kanavarakenteet, silta, maatila, teollisuus, juoksuhaudat, huvilat ja mäkituvat

Pirkanmaan maakuntamuseon Kulttuuriympäristöyksikkö kartoitti Muroleen kanavan ja sen lähiympäristöä marraskuussa 2003. Alueesta laadittiin rakennetun kulttuuriympäristön ja maiseman historiallisten piirteiden kartoitus sekä suppea arkeologinen inventointi. Kokonaisuudesta vastasi tutkija Jari Heiskanen ja arkeologian osuuden suoritti tutkija Kalle Luoto. Käsillä olevaan raporttiin on koottu kummatkin aineistot yhdeksi kokonaisuudeksi.

Murole on arvotettu Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Rajaus kattaa kanavan, kosken ja kylän alueen. Murolekosken kulttuurimaisema on myös mainittu Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet –teoksessa. Muroleen kanavan ja kosken ympäristöön rajatulta, noin 500 x 1000 metriä olevalta alueelta inventoitiin 10 kiinteistöä sekä Murolekosken silta. Lisäksi huomioitiin länsipuolella oleva entinen kivilouhos, joka liittyy alueen historiaan. Rakennuskanta oli monipuolista. Kanavamiljöön lisäksi alueella on huviloita, mäkitupia, teollisuuteen liittyneitä rakenteita, Kosken kantatila ja uittotoiminnan tukikohta. Maastossa on myös jäänteitä teollisuudesta, venäläisten linnoitustöistä ja kivenlouhinnasta Varjakassa. Rakennuskanta ja jäänteet ovat pääosin alueen kukoistusajalta, joka ajoittuu vuosiin 1890- 1930.

Kaiken pohjana on Muroleen Kosken kantatalo, joka omisti noin 400 hehtaaria maata Muroleenkosken länsi- ja itärannalla. Erämaahan, kosken partaalle syntyneen tilan ja asutuksen keskeinen elinkeino oli pitkään kalastus. Muroleenkosken alueen nautinta kuului keskiajalla etelän emäpitäjille. Tunnetuin näistä omistajista oli Liuksialan kartanon Kaarina Maununtytär. Ensimmäisiä uudistuksia oli kosken perkaaminen 1700- ja 1800-luvulla. Tie ja silta Muroleen kylästä Kuruun valmistui 1830-luvulla. Kanavan rakentaminen vuosina 1850-54 liittyy osana Suomen taloudelliseen kehitykseen. Ennen rautateiden läpimurtoa kanavat nähtiin liikkumisen ja taloudellisen toiminnan keskeisinä parannuksina. Nykyinen kanavan kulttuurimaisema on ajallisesti kerroksinen. Vanhimmasta, alkuperäisestä kanavamiljööstä on jäljellä ainoastaan varsinainen kanavan linjaus. Nykyinen maisema on yhdistelmä 1900-luvun vaihteen ja 1900-luvun lopun rakentamisvaiheita. Parhaiten on säilynyt kanavan sillan eteläpuolinen kanavan varsi, jonka rakenteet ovat 1900-luvun vaihteesta. Tältä ajalta ovat kanavan kivirakenteet ja kookkaat kuuset. Rakennuskannasta kasöörin talo, navetta, maakellari, renkitupa ja sauna edustavat hyvin 1870-luvun ja 1910-luvun rakentamistapaa ja -tyyliä. Toisaalta maisemasta on kadonnut paljon ajalle luonteenomaista. Navetan yhteydessä oli kasvihuone, jossa säilytettiin kanavan koristeina olevia kaktuksia. Kanavamiljöö oli myös 1900-luvun vaihteessa toimiva maatila, jonka maisemaan kuuluivat pellot, niityt, sikatarha, puutarha, riihi ja erilaisia ulkorakennuksia. Lisäksi on lukuisia aitoja portteineen. Nykyisin nämä pellot, niityt ja puutarhat ovat metsittyneet tai muuttuneet nurmikentäksi.

Toinen hyvin näkyvä kerros on 1980/90-luvun maisema, joka hallitsee kanavan pohjoispäätä. Aikakauden arvot ja kehittämisen tarve näkyvät niissä hyvin. 1900-luvun alun kukoistuskauden jälkeen seurannutta hiljentymistä pyrittiin elvyttämään kehittämällä kanavan palveluita. Uudistuksia olivat uusi suurikokoinen kioskirakennus, parkkipaikat, grillikatokset ja ulkohuone. Lisäksi maantie asfaltoitiin ja oikaistiin. Uusi kerrostuma kuvaa hyvin aikakausien eroja. Vanhan maiseman muokkaajien, maanviljelyn, teollisuuden, kaupan ja kulttuurin tilalle on tullut vapaa-aika. Kanavan liikenne on muuttunut pääosin vapaa-ajan liikenteeksi. Höyrylaivojen puuvarastojen tilalle on tullut polttoainepiste. Samoin kanavan vanhan maatalous- ja puutarhamaiseman tilalle on tullut 1900-luvun selkeät nurmikentät, parkkipaikat ja harvat koristepensaat. Vanhat toripäivät ja sekatavarakaupat ovat korvaantuneet 1980-luvun kanavakahvila- ja grillirakennuksilla A-oikeuksineen. Alkoholi ei sinänsä ole uutta kanavalla. 1800-luvulla herrasväen laivaretkien tarjoilu näyttää olleen hyvin monipuolinen. Toisaalta sääntely ja valvonta toimivat myös. Läheisen Mäenpään mäkituvan vuokrasopimuksessa mainitaan irtisanomisperusteena salakapakan tai muun huonon elämän viettäminen. Tonttivuokra oli 25 markkaa rahaa, 6 miestyöpäivää ja 10 litraa puolukoita (puoloja), jotka sai kerätä talon mailta.

Suomen teollistuminen toi toimintaa myös Muroleen kanavalle. Suvannon itärannalla toimivat 1800-luvun lopulta aina 1920-luvun loppuun mm. höyrysaha, telakka ja tervatehdas. Laajasta tehdasalueesta on säilynyt ainoastaan toimisto/asuinrakennus ja höyläämön savupiippu. Luonnonkaunis maisema, teollisuus ja kanavaa hyödyntävä höyrylaivaliikenne synnyttivät alueelle kolme huvilaa, höyrysahan johtajan Godtkampf, teatterijohtajan Kuuselan ja taiteilijan Casa Biancan. Näistä kaksi ensimmäistä ovat säilyneet. Suomen teollistumiseen ja talouteen liittyy myös Tukkilan uittotukikohta. Suomen teollistumisen yhteydessä metsien hyödyntämisen raja siirtyi vesistöjä myöten aina yhä syvemmälle sisämaahan. Muroleenkoskesta ensimmäiset uitot tapahtuivat 1800-luvun loppupuolella, ja samoihin aikoihin perustettiin W. Ronsenlew & Co:n Tukkilana myöhemmin tunnettu uittotukikohta Muroleenkosken suvannon länsirannalle. Maisemaa muuttivat myös kanavan länsipuolella, kunnan rajojen tuntumassa olevalla ns. Ränssin (gräns) alueella tapahtuneet hakkuut.

Alueen rakennetusta ympäristöstä on hyvin säilynyt esimerkki Kosken kantatila, nykyinen Murolekoski Sen kosken itärannalla olevassa pihapiirissä on säilynyt runsaasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun asuin- ja talousrakennuksia. Huviloiden yhteydessä ovat myös 1900-luvun vaihteesta olevat Mäenpään, Läntelän, Valle 1 ja Vallelan mäkituvat. Myös Muroleenkosken itäpuolella on tien varressa pieni asutusalue, jonka eri-ikäinen rakennuskanta on 1900-luvulta.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Muroleen alueella oli myös sotilaallista merkitystä. Osana laajaa puolustussuunnitelmaa venäläiset rakensivat ja rakennuttivat kosken itäpuolelle puolustusvyöhykkeen, joka käsitti juoksuhautoja ja korsuja kolmessa linjassa. Vanhemmasta historiasta muistuttavat suvantoon upotut kanuunat, jotka ovat Ruotsin vallan loppuajalta.

Muroleenkosken ja kanavan ympäristössä on harvinaisen rikas ja monipuolinen kulttuuriympäristö, jonka säilyneet rakenteet edustavat hyvin aikansa agraari-, teollisuus-, talous-, sota- ja huvilahistoriaan. Kulttuurimaisema on arvokas paikallisesti, mutta myös laajemmassa maakunnallisessa ja valtakunnallisessa katsannossa. Varsinainen kukoistusaika oli varsin lyhyt 1890-luvulta 1920-luvun loppuun. Rakenteiden alkuperäisen käytön päättymisen jälkeen niitä on jossain määrin purettu, mutta tilalle on tullut varsin vähän uutta. Kasvillisuus on myös vallannut tilaa maisemassa. Muroleen alueen monipuolinen elinkeinotoiminta on nykyisin korvautunut kesäaikaan keskittyvällä vapaa-ajan vietolla ja matkailulla. Tämä uusi aika on näkyy parhaiten kanavan pohjoispäässä ja Tukkilan leirintäalueella.

Muroleen kosken ja kanavan kulttuurimaiseman vahvuus on monipuolisessa kokonaisuudessa, ei niinkään yksittäisissä kohteissa. Tämän kokonaiskuvan säilymiseen tulisi pyrkiä. Mahdollisessa kehittämisessä tulisi pitkälti ottaa huomioon säilyneet rakenteet ja niiden hyödyntäminen, eikä keskittyä täysin uuden kulttuurimaiseman luomiseen.

Ruoveden kunnan kiinteistörekisteri, Hämeen maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna.

Vanha kartta-aineisto, 1777, 1853, 1874-75 ja 1898. , Hämeen maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna.

Korvaushakemus linnoitustöiden tuhoista (Kosken kantatila), Hämeenlinnan maakunta-arkisto.

Valokuva-arkisto, Pirkanmaan maakuntamuseo, Tampere

Painamattomat lähteet

TVH:n kanavamuseoinventoinnin Muroleen osuus, tekijä Eeva-Liisa Rautela 1979.

Toimelan rakennusinventointi, Hedman Tarja 1997

Kirjallisuus

Lindqvist Sven E., Ruovesi, ennen ja nyt

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, julkaisu B 174, Tampereen seutukaavaliitto 1990.

Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, Helsinki 1993.

Ruoveden historia 1865-1939III:7, Pentti Vesanen ja Kimmo Kontio, Jyväskylä 1994.

Ruoveden historia I:2, Matti J. Kankaanpää, Vanhan Ruoveden talonhaltijat 1552-1809, Jyväskylä 1990.

Suomen asutus 1560-luvulla, kyläluettelot ja kartat, Helsingin yliopisto 1973.

Suhonen Matti, Muroleen kanava, Näsijärven helmi, 1986.

Lehdet:

Ruoveden joulu 1971, Vallityöt Ruovedellä 1916-17, Oiva Hernesniemi

Ruoveden joulu 1982, Muroleen kanava Näsijärven helmi, Martti Suhonen

Muroleen tervatehdas toimi viisi vuotta, Anneli Töyssy

Haastattelut: Keskinen Esko, Mäenpää

Mähönen Otto ja Meri, Murolekoski

Luomaharju Juhani, kanavan sulkumestari

Rosten Risto, Tukkila