rakennusperinteinen

asutushistoria
sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallisesti, sosiaalihistoriallisesti, asutushistoriallisesti sekä maisemallisesti erittäin merkittävä kohde

Vähä-Pennon kylän kantatalo Marttala on sijainnut suunnilleen samalla paikalla vähintään 1630-luvulta. Yhteenkuuluva 1890-1950-luvuilla rakennettu rakennusryhmä kertoo 1900-luvun maatilan toiminnasta ja asumisen ja elämisen tavasta. Pihapiirin rakennukset ovat säilyttäneet pääosin hyvin rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot ja piirteet. Pihapiiri on kasvillisuudeltaan, jäsentelyltään ja pinnoiltaan vaivatta hahmotettavissa 1900-luvun alkupuolen maatilaksi. Keskeinen sijainti Kivisalmentien varressa, avoimessa maisemassa, peltojen ympäröimänä.

Marttala sijaitsee tasamaalla peltojen ympäröimänä, aivan Kivisalmentien varressa, tien pohjoispuolella. Pihapiiriin kuuluu päärakennus ja 5 talousrakennusta. Hoidetulla puistomaisella pihamaalla kasvaa kookkaita jalopuita, sireeniä, ruusuja ja muita pensaita, omenapuita ja marjapensaita. Kivisalmentietä ja pihatietä reunustavat puurivit. Pihasta avautuu maisemat ympäröiville pelloille ja Kivisalmentielle. Pihapiiri näkyy peltojen yli maantieltä 325.

Vähä-Pennon kylän kantatalo Marttala (Marttila) mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 maakirjassa. Se on sijainnut samalla paikalla ainakin 1630-luvulta lähtien, jolloin maakirjakarttaan on nykyisen Marttalan kohdalle merkitty viisi Vähän-Pennon kantataloa. Aiemman inventoinnin mukaan Paunulan ja Marttalan rakennuksia tuhoutui tulipalossa 1700-luvun puolivälissä. Marttala on toiminut kestikievarina 1930-luvulle asti. Kantatalo on 1789 halottu Marttalaksi ja Mäki-Marttalaksi. Marttalasta on 1900-luvulla lohkottu maata seuraavasti: Koivumäki 1924, Haavisto 1927, Pihlajamäki 1931, Einola 1961. Lisäksi tilasta on lohkottu mökkitontteja 1970-90-luvuilla.

Pihapiirin rakennukset:

1 Päärakennus (1894): lohkokiviperustus, hirsirunko, satulakatto, profiilipeltikate, kaksi symmetristä satulakattoista sisäänkäyntikuistia kaakkoissivulla, ikkunat vaihdettu kaksiaukkoisiksi, valkoiseksi maalatut kehykset, julkisivuissa keltainen vaakalaudoitus, jatkettu lounaispäädystä 1920-luvulla, koillispäädyn laajennusosa 1980.

2 Riviaitta: satulakatto, aaltopeltikate, julkisivut punamullattua hirttä, koillissivulla myöhempi laajennusosa.

3 Karjasuoja (1948): satulakatto, aaltopeltikate, sementtitiilirunko ja julkissivujen alaosa, yläosassa punamullattu pystylaudoitus.

4 Konevaja/ ratasliiteri

5 Aitta/viljamakasiini: satulakatto, sementtitiilikate, laudoittamaton punamullattu hirsipinta, valkoiseksi maalatut yksinkertaiset listoitukset.

6 Riihi/puimala/konevaja: osin hirsi, osin lautarunkoinen, useassa vaiheessa rakennettu.

Yleiskaava

Kuhmalahden kirkonkylän kulttuuriympäristöselvitys 2006. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Tiluskartta 1762. Kansallisarkisto.

Maakirjakartta 1635. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/