Maakunta: Pirkanmaa

Kunta: Ruovesi

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa

Maisemaseutu: Pohjois-Hämeen järviseutu

Pinta-ala :17 475 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 206 ha maatalousalueita: 1 922 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 8 077 ha rakennettuja alueita: 740 ha vesialueita: 6 531 ha

LUONNONPIIRTEET

Ruoveden reitti on Näsiveden vesistöön kuuluvien Ruoveden, Paloveden ja Vankaveden muodostama sokkeloinen järvireitti. Alueen järvimaisemaa leimaavat lukuisat pitkät niemet ja salmet sekä runsassaaristen jaksojen ja selkävesien vaihtelu. Rannat ovat pääsääntöisesti metsäisiä, mutta paikoin peltoaukeat ulottuvat rannoille saakka. Järvialtaiden molemmin puolin sijaitsevan mäkimaan painanteissa on pieniä järviä ja lampia, joiden vedet valuvat pieninä puroina järvien lahdelmiin. Ruoveden reitin eteläosassa Palovettä ja Vankavettä yhdistää 315 metriä pitkä Muroleen kanava.

Alueen kallioperä on pääosin graniittia, granodioriittia, ja kvartsidioriittia. Kallioperää halkoo kaksi luode-kaakkoissuuntaista murrosta, joiden muodostamat laaksot erottuvat maisemassa etenkin järvireitin pohjoispuolella. Vahvasti suuntautunut Jäminginselkä on osa itäisempää murrosta. Ruoveden kirkonkylän itäpuolella sijaitseva jyrkkärantainen Kalliojärvi on puolestaan osa läntisempään murroslaaksoon muodostunutta järvijonoa, jonka pohjoisosien järvet kuuluvat Helvetinjärven kansallispuistoon.

Maaperältään alue on vaihtelevaa. Ruoveden kirkonkylän halki kulkee huomattava Poukanharjun–Nuijaharjun–Kautunharjun harjumuodostuma, joka purkautuu laajaksi deltaksi maisema-alueen eteläpuolella. Yksittäisiä pieniä hiekka- ja soramuodostumia on myös muualla. Järvireittiä ympäröivät metsämaat ovat erittäin kallioisia moreenipohjaisia maita, joiden tuntumassa sijaitsee pirstaleisia hieta-alueille raivattuja peltoja. Paikoin viljelysalan pohjana on myös liejuisia hieta- ja savimaita.

Pääosa alueen metsistä on kuivahkoa kangasta. Hiekkapohjaiset alat erottuvat maisemassa mäntyvaltaisina. Poukanharjun–Nuijaharjun–Kautunharjun alarinteillä on lehtomaista kangasta. Lähes kaikki maisema-alueen varsinaiset lehtoalueet on raivattu pelloiksi, mutta muun muassa Poukan ja Runeberginlähteen rannoilla sekä Utukkalammin ja Koukkulammin välisellä alueella on jäljellä joitakin lehtoja. Muroleen kanavan ympärillä on edustava puistoalue. Alueella on paljon yksityismailla sijaitsevia suojelualueita, joista tunnetuin on Ruoveden kirkonkylän laivarannan tuntumassa sijaitseva radiumpitoinen Runeberginlähde. Lähde on saanut nimensä runoilija Johan Ludvig Runebergin kirjoitettua sen innoittamana Lähteellä-runonsa (Vid en källa, 1830). Lähde-alue on kasvillisuudeltaan ja hyönteislajistoltaan arvokas.

KULTTUURIPIIRTEET

Ruoveden alueella on ollut jo varhain tärkeä merkitys kulkuväylien risteyksenä. Maisema-alueen järvet ovat tärkeitä vesiliikenneväyliä, ja Poukanharjun–Nuijaharjun–Kautunharjun harjujaksoa on käytetty esihistorialliselta ajalta alkaen ensin kävely- ja sittemmin kärrypolkuna. Alueelta tunnetaan 18 muinaisjäännöskohdetta, joista 11 on ajoitettu kivikaudelle. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä ovat muun muassa vanhat kylän- ja talonpaikat. Alueen maanviljelyksen tiedetään olleen vakiintunutta jo 1500-luvulla, jolloin Ruovesi erotettiin omaksi seurakunnakseen.

Ruoveden kirkonkylä on muodostunut alueen mahtitilan, Ritoniemen kartanon maille. Ruoveden nykyinen kirkko on vuosilta 1777–1778, ja sen ympärille on rakentunut poikkeuksellisen hyvin säilynyt kirkonkyläkokonaisuus. Kirkonkylän rakennetta on ohjannut ennen kaikkea kylää halkova harju, jonka muotojen mukaan alueen tiestö ja edustavat rakennukset ovat sijoittuneet. Kylämaisemaan kuuluvat kansakoulurakennukset, vesistö laivarantoineen ja rantapeltoineen sekä kirkon tuntumassa kulkeva 1600-luvulla perustettu Pohjanmaan tie. Ritoniemen kartanon omaperäiset rakennukset sijaitsevat kirkolle erkanevan tien risteyksessä. Kirkonkylän eteläpuolella sijaitsee Ruhalanselkää ja Pöytäselkää erottavaan harjuun vuonna 1884–1885 kaivettu Kautun avokanava. Kanavamiljöötä rikastavat kanavanvartijantalo ja kanavan yli johtava kääntösilta. Kääntösilta on korvattu 1960-luvulla korkealla betonisillalla, joka kulkee koko kanava-alueen yli.

Maisema-alueen toinen liikennehistoriallisesti tärkeä kanava sijaitsee Muroleessa maisema-alueen eteläosassa. Murolekoskea alettiin perata laivaliikennettä varten jo 1700-luvun lopulla, ja itse kanava rakennettiin 1800-luvun puolivälissä. Muroleen kanavan aktiivisin aikakausi ulottui 1800-luvun loppupuolelta 1930-luvulle, jolloin sen yhteyteen rakennettiin teollisuutta, huvilayhdyskunta, kivisilta, uittotukikohta sekä Murolekosken kartanon nykyinen päärakennus. Kanavan tuntumassa sijaitsevat ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoituslaitokset kertovat sisävesiväylien sotilasstrategisesta merkityksestä.

Maisema-alueen arvokasta rakennettua kulttuuriperintöä edustaa myös Jäminginselän Kalliolinnaniemen juurella sijaitseva Pekkalan kartano ympäristöineen. Kartano on 1500-luvulla Vesilahden Laukon kartanolle kuulunut rälssi, jonka maita laukkolaiset käyttivät kalastus- ja metsästysmaina. 1700-luvulla Pekkala oli huomattava tila, johon kuului kahdeksan torppaa. Pekkalan kartanorakennuksen runko on 1700-luvulta, mutta nykyinen ulkoasu periytyy 1830-luvulta. Kartanomaisemaan kuuluvat myös järvinäkymiä tarjoavat pellot, punamullatut ja tiiliset talousrakennukset sekä ympäröivä metsäala. Kautun kanavan tuntumassa sijaitseva Ruhalan kartano on ollut alkujaan Pekkalan ulkokartano.

Alueen maaseutumaisema on yleispiirteiltään vakiintunutta ja edustavaa. Yksittäistaloihin perustuva asutus on sijoittunut tyypillisesti vesistöjen yhteyteen. Avarimmat yhtenäiset peltoalat sijaitsevat Jäminkipohjan ja Ruhalan tuntumassa vesireitin eteläpuolella. Myös Ruoveden pohjoispuolella, Virroille johtavan maantien tuntumassa sijaitseva Mustajärvi on arvokas kylä- ja viljelymaisemakokonaisuus, jossa on säilynyt rakennuskantaa 1700- ja 1800-luvuilta. Ruoveden länsipuolen metsä- ja maaseutumaisemien halki kulkee kapea Peräkunnan museotie, joka on esimerkki 1600-luvulle periytyvästä talonpoikaisesta tien- ja sillanrakennuksesta sekä vesireittiä täydentävästä maantiestä. Laajojen metsävarantojen ja hyvien vesireittien varrella sijaitsevalla Ruovedellä on ollut aikoinaan seitsemän sahaa, ja metsätalous on edelleen tärkeä elinkeino alueella.

Ruovesi on kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta, jonka maisemat ovat vaikuttaneet olennaisesti järvimaisemien ikonisoitumiseen Suomessa 1800-luvulla. Alue on ollut tärkeä vaikutteiden lähde J. L. Runebergille, joka toimi Ritoniemen kartanossa kotiopettajana vuosina 1825–1827. Tuolloin hän keräsi muun muassa aineistoa Vänrikki Stoolin tarinoihin ja retkeili alueen metsissä ja järvillä. Ruoveden maisemat ovat läsnä myös taiteilija Akseli Gallen-Kallelan maalaustaiteessa. Gallen-Kallela rakennutti Ruovedelle 1800-luvun lopussa erämaa-ateljeen, Kalelan, joka on yksi kansallisromantiikan erämaahuvilakauden merkittävimmistä rakennusmuistomerkeistä. Kalela avattiin museona vuonna 1965.

Ruoveden vesistö on edelleen merkittävä matkailu- ja maisemareitti, joka on nimetty Runoilijan tieksi.

MAISEMAKUVA

Ruoveden reitin maisemat sijoittuvat monipolvisen vesireitin ympärille. Alueen maisemassa vuorottelevat kallioiset, paikoin vaikuttavat metsämaat, viehättävät rantapellot ja avarista selistä sekä pitkistä lahdelmista koostuvat järvinäkymät. Yleisilmeeltään alueen maisemakuva on erämainen, mutta samalla pitkäaikaisen kulttuurin leimaama.

Ruoveden reitin maisemien kulttuurisia kiintopisteitä ovat harjumaastoon syntynyt Ruoveden idyllinen kirkonkylä, Pekkalan kartanokulttuurin leimaamat kylämaisemat sekä Muroleen kanava ympäristöineen. Myös Ruoveden kirkonkylän tuntumassa sijaitseva Kautun kanava muodostaa arvokkaan maisemallisen solmukohdan, jossa alueen harjumaisemat ja vesistöt yhdistyvät. Alueen maisemat aukeavat hyvin maastonmuotoja ja asutusta mutkitellen myötäileville vanhoille maanteille sekä matkailureittinä suosituille järvialueille.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.