Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Vammalan seurakuntatalon purkamisesta. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut rakennusta koskevaan aineistoon sekä osallistunut paikalla tehtyyn katselmukseen 6.6.2024 ja toteaa seuraavaa.
Vammalan seurakuntatalo sijaitsee Liekoveden rannalla, entisen Tyrvään pappilan pihapiirissä. Sen on suunnitellut arkkitehtikilpailun voittotyönä arkkitehti SAFA Mirjam Kulmala vuonna 1967, ja se on valmistunut vuonna 1969. Seurakuntatalon ja pappilan alue sijaitsee Vammalan keskustan maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella. Seurakuntatalo ei kuitenkaan ole maakunnallisen arvoalueen ydinkohde eikä sitä ole mainittu arvoalueen kuvauksessa.
Vammalan seurakuntatalo on inventoitu osana modernin rakennusperinnön teemainventointia Pirkanmaan seurakuntatalot 2021–2022 (Pirkanmaan maakuntamuseo). Rakennuksen pääjulkisivu avautuu koilliseen Asemakadun suuntaan. Sen pääsisäänkäyntikatokseen johtavat leveät portaat. Julkisivumateriaalina on käytetty keltatiilimuurauksen rinnalla tummanruskeaa profiilipeltiä. Pulpettikattoinen seurakuntasali on muuta loivan satulakattoista rakennusta korkeampi. Sen keskeisenä arkkitehtonisena elementtinä on korkeiden, kapeiden ikkunoiden ja tiilipintojen muodostama tiheästi porrastettu seinäpinta. Muiden tilojen ikkunat on sommiteltu nauhamaisiksi kokonaisuuksiksi. Rakennusta ei alun perin toteutettu koko laajuudessaan, vaan länsisiiven jatkeeksi suunniteltu palloilusalisiipi oli tarkoitus rakentaa myöhemmin. Vuosina 1998–1999 rakennuksen länsisiipeä kuitenkin laajennettiin alkuperäisistä suunnitelmista poikkeavalla tavalla. Pääjulkisivuun ei kohdistunut muutoksia, ja se on säilynyt hyvin.
Seurakuntatalon tärkeimmät ja säilyneimmät sisätilat ovat seurakuntasali ja siihen liittyvä sisäänkäyntiaula. Salissa on säilynyt näyttävä, porrastettu ja puuverhoiltu sisäkatto sekä aulassa alkuperäiset alakattoon upotetut valaisimet ja punasävyinen klinkkerilattia. Sisätiloista rakennusta on muutoin muutettu melko paljon korjausten ja laajennuksen yhteydessä.
Rakennuksella on inventoinnissa todettu olevan arkkitehtonista, kirkkohistoriallista ja maisemallista arvoa. Se on aikanaan toteutettu laadukkaasti ja huolellisin detaljein, ja sen pääjulkisivu sekä tärkeimpien sisätilojen ominaispiirteet ovat säilyneet. Rakennus on arvotettu luokkaan 2, merkittävä rakennus: Oman aikansa seurakuntataloarkkitehtuurin tunnistettava edustaja, jonka kokonaishahmo ja/tai julkisivut ovat pääosin säilyneet. Kaupunkikuvallisesti/maisemallisesti merkittävä.
Seurakuntatalo on suojeltu asemakaavassa (2019) merkinnällä sr-8, johon liittyy määräys: Kulttuurihistoriallisesti ja/tai kaupunkikuvallisesti merkittävä rakennus. Maankäyttö- ja rakennuslain § 57.2 nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävien muutos- ja korjaustoimenpiteiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistoriallisesti, rakennushistoriallisesti tai kaupunkikuvan kannalta arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Korjaus- ja muutostöissä tulee noudattaa alkuperäistä rakennustapaa.
Sastamalan seurakuntatalossa on kärsitty sisäilmaongelmista. Niitä on käsitelty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa sen tekemien työsuojelutarkastusten ja selvityspyyntöjen pohjalta. Aluehallintovirasto on edellyttänyt seurakunnalta joko tilojen kunnostamista tai niiden poistamista käytöstä. Tilojen käytöstä on luovuttu 17.9.2023 kirkkoneuvoston päätöksellä.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut rakennuksesta laadittuihin kuntoselvityksiin Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, 1. kerros (A-Insinöörit 5.9.2022), Kellarikerroksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (A-Insinöörit 9.9.2021), Olosuhdearvio (Inspector Sec Oy 27.2.2023) sekä Mittaus- ja arviointiraportti (Inspector Sec Oy 24.3.2023). Lisäksi kohteeseen tehtiin katselmus 6.6.2024. Alkuperäisosassa sijaitsevaa salia lukuun ottamatta rakennuksessa on pääkerroksen alapuolella kellarikerros. Kuntotutkimuksissa on todettu aikakaudelle tyypilliset kosteusongelmat kaikissa maanvastaisissa rakenteissa, laajoja puutteita pintavesien ohjauksessa sekä vaihtelevia kosteusvaurioita tiili-villa-tiili-rakenteisissa ulkoseinissä. Kellarin lisäksi myös maanvaraisesti perustetun ison salin lattiasta mitattiin kohonneita kosteusarvoja. Aulan alakatossa ja ison salin ilmanvaihtolaitteissa on avoimia mineraalivillalähteitä, joista on kulkeutunut tiloihin toimenpiderajan ylittäviä määriä teknisiä kuituja. Yläpohjan rakenteissa tai tuulettumisessa ei todettu merkittäviä puutteita. Vesikaton yleisilme on selvitysten mukaan siisti, mutta salin osalta suositellaan ikääntyneen kermin uusimista heti ja muilta osin lähivuosina.
Seurakuntatalon maanpäällisten osien kohdalla todettujen vaurioiden korjaaminen tarkoittaisi minimissään kuitulähteiden poistamista, ulkoseinien tiiliverhouksen purkamista, seinien mikrobivaurioituneen lämmöneristeen vaihtamista ja rakenteen uusimista kosteusteknisesti paremmin toimivaksi. Myös sokkelin lämmöneriste on mikrobivaurioitunut ja tulisi uusia. Selvitysten perusteella laajimmat rakenteelliset toimenpidetarpeet kohdistuvat kuitenkin kaikkiin maanvastaisiin rakenteisiin, jotka tulisi käytännössä uusia. Kellarikerroksen laajuudesta johtuen sen korjausta vaativat rakenteet muodostavat poikkeuksellisen laajan kokonaisuuden koko rakennukseen suhteutettuna.
Edellä esitetyn perusteella seurakuntatalon ulkovaipan kaikki pääosat vaativat joko laajamittaista korjaamista tai uusimista, jotta todettujen sisäilmaongelmien syyt saataisiin poistetuksi. Kokonaisuutena arvioiden korjausten laajuus olisi verrattavissa uudisrakentamiseen. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että seurakuntatalon purkaminen on erittäin valitettavaa, mutta rakennuksen huonon kunnon vuoksi mahdollista.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole purkamissuunnitelmasta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Vammalan seurakuntatalon purkamisesta. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut rakennusta koskevaan aineistoon sekä osallistunut paikalla tehtyyn katselmukseen 6.6.2024 ja toteaa seuraavaa.
Vammalan seurakuntatalo sijaitsee Liekoveden rannalla, entisen Tyrvään pappilan pihapiirissä. Sen on suunnitellut arkkitehtikilpailun voittotyönä arkkitehti SAFA Mirjam Kulmala vuonna 1967, ja se on valmistunut vuonna 1969. Seurakuntatalon ja pappilan alue sijaitsee Vammalan keskustan maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella. Seurakuntatalo ei kuitenkaan ole maakunnallisen arvoalueen ydinkohde eikä sitä ole mainittu arvoalueen kuvauksessa.
Vammalan seurakuntatalo on inventoitu osana modernin rakennusperinnön teemainventointia Pirkanmaan seurakuntatalot 2021–2022 (Pirkanmaan maakuntamuseo). Rakennuksen pääjulkisivu avautuu koilliseen Asemakadun suuntaan. Sen pääsisäänkäyntikatokseen johtavat leveät portaat. Julkisivumateriaalina on käytetty keltatiilimuurauksen rinnalla tummanruskeaa profiilipeltiä. Pulpettikattoinen seurakuntasali on muuta loivan satulakattoista rakennusta korkeampi. Sen keskeisenä arkkitehtonisena elementtinä on korkeiden, kapeiden ikkunoiden ja tiilipintojen muodostama tiheästi porrastettu seinäpinta. Muiden tilojen ikkunat on sommiteltu nauhamaisiksi kokonaisuuksiksi. Rakennusta ei alun perin toteutettu koko laajuudessaan, vaan länsisiiven jatkeeksi suunniteltu palloilusalisiipi oli tarkoitus rakentaa myöhemmin. Vuosina 1998–1999 rakennuksen länsisiipeä kuitenkin laajennettiin alkuperäisistä suunnitelmista poikkeavalla tavalla. Pääjulkisivuun ei kohdistunut muutoksia, ja se on säilynyt hyvin.
Seurakuntatalon tärkeimmät ja säilyneimmät sisätilat ovat seurakuntasali ja siihen liittyvä sisäänkäyntiaula. Salissa on säilynyt näyttävä, porrastettu ja puuverhoiltu sisäkatto sekä aulassa alkuperäiset alakattoon upotetut valaisimet ja punasävyinen klinkkerilattia. Sisätiloista rakennusta on muutoin muutettu melko paljon korjausten ja laajennuksen yhteydessä.
Rakennuksella on inventoinnissa todettu olevan arkkitehtonista, kirkkohistoriallista ja maisemallista arvoa. Se on aikanaan toteutettu laadukkaasti ja huolellisin detaljein, ja sen pääjulkisivu sekä tärkeimpien sisätilojen ominaispiirteet ovat säilyneet. Rakennus on arvotettu luokkaan 2, merkittävä rakennus: Oman aikansa seurakuntataloarkkitehtuurin tunnistettava edustaja, jonka kokonaishahmo ja/tai julkisivut ovat pääosin säilyneet. Kaupunkikuvallisesti/maisemallisesti merkittävä.
Seurakuntatalo on suojeltu asemakaavassa (2019) merkinnällä sr-8, johon liittyy määräys: Kulttuurihistoriallisesti ja/tai kaupunkikuvallisesti merkittävä rakennus. Maankäyttö- ja rakennuslain § 57.2 nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävien muutos- ja korjaustoimenpiteiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuurihistoriallisesti, rakennushistoriallisesti tai kaupunkikuvan kannalta arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Korjaus- ja muutostöissä tulee noudattaa alkuperäistä rakennustapaa.
Sastamalan seurakuntatalossa on kärsitty sisäilmaongelmista. Niitä on käsitelty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa sen tekemien työsuojelutarkastusten ja selvityspyyntöjen pohjalta. Aluehallintovirasto on edellyttänyt seurakunnalta joko tilojen kunnostamista tai niiden poistamista käytöstä. Tilojen käytöstä on luovuttu 17.9.2023 kirkkoneuvoston päätöksellä.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut rakennuksesta laadittuihin kuntoselvityksiin Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, 1. kerros (A-Insinöörit 5.9.2022), Kellarikerroksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (A-Insinöörit 9.9.2021), Olosuhdearvio (Inspector Sec Oy 27.2.2023) sekä Mittaus- ja arviointiraportti (Inspector Sec Oy 24.3.2023). Lisäksi kohteeseen tehtiin katselmus 6.6.2024. Alkuperäisosassa sijaitsevaa salia lukuun ottamatta rakennuksessa on pääkerroksen alapuolella kellarikerros. Kuntotutkimuksissa on todettu aikakaudelle tyypilliset kosteusongelmat kaikissa maanvastaisissa rakenteissa, laajoja puutteita pintavesien ohjauksessa sekä vaihtelevia kosteusvaurioita tiili-villa-tiili-rakenteisissa ulkoseinissä. Kellarin lisäksi myös maanvaraisesti perustetun ison salin lattiasta mitattiin kohonneita kosteusarvoja. Aulan alakatossa ja ison salin ilmanvaihtolaitteissa on avoimia mineraalivillalähteitä, joista on kulkeutunut tiloihin toimenpiderajan ylittäviä määriä teknisiä kuituja. Yläpohjan rakenteissa tai tuulettumisessa ei todettu merkittäviä puutteita. Vesikaton yleisilme on selvitysten mukaan siisti, mutta salin osalta suositellaan ikääntyneen kermin uusimista heti ja muilta osin lähivuosina.
Seurakuntatalon maanpäällisten osien kohdalla todettujen vaurioiden korjaaminen tarkoittaisi minimissään kuitulähteiden poistamista, ulkoseinien tiiliverhouksen purkamista, seinien mikrobivaurioituneen lämmöneristeen vaihtamista ja rakenteen uusimista kosteusteknisesti paremmin toimivaksi. Myös sokkelin lämmöneriste on mikrobivaurioitunut ja tulisi uusia. Selvitysten perusteella laajimmat rakenteelliset toimenpidetarpeet kohdistuvat kuitenkin kaikkiin maanvastaisiin rakenteisiin, jotka tulisi käytännössä uusia. Kellarikerroksen laajuudesta johtuen sen korjausta vaativat rakenteet muodostavat poikkeuksellisen laajan kokonaisuuden koko rakennukseen suhteutettuna.
Edellä esitetyn perusteella seurakuntatalon ulkovaipan kaikki pääosat vaativat joko laajamittaista korjaamista tai uusimista, jotta todettujen sisäilmaongelmien syyt saataisiin poistetuksi. Kokonaisuutena arvioiden korjausten laajuus olisi verrattavissa uudisrakentamiseen. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että seurakuntatalon purkaminen on erittäin valitettavaa, mutta rakennuksen huonon kunnon vuoksi mahdollista.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole purkamissuunnitelmasta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa