Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta kaksiosaisesta hankkeesta. Pispalan nippu-uittotunneli on tarkoitus kunnostaa ympärivuotiseksi kevyen liikenteen reitiksi ja ratapihan ylittävä Erkkilän silta siirtää uittotunnelin edustalle Näsinsaaren mantereesta erottavan kanavan ylittäväksi kevyen liikenteen sillaksi. Hankkeeseen liittyy myös muutoksia kevyen liikenteen reitteihin uittotunnelin alueella ja lähiympäristössä. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon ja toteaa seuraavaa.

Rakennettu ympäristö ja maisema

Pispalan nippu-uittotunneli on vuosina 1965-1968 rakennettu betonirakenteinen tunneli Pispalanharjun läpi Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tunnelin pituus on noin 304 metriä ja halkaisija 5,5 metriä. Lisäksi uittojärjestelmään liittyivät oleellisina osina Näsijärvessä kaksi tukkien ohjailuun käytettyä pollaria, altaat, sulut, ratalinja, tukkinippujen nostolaitteet ja kuljetusvaunut sekä Pyhäjärven puolella rannan ruoppaamisen seurauksena syntyneet kaksi niemeä.

Uittoon perustuva sahateollisuus kehittyi Suomessa voimakkaasti 1800-luvulla. Pispalanharju muodosti puutavaran uitolle esteen, joka ratkaistiin rakentamalla 1860- ja 1870-luvuilla harjun yli kaksi tukkiteiksi kutsuttua rakennetta uittotukkien kuljettamiseksi Pirkanmaan pohjoisosista Kokemäenjokea pitkin rannikolle. Vuonna 1930 valmistui ensimmäinen tukkitiet korvannut harjun läpi rakennettu uittotunneli.

Uuden uittotunnelin suunnittelu alkoi pian ensimmäisen uittotunnelin valmistumisen jälkeen, koska uitto oli muuttumassa nippu-uitoksi. Niput eivät mahtuneet Pispalan kapeaan uittotunneliin, joten niput oli purettava ja koottava uudelleen Pyhäjärven puolella. Uuden nippu-uittotunnelin suunnittelusta vastasi Metsähallitus. Tunnelin rakentaminen kuitenkin lykkääntyi 1960-luvulle asti ja lienee toteutettu lopulta pääosin työllisyyspolitiikan vuoksi. Maantieverkko oli kehittynyt, puunkuljetus siirtynyt jo suurelta osin kumipyörille ja Kokemäenjoen vesistöön Nokianvirtaan alettu rakentaa Melon voimalaitosta patoineen. Uittotoiminta päättyi Kokemäenjoen vesistössä samana vuonna, kun uusi tunneli valmistui. Koeuittojen jälkeen nippu-uittotunnelia ei käytetty.

Uittoon liittyvien rakenteiden jäänteet Pispalassa ovat kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaita ja harvinaislaatuisia. Ne liittyvät kiinteästi Suomen merkittävimmän teollisuudenalan metsäteollisuuden historiaan ja liittyvät laajempaan vesistöjen yhdistämään kokonaisuuteen Pohjois-Pirkanmaalta aina Suomenlahden rannikolle saakka. Nippu-uittotunneli sijaitsee Pispalanrinteen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella ja mainitaan arvoalueen kuvauksessa (RKY-inventointi 2009, Museovirasto). Aluerajaus on tarkoituksellisesti ulotettu sisältämään vierekkäisten uittotunnelien Pyhäjärveen laskevat osat. Rakenteet on siten tulkittavissa valtakunnallisesti merkittäviksi.

Tämäntyyppisten rakenteiden suojelu toteutetaan tyypillisesti vuonna 1999 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain (nykyiseltä nimeltään alueidenkäyttölaki) mukaisesti osoittamalla niille asemakaavaan erilaisia suojelumääräyksiä. Nippu-uittotunnelin etelä- ja pohjoispään voimassa olevat asemakaavat on kuitenkin laadittu jo 1970-80-luvuilla, joten niistä puuttuvat suojelumääräykset. Asemakaavat onkin vähintäänkin kulttuuriympäristön arvojen huomioimisen osalta katsottava vanhentuneiksi maankäytön ohjauksen välineinä. Alueella voimassa olevissa yleiskaavoissa (Kantakaupungin yleiskaava 2040 ja Kantakaupungin vaiheyleiskaava - valtuustokausi 2017-2021) nippu-uittotunneli on osoitettu osaksi valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä, ja sitä koskee kaavamääräys: ”Alueella tapahtuva kehittäminen on sovitettava arvokkaan kulttuuriympäristön vaatimuksiin”.

Aineistojen mukaan nippu-uittotunneliin tihkuu saumoista vettä, mikä talvella jäätyessään estää tunnelin käytön. Saumojen tiivistämistä ei pidetä kestävänä ratkaisuna. Tästä johtuen nykyisen tunnelirakenteen sisäpuoli on tarkoitus eristää ja vuorata paikalla valetulla 30 cm paksuisella teräsbetonilla. Tunnelin sisäpinta jäisi nykyistä muistuttavaksi muottipintaiseksi harmaaksi betonipinnaksi, jossa olisi valusaumoja noin 20 metrin välein. Tunneli sisähalkaisija pienisi toimenpiteen seurauksena noin 0,7 metriä. Vahvistus tehtäisiin vain vanhan pyöreistä betonielementeistä koostuvalle tunneliosalle. Suuaukkojen rakenteet puhdistettaisiin graffiteista ja käsiteltäisiin graffitinsuoja-aineella. Metallikaiteet uusittaisiin turvallisuusmääräykset täyttävinä teräksisinä pinnakaiteina. Suuaukon ulkopuolinen teräsponteilla vahvistettu maapato korvattaisiin uusilla teräsbetonirakenteisilla patorakenteilla, jotka liitetään suuaukon nykyisiin rakenteisiin. Lisäksi uudistettuun tunneliin asennettaisiin mm. turvakamerat ja valaistussuunnitelman mukainen valaistus.

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää valitettavana, että tunnelin alkuperäinen ilme ja osa sen kertovuudesta katoaa muutosten seurauksena. Maakuntamuseo katsoo kuitenkin, että hanke on perusteltu ja mahdollinen, sillä tunnelin kunnostaminen ja käyttöön ottaminen turvaavat sen säilymisen. Hankkeen toteutuksessa tulee varmistaa, että Pyhäjärven puolella, nippu-uittotunnelin itäpuolella säilyneen, 1930-luvulla rakennetun pienemmän uittotunnelin suuaukko ja uittorännin jäänteet sekä nippu-uittotunnelin rata säilyvät mahdollisimman laajasti koskemattomina. Myös säilyneet tukkivaunut olisi kertovuuden kannalta suositeltava säilyttää ratalinjan tuntumassa.

Nippu-uittotunneli on sisältynyt Pispalan-Tahmelan alueen asemakaavanmuutoksia varten laadittuun rakennetun ympäristön selvitykseen (Pirkanmaan maakuntamuseo 2008-2013), jolloin siitä on koottu perus- ja historiatiedot sekä otettu muutamia valokuvia. Koska osa tunnelin alkuperäisestä ilmeestä (mm. kaiteet ja betonirakenteet) tullaan muutoksissa menettämään, maakuntamuseo suosittelee nippu-uittotunnelin ja sen toiminnan huolellista dokumentointia ennen peruskorjausta. Dokumentoinnissa voidaan hyödyntää Museoviraston vuonna 2024 laatimaa ohjetta Rakennetun kulttuuriympäristön 3D-digitointi.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Uittotunneliin liittyvän hankkeen suunnittelualue ulottuu lännessä kiinteän muinaisjäännöksen, Pispan kivikautisen asuinpaikan (mj-tunnus 837010001) alueelle ja idässä toisen kiinteän muinaisjäännöksen, Pispalan historiallisen kylänpaikan (1000014082) alueelle. Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §).

Suunnitelman mukaan muutokset kevyen liikenteen verkossa eivät kohdistu muinaisjäännösalueisiin. Suunnitelmaan kuuluu kuitenkin verkkoaitojen poistaminen tolppineen Pispan kivikautisen asuinpaikan itäosasta ja Pispalan historiallisen kylänpaikan länsireunalta. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että verkkoaitojen poistaminen on mahdollista ilman arkeologisia toimenpiteitä, mikäli se toteutetaan ilman maansiirto- tai kaivutöitä, esimerkiksi nostamalla. Mikäli toimenpide vaatii kaivutyötä, tulee se tehdä arkeologin valvonnassa. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tai suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §). Mahdolliset laajemmat maaperään tai maanpintaan kajoavat toimenpiteet muinaisjäännösalueilla voivat vaatia myös arkeologisia koekaivauksia ennen suunnitelman hyväksymistä. Tarkemmat tiedot verkkoaitojen poistamisen tavasta on lähetettävä maakuntamuseolle.

Koska kyse on yleisestä työhankkeesta, vastaa MML 15 §:n mukaisesti arkeologisten tutkimusten kustannuksista hankkeen toteuttaja. Ennen töiden aloittamista valitun toimijan tulee vielä hakea Museovirastolta MML 10 §:n mukainen tutkimuslupa, joka on maksullinen (101 euroa, ALV 0%). Valvontatutkimuksessa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Valvonnan tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi) ja Museovirastolle. Lisätietoja valvonnan tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön.

Erkkilän sillan siirtosuunnitelmista Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta kaksiosaisesta hankkeesta. Pispalan nippu-uittotunneli on tarkoitus kunnostaa ympärivuotiseksi kevyen liikenteen reitiksi ja ratapihan ylittävä Erkkilän silta siirtää uittotunnelin edustalle Näsinsaaren mantereesta erottavan kanavan ylittäväksi kevyen liikenteen sillaksi. Hankkeeseen liittyy myös muutoksia kevyen liikenteen reitteihin uittotunnelin alueella ja lähiympäristössä. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon ja toteaa seuraavaa.

Rakennettu ympäristö ja maisema

Pispalan nippu-uittotunneli on vuosina 1965-1968 rakennettu betonirakenteinen tunneli Pispalanharjun läpi Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tunnelin pituus on noin 304 metriä ja halkaisija 5,5 metriä. Lisäksi uittojärjestelmään liittyivät oleellisina osina Näsijärvessä kaksi tukkien ohjailuun käytettyä pollaria, altaat, sulut, ratalinja, tukkinippujen nostolaitteet ja kuljetusvaunut sekä Pyhäjärven puolella rannan ruoppaamisen seurauksena syntyneet kaksi niemeä.

Uittoon perustuva sahateollisuus kehittyi Suomessa voimakkaasti 1800-luvulla. Pispalanharju muodosti puutavaran uitolle esteen, joka ratkaistiin rakentamalla 1860- ja 1870-luvuilla harjun yli kaksi tukkiteiksi kutsuttua rakennetta uittotukkien kuljettamiseksi Pirkanmaan pohjoisosista Kokemäenjokea pitkin rannikolle. Vuonna 1930 valmistui ensimmäinen tukkitiet korvannut harjun läpi rakennettu uittotunneli.

Uuden uittotunnelin suunnittelu alkoi pian ensimmäisen uittotunnelin valmistumisen jälkeen, koska uitto oli muuttumassa nippu-uitoksi. Niput eivät mahtuneet Pispalan kapeaan uittotunneliin, joten niput oli purettava ja koottava uudelleen Pyhäjärven puolella. Uuden nippu-uittotunnelin suunnittelusta vastasi Metsähallitus. Tunnelin rakentaminen kuitenkin lykkääntyi 1960-luvulle asti ja lienee toteutettu lopulta pääosin työllisyyspolitiikan vuoksi. Maantieverkko oli kehittynyt, puunkuljetus siirtynyt jo suurelta osin kumipyörille ja Kokemäenjoen vesistöön Nokianvirtaan alettu rakentaa Melon voimalaitosta patoineen. Uittotoiminta päättyi Kokemäenjoen vesistössä samana vuonna, kun uusi tunneli valmistui. Koeuittojen jälkeen nippu-uittotunnelia ei käytetty.

Uittoon liittyvien rakenteiden jäänteet Pispalassa ovat kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaita ja harvinaislaatuisia. Ne liittyvät kiinteästi Suomen merkittävimmän teollisuudenalan metsäteollisuuden historiaan ja liittyvät laajempaan vesistöjen yhdistämään kokonaisuuteen Pohjois-Pirkanmaalta aina Suomenlahden rannikolle saakka. Nippu-uittotunneli sijaitsee Pispalanrinteen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella ja mainitaan arvoalueen kuvauksessa (RKY-inventointi 2009, Museovirasto). Aluerajaus on tarkoituksellisesti ulotettu sisältämään vierekkäisten uittotunnelien Pyhäjärveen laskevat osat. Rakenteet on siten tulkittavissa valtakunnallisesti merkittäviksi.

Tämäntyyppisten rakenteiden suojelu toteutetaan tyypillisesti vuonna 1999 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain (nykyiseltä nimeltään alueidenkäyttölaki) mukaisesti osoittamalla niille asemakaavaan erilaisia suojelumääräyksiä. Nippu-uittotunnelin etelä- ja pohjoispään voimassa olevat asemakaavat on kuitenkin laadittu jo 1970-80-luvuilla, joten niistä puuttuvat suojelumääräykset. Asemakaavat onkin vähintäänkin kulttuuriympäristön arvojen huomioimisen osalta katsottava vanhentuneiksi maankäytön ohjauksen välineinä. Alueella voimassa olevissa yleiskaavoissa (Kantakaupungin yleiskaava 2040 ja Kantakaupungin vaiheyleiskaava - valtuustokausi 2017-2021) nippu-uittotunneli on osoitettu osaksi valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä, ja sitä koskee kaavamääräys: ”Alueella tapahtuva kehittäminen on sovitettava arvokkaan kulttuuriympäristön vaatimuksiin”.

Aineistojen mukaan nippu-uittotunneliin tihkuu saumoista vettä, mikä talvella jäätyessään estää tunnelin käytön. Saumojen tiivistämistä ei pidetä kestävänä ratkaisuna. Tästä johtuen nykyisen tunnelirakenteen sisäpuoli on tarkoitus eristää ja vuorata paikalla valetulla 30 cm paksuisella teräsbetonilla. Tunnelin sisäpinta jäisi nykyistä muistuttavaksi muottipintaiseksi harmaaksi betonipinnaksi, jossa olisi valusaumoja noin 20 metrin välein. Tunneli sisähalkaisija pienisi toimenpiteen seurauksena noin 0,7 metriä. Vahvistus tehtäisiin vain vanhan pyöreistä betonielementeistä koostuvalle tunneliosalle. Suuaukkojen rakenteet puhdistettaisiin graffiteista ja käsiteltäisiin graffitinsuoja-aineella. Metallikaiteet uusittaisiin turvallisuusmääräykset täyttävinä teräksisinä pinnakaiteina. Suuaukon ulkopuolinen teräsponteilla vahvistettu maapato korvattaisiin uusilla teräsbetonirakenteisilla patorakenteilla, jotka liitetään suuaukon nykyisiin rakenteisiin. Lisäksi uudistettuun tunneliin asennettaisiin mm. turvakamerat ja valaistussuunnitelman mukainen valaistus.

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää valitettavana, että tunnelin alkuperäinen ilme ja osa sen kertovuudesta katoaa muutosten seurauksena. Maakuntamuseo katsoo kuitenkin, että hanke on perusteltu ja mahdollinen, sillä tunnelin kunnostaminen ja käyttöön ottaminen turvaavat sen säilymisen. Hankkeen toteutuksessa tulee varmistaa, että Pyhäjärven puolella, nippu-uittotunnelin itäpuolella säilyneen, 1930-luvulla rakennetun pienemmän uittotunnelin suuaukko ja uittorännin jäänteet sekä nippu-uittotunnelin rata säilyvät mahdollisimman laajasti koskemattomina. Myös säilyneet tukkivaunut olisi kertovuuden kannalta suositeltava säilyttää ratalinjan tuntumassa.

Nippu-uittotunneli on sisältynyt Pispalan-Tahmelan alueen asemakaavanmuutoksia varten laadittuun rakennetun ympäristön selvitykseen (Pirkanmaan maakuntamuseo 2008-2013), jolloin siitä on koottu perus- ja historiatiedot sekä otettu muutamia valokuvia. Koska osa tunnelin alkuperäisestä ilmeestä (mm. kaiteet ja betonirakenteet) tullaan muutoksissa menettämään, maakuntamuseo suosittelee nippu-uittotunnelin ja sen toiminnan huolellista dokumentointia ennen peruskorjausta. Dokumentoinnissa voidaan hyödyntää Museoviraston vuonna 2024 laatimaa ohjetta Rakennetun kulttuuriympäristön 3D-digitointi.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Uittotunneliin liittyvän hankkeen suunnittelualue ulottuu lännessä kiinteän muinaisjäännöksen, Pispan kivikautisen asuinpaikan (mj-tunnus 837010001) alueelle ja idässä toisen kiinteän muinaisjäännöksen, Pispalan historiallisen kylänpaikan (1000014082) alueelle. Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §).

Suunnitelman mukaan muutokset kevyen liikenteen verkossa eivät kohdistu muinaisjäännösalueisiin. Suunnitelmaan kuuluu kuitenkin verkkoaitojen poistaminen tolppineen Pispan kivikautisen asuinpaikan itäosasta ja Pispalan historiallisen kylänpaikan länsireunalta. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että verkkoaitojen poistaminen on mahdollista ilman arkeologisia toimenpiteitä, mikäli se toteutetaan ilman maansiirto- tai kaivutöitä, esimerkiksi nostamalla. Mikäli toimenpide vaatii kaivutyötä, tulee se tehdä arkeologin valvonnassa. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tai suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §). Mahdolliset laajemmat maaperään tai maanpintaan kajoavat toimenpiteet muinaisjäännösalueilla voivat vaatia myös arkeologisia koekaivauksia ennen suunnitelman hyväksymistä. Tarkemmat tiedot verkkoaitojen poistamisen tavasta on lähetettävä maakuntamuseolle.

Koska kyse on yleisestä työhankkeesta, vastaa MML 15 §:n mukaisesti arkeologisten tutkimusten kustannuksista hankkeen toteuttaja. Ennen töiden aloittamista valitun toimijan tulee vielä hakea Museovirastolta MML 10 §:n mukainen tutkimuslupa, joka on maksullinen (101 euroa, ALV 0%). Valvontatutkimuksessa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita (2020) ja muita Museoviraston ohjeita. Valvonnan tekijän tulee toimittaa raportti digitaalisena Pirkanmaan maakuntamuseolle (pirkanmaan.maakuntamuseo@tampere.fi) ja Museovirastolle. Lisätietoja valvonnan tilaamisesta ja suorittamisesta saa maakuntamuseolta. Tämä lausunto on liitettävä tutkimusta koskevaan tarjouspyyntöön.

Erkkilän sillan siirtosuunnitelmista Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.