Maakunta: Pirkanmaa

Kunta: Hämeenkyrö

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa

Maisemaseutu: Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu

Pinta-ala: 9 662 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 156 ha maatalousalueita: 3 414 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 3 878 ha rakennettuja alueita: 656 ha vesialueita: 1 557 ha

LUONNONPIIRTEET

Hämeenkyrön kulttuurimaisema on syntynyt Kirkkojärven, Kallioistenselän ja Mahnalanselän ympärille kerrostuneille laajoille savi- ja hiesumaille. Alue on topografialtaan vaihtelevaa. Sen korkokuvaa elävöittävät kallioiset moreenimaat sekä Pälkäneeltä asti kulkevaan suureen saumamuodostumaan kuuluva Pinsiönkankaan–Ketunkivenkankaan harjualue. Harjun katkaisee maisema-alueen itäosassa pohjois-eteläsuuntainen Sasin murroslaakso, jonka lounaispuolella harjumuodostuma jatkuu Mahnalanharjuna. Myös Kallioistenselän länsipuolella Harjukulmalla on pieni jäätikköjokimuodostuma.

Alueen kallioperä koostuu pääosin liuskeista, jotka pehmeinä kivilajeina muodostavat maiseman kumpuilevan ja pienipiirteisen perustan. Kallioperän granodioriittiset alueet erottuvat jylhempinä mäenharjanteina etenkin vesireitin itäpuolella. Arostensalmen ja Jokisjärven kohdalla granodioriittialueet ulottuvat järven länsirannalle. Sasin laaksossa kallioperä on graniittia. Sasin eteläpuolella on useita arvokkaiksi määriteltyjä graniittisia ja granodioriittisia kallioalueita.

Maisema-alueen keskellä aukeaa Kokemäenjoen vesistöön kuuluva Kirkkojärven, Kallioistenselän ja Mahnalanselän muodostama vesireitti. Reitin vedet laskevat maisema-alueen pohjoispuolella sijaitsevasta Kyrösjärvestä Kyröskosken ja Pappilanjoen kautta Kirkkojärveen ja sieltä Mahnalanselälle. Mahnalanselältä vedet kulkevat kapean Jokisjärven kautta Kuloveteen ja edelleen Rautaveteen. Sasin laaksossa sijaitseva, Muotialanjoen kautta Mahnalanselkään laskeva Sarkkilanjärvi on kunnostettu lajistoltaan rikkaaksi lintujärveksi. Monilla maisema-alueen rannoista on kapea niittyvyöhyke, joka erottaa pelto- ja laidunalueita vesistöistä. Järvet ovat suhteellisen reheviä ja sameahkoja.

Hämeenkyrön maaperän ravinteikkuus näkyy metsien yleisenä rehevyytenä sekä järvenrantojen ja puronvarsien pieninä lehtolaikkuina. Harjujen ja selänteiden lakiosia peittävät kuusivaltaiset sekametsät. Alueella kasvilajisto on monipuolista. Etenkin Hanhijärven ja Sasin purolehdot sekä Vastajärvenojan lehto ovat merkittäviä luontokohteita. Sasin laaksossa sijaitseva Huutisuo on järvikuivioon muodostunut luontotyypeiltään monipuolinen suo, jonka alueella on ruohoista avosuota, hieskoivuluhtaa ja vetistä rämettä.

KULTTUURIPIIRTEET

Hämeenkyrön asutus on hyvin vanhaa. Alueen vanhimmat muinaislöydöt ovat kaksi Mahnalanharjun etelärinteellä sijaitsevaa esikeraamisen kauden asuinpaikkaa. Mahnalanharjun kupeesta on löytynyt myös suurin osa alueen rautakautisista muinaisjäännöksistä, joista valtaosa on keskittynyt Alaskylän vanhan kyläkeskuksen ympäristöön. Mahnala on tiettävästi ollut alueen merkittävin rautakautinen kylä, josta lähikylien asutus on saanut alkunsa.

Maisema-alueen kylät ovat syntyneet pääsääntöisesti keskiajalla. Sasin viljelylaaksossa eli Lopen ahteessa on ollut 1500-luvulla ainakin 22 tilaa, joista suurin osa on säilynyt entisillä sijoillaan. Vanhat tilat ovat asettuneet maisemallisesti arvokkaille paikoille avoimien rinteiden yläosiin. Niiden pihapiireissä on edelleen vanhaa rakennuskantaa. Myös Mahnalanharjun rinteillä, Mahnalan kantakylän alueella, on edustavaa rakennuskantaa. Laitilan harjukylä Kallioistenselän pohjoisrannalla on muodostunut 1200-luvulla perustetun Laitilan yksinäistilan ympärille. Laitilan virkataloon aikoinaan kuulunut Salmelus (Salminus) on kulttuurihistoriallisesti arvo-kas torppa, jonka rakennukset ja laidunniityt muodostavat harvinaislaatuisen kokonaisuuden.

Maisema-aluetta halkoo historiallinen Hämeenkankaantie, joka oli keskiajalta 1600-luvun lopulle saakka ainoa Ylä-Satakunnasta ja Hämeestä Pohjanmaalle johtanut väylä. Hämeenkankaantie haarautuu maisema-alueen kohdalla kahtia. Sen läntinen haara kohti Turkua kulkee Herttualan keskiaikaisen raittikylän kautta. Herttualan arvokasta kylämaisemaa rikastavat niin vanhat talonpoikaistalot kuin käsityöläisten ja itsellisten asuntoina toimineet mökitkin. Kylän pohjoislaidalla on kolme suuren tilakeskuksen ryhmä, jonka vanhat rakennukset reunustavat kylänraittia tiiviisti. Hämeenkankaantien itäinen haara mutkittelee Sasin laakson ja Mahnalanharjun rinteitä pitkin kohti Tammerkoskea ja Hämeenlinnaa. Vanhat tielinjaukset ovat jääneet liikennevirtojen sivuun 1960-luvulla, jolloin Tamperetta ja Vaasaa yhdistävän Valtatie 3:n suoraviivainen linja vedettiin Sasin laakson läpi.

Yksi alueen maisemallisista kiintopisteistä on rakennuskannaltaan edustava Hämeenkyrön kirkonkylä, joka ilmentää erinomaisesti 1900-luvun alkupuolen kirkonkylärakennetta. Taajaman vanha keskusta sijoittuu Kirkkojärven ja siihen laskevan Pappilanjoen pohjoisrannalle avoimen viljelymaiseman ympäröimälle mäelle. Liike- ja virkamiestalojen reunustama kylänraitti on säilyttänyt vanhan ilmeensä hyvin. Kirkonkylämaisemaa rikastavat raittinäkymien ohella vanha kansakoulu, pappila sekä 1700-luvun lopulta periytyvä keltainen

pitkäkirkko hautausmaineen. Tuokkolan ratsutilan pihapiiri ja puistoalue muodostavat maisemallisen vaihettumisvyöhykkeen kirkonkylän ja peltomaisemien välille.

Maisema-alueen elinkeinomaisema on historiallisesta luonteestaan huolimatta edelleen elinvoimaista maaseutumaisemaa. Maanviljelyn ja karjatalouden ohella savikkoiset ja lämpimät rinteet ovat olleet suotuisia hedelmän- ja marjanviljelylle, joista on muodostunut alueelle huomattava elinkeino. Maisema-alueen asukkaat osallistuvat maisemanhoitoon aktiivisesti. Alueella on säilynyt useita paikallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja, jotka ovat pääosin laidun- ja hakamaita. Perinnebiotooppien yhteydessä on esihistoriallisia muinaisjäännöksiä. Heinijärven Myllypurossa ja Sirkkalan Myllyniemessä on säilynyt vanhoja vesimyllyjä.

Hämeenkyrön maaseutumaisemat ja luonnonolot ovat tulleet tunnetuiksi kirjailija Frans Emil Sillanpään tuotannosta. Sillanpään kotikylässä, Kierikkalassa, sijaitsevat sekä Sillanpään museoitu syntymätorppa Mylly-koulu että hänen myöhempi kotitalonsa, Kirkkojärven rantaan 1920-luvulla rakennettu Saavutus. Sillanpään nuoruudenkoti Töllinmäki sijaitsee Kierikkalan tuntumassa Heinijärven kylässä. Myös Töllinmäki on museoitu. Sillanpään ohella Hämeenkyrön maisemia ovat tehneet tunnetuiksi Into Konrad Inha, Sakari Pälsi ja vanhat maaseudulle sijoittuneet elokuvat. Lisäksi Väinö Linna kirjoitti Täällä Pohjantähden alla -trilogiansa (1959–1962) Hämeenkyrössä.

Hämäläisen ja yläsatakuntalaisen maaseutumaiseman perikuvaksi iskostuneita maisemia vaalineet Hämeenkyrön maisemahankkeet voittivat Suomen paras maisemahanke -palkinnon vuonna 2008.

MAISEMAKUVA

Hämeenkyrön seudun luonnonpiirteiden vaihtelevuus ja monipuolisuus näkyvät edustavasti Hämeenkyrön kulttuurimaisemassa. Korkokuvaltaan epätasaista suurmaisemaa hallitsevat Kirkkojärven vesistö, laajat kumpuilevat viljelyalueet sekä metsäiset selänteet. Vesistöalueen länsipuolella pehmeä liuskekivi on kulunut jouheasti kumpuilevaksi ja alavaksi. Järvien itäpuolella on puolestaan selkeäpiirteistä ja jylhää mäki- ja murros-laaksomaisemaa, jonka pohjan muodostaa granodioriittinen ja graniittinen kallioperä. Alueen topografiaa rikastavat aluetta halkovat harjut, joiden lämpimille etelärinteille on sijoittunut asutusta jo varhain. Harjujen ja moreenikumpujen rinteillä mutkittelevat vanhan Hämeenkankaantien linjaukset, joilta avautuu useita vaikuttavia näkymiä alueen viljely- ja järvimaisemaan. Maastonmuotojen ja kulkuväylien historiallinen vaikutus näkyy alueen asutusrakenteessa hyvin.

Kumpuilevan maisemakuvan monipuolisuutta täydentävät vanhojen talonpoikaistilojen komeat rakennukset sekä monet edelleen laidunnettavat niityt ja haat. Alueella on useita vanhoja harjukyliä, kuten Sasi, Mahnala ja Laitila. Arvokasta kylämaisemaa on myös Herttualassa maisema-alueen länsireunalla sekä Hämeenkyrön kirkonkylässä.

Alueen perinteistä maisemakuvaa rikkoo voimakkaimmin harjujen soranotto. Mahnalanharjulla on useita soranottoalueita, jotka sijaitsevat enimmäkseen suojametsän takana. Osa kuopista on vanhoja ja osittain metsittyneitä. Kirkkojärven rannoilla on paikoin tiheää omakoti- ja loma-asutusta. Maiseman rakennetta ovat muokanneet myös maanteiden uudet linjaukset, joista näkyvin on 1960-luvulla Sasin laakson läpi vedetty Valta-tie 3. Maanteiden varteen on noussut joitakin perinteisestä rakennuskannasta poikkeavia uudisrakennuksia.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.