asutushistoria

Kantatalona Hutilalla on merkitystä paikkakunnan asutushistorian kannalta.

Kiinteistöön kuuluvat päärakennus, riihi, betonivalettu maakellari sekä 1970-luvulla tai sen jälkeen rakennettu navetta.

Päärakennus on rakennettu mahdollisesti 1900-luvun alkupuolella, ehkä vuonna 1920. Sen vanhin osa on eteläpäädyn pirtti, jonka perustuksena on luonnonkivi. Pohjoispäädyssä perustuksena on lohkokivi, pitkällä itäsivulla osin harkko. Rakennuksen hirsirunko on vuorattu 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa siten, että rakennuksen alaosassa on pysty-, keskellä vaakalaudoitus. Päätykolmioissa on pystylaudoitus. Seinät ovat väriltään vaaleat. Satulakatto on katettu pellillä. Rakennuksessa on aiemmin ollut 6-ruutuiset ikkunat, mutta ne on myöhemmin vaihdettu, jolloin rakennus on menettänyt alkuperäistä ilmettään. Päärakennuksen pitkällä länsiseinällä on pulpettikattoinen umpikuisti, josta on portaat pohjoisen suuntaan. Kuisti on aiemmin ollut avokuisti ja portaat ovat olleet etelän suuntaan.

Riihi on rakennettu mahdollisesti 1800-luvulla tai 1900-luvun alkupuolella. Sen pitkänurkkainen hirsirunko on vuoraamaton ja maalaamaton. Satulakatto on katettu pellillä. Pihapiirissä on ollut myös ainakin tallirakennus sekä kaksikerroksinen aittarakennus.

Asiakirjoissa vuodelta 1483 mainitaan Hutilan talon isäntä Pietari Huti. Hutilan kantatalo mainitaan vuoden 1539 maakirjassa. Tuolloin isäntänä oli Pietari Hutin poika Lauri Pietarinpoika. Hutilasta erotettiin Pakarainen vuonna 1552 ja Pietilä vuonna 1570. Ennen jakamistaan Hutila oli ilmeisesti ollut suuri ja varakas talo, mutta jakamisten myötä kantatalo jäi melko vähäiseksi. Se olikin 1570-luvulla kylän yhdeksästä talosta kolmanneksi pienin. Kahden sukupolven aikana 1620-lukuun mennessä se nousi yhdeksi Pälkäneen suurimmista taloista. Tämä edellytti suurisuuntaista uudisraivaustoimintaa. Vuonna 1628 Hutilasta tuli ratsutila.

Hutilan talo jaettiin kahtia joko vuonna 1733 tai 1833 isäntä Matti Simonpojalle ja hänen veljelleen Erkki eli Eero Simonpojalle. Ensimmäisestä isännästään uusi osatalo sai Eerolan nimen. Hutilan talo sijaitsi tuolloin vanhalla kylätontilla nykyisen Vanhakylän kiinteistön kohdalla. Hutilan rakennukset paloivat Sappeen kylässä lokakuussa 1831 riehuneessa tulipalossa. 1800-luvun kuluessa Hutila siirrettiin vanhalta kylätontilta nykyiselle paikalleen, samoin kuin Terva ja Rantala. Vuonna 1910 Hutilasta erotettiin Jokela, 1920-luvulla mm. Koskela sekä toinen kiinteistö ja 1930-luvulla ainakin neljä kiinteistöä, mm. Pekkala ja Onnela.

Kiinteistö sijaitsee kylää halkovan Sappeentien itäpuolella ja Arakoskentiestä erkanevan Maijankadun päässä. Lähiympäristössä on mahdollisesti entisiä torppia sekä 1940- ja 1950-luvulla syntynyttä asutusta. Kiinteistön kaakkoispuolella on havumetsää, länsi- ja luoteispuolella peltoja.

Osayleiskaava tekeillä vuonna 2002, edelleen voimassa ainoastaan maakuntakaava.

Koukkula, Tuomo 1991: Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.

Lehtelä, Pentti 2000: Laipanmaassa ja muuallakin.

Oja, Aulis 1991: Suvun esipolvien talot. Teoksessa Karuvuori, Kaisu 1991: Pälkäneen Terva-suku. Erkki Matinpoika. Forssan Kirjapaino Oy.