulla. Sen seurauksena lattiat haristuivat lämmön vaikutuksesta ja ne korvattiin parketilla.

Vanhempi päärakennus(2) on 1800-luvulta. Nurkkakiville rakennettu pitkänurkkainen hirsirakennus on vuorattu erisuuntaisin laudoituskentin. Rakennuksen ala- ja yläosa on leveätä, profiloitua vaakalaudoitusta. Niiden välissä on pystylaudoitus peiterimoin, jossa yläosan vaakalista on sahattu kaarikuvioksi, myötäilen peiterimojen päitä. Nurkat ovat pystylaudoin vuoratut. Rakennus on maalattu punamullalla, listojen ja nurkkalautojen ollessa valkoiset. Ikkunat ovat 6-ruutuiset ns. empireikkunat. Pohjoispään ikkunoita on jouduttu uusimaan. Päätykolmiossa 6-ruutuisten ikkunan yläpuolelle on lisätty ns. lunetti-ikkuna. Satulakaton katteena on käytetty huopaa, joka toisessa on väriltään punaista, joka toisessa mustaa. Pohjoispäässä rakennusta on pulpettikattoinen betonisokkelille tehty pieni umpikuisti, jossa Kuisti on satulakattoinen ja pieniruutuisin ikkunoin varustettu. Alkuperäinen kuisti on ollut samantyyppinen kuin Koivistossa (1870-l) eli nurkat ovat osittain viistetyt. Kuistin lisäksi Rantin ja Koiviston vanhat pytingit ovat rakenteeltaan ja yksityiskohdiltaan samanlaiset. Rakennus on toiminut Rantissa usein vanhemman isännnän ja emännän eläkeasuntona. Sen lisäksi siihen majoitettiin viipurilaisia evakoita talvi- ja jatkosodan aikana.

Navetta(3) on vuodelta 1913 ja rakennettu tilalla poltetuista tiilistä. Ikkunoiden ja ovien otsassa on käytetty tiilikoristelua. Rakennuksessa ovat sijainneet navetta, talli, sikala ja työ- ja rehutilat. Perusta tehty hakatusta kivestä ja ne ovat tuotu samasta Kivisaaresta mistä uudemman päärakennuksen kivet ovat kotoisin. Satulakatto on katettu vihreällä profiilipellillä. Väliseinissä on käytetty betonitiiliä. Navetta on ollut tyhjillään 1980-luvulta.

Luhtiaitta(4) on rakennettu 1900-luvulla nykyiseen muotoon. Suurille nurkkakiville rakennettu pitkänurkkaisessa rakennuksessa on satulakatto, joka katettu huovalla ja kolmiorimoilla. huopakatto, kolmiorimalla. Päätykolmiot ovat pystylaudoituksella suojatut. Rakennus on punamullalla maalattu, listojen ja kaiteiden ollessa valkoiset. Ovet ovat leveistä laudoista rakennetut ja mustaksi maalattu. Lattiat ovat tehty haljaspuolikkaista. Takaseinässä ylhäällä keskellä on kaksi suorakaiteen muotoista pientä 3-ruutuista ikkunaa. Julkisivun keskellä on betonista tehdyt portaat Aittoja on käytetty lihan, kalan, jauhojen ja viljan säilyttämiseen. Yläkerroksessa on säilytetty vaatteita ja kesäisin yövytty. Uuden päärakennuksen yhteydessä aittaa siirrettiin 10 metriä ja päätyyn lisättiin aittapari. Tässä yhteydessä se sai nykyisen ulkoasunsa, mm. koristeelliset kaiteet ja rappuset tehtiin tällöin. Rappusina oli aikaisemmin toiminut hirsi, johon oli lovettu askelmat.

Pihan länsipuolella olevassa pitkässä talousrakennuksessa(5) ovat sijanneet talon savusauna, palvaussauna ja pakari/kesäkeittiö. Nurkkakiville rakennettu pitkänurkkaisista hirsirakennuksista koostuva rakennus on maalattu punamullalla, vuorilistojen ollessa valkoiset. Yhdistävät osat ovat rankorakenteisia ja verhoiltu pystylaudoituksella. Rakennuksissa on merkkejä siirrosta. Rakennuksen eteläpäässä olleiden saunojen pohjana on ollut vanha savutupa. Nykyään rakennuksessa on saunojen tilalla autotalli ja keittiö on muutettu liiteriksi.

Pihapiiriin kuuluu myös pienempi ulkorakennus (6), joka on nurkkakiville rakennettu osin pitkänurkkainen vuoraamaton hirsirakennus. Pohjoispää on rankorakenteinen ja pystylaudalla vuorattu. Pinnassa on jälkiä punamullasta, listat ovat valkoiset. Rakennuksen eteläpäässä on ylhäällä ollut suurehko hirsirakenteinen ulkohuone, jonka sisätiloja on osittain purettu. Rakennuksen hirsissä on siirtomerkintöjä, nykyisellä paikalla 1920-luvun jälkeen.

Pihapiirin ulkopuolella on suurehko osin hirsirakenteinen lato (8) on rakennettu nurkkakiville ja verhoiltu pystylaudoituksella. Myös kuivuri(9) on rakennettu vanhan pitkänurkkaisen riihen ympärille.

Rakennusten varsinainen maatilakäyttö on päättynyt. Tulevaisuus epävarma.

Vuosisadan vaihteen miljöö on hyvin säilynyt. Korjauksista ja muutoksista huolimatta rakennusten ulkoinen olemus on 1910-luvulla valmistuneen navetan ajalta.

Maakuntakaava

Suuri maatilakirja V, Kuopio 1964

Kiinteistörekisteri ja asiakirjat, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere

Puutikkalan isojako- ja uusjakokartat (1795 ja 1915), Hämeen maanmittauslaitoksen arkisto, Hämeenlinna