Lempäälän kunta pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta alustavaa lausuntoa Kuokkalan – Hakkarin - Herralan osayleiskaavan luonnoksista. Maakuntamuseo on tutustunut luonnosvaihtoehtoihin A ja B valmisteluaineistoineen ja toteaa seuraavaa. Kaava-alue käsittää monipuolisesti Lempäälän kulttuurihistoriaa kuvastavia kulttuuriympäristökohteita ja –alueita, joilla monilla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa. Kaavassa tulee huolehtia siitä, että esitetty maankäyttö ei uhkaa näitä arvoja ja että kaava varustetaan asianmukaisin suojelumerkinnöin.

Rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema

Hanketta varten on laadittu seikkaperäinen ja hyvin eri aikatasot huomioiva rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Hyvin jäsennellyn selvityksen tiedot on kuitenkin vaikea löytää kaavaselostuksesta, toisin sanoen yhteyttä inventoinnin ja kaavaratkaisujen välillä ei ole helppo hahmottaa. Kaavaselostukseen on syytä lisätä kartta, josta kaikki kulttuurihistorialliset arvokohteet ja alueet ilmenevät. Kaavaselostuksen luetteloa arvokkaista kohteista ja niiden ominaispiirteistä on myös syytä yksinkertaistaa luettavampaan muotoon. Kaava-alueelta laadittu inventointi ei raportin sivun 46 kartan mukaan ulotu Jaran tilakeskuksen ympäristöön. Inventointia tulee täydentää näiltä osin. Lisäksi maakuntamuseo huomauttaa, ettei sillä ole ollut käytössään vuonna 2013 laadittua rakennetun kulttuuriympäristön selvitysraporttia ”Ryhmäkylistä taajamaksi”. Maakuntamuseo ei siten voi tarkemmin ottaa kantaa uudemman rakennusperinnön mahdollisiin suojelutavoitteisiin. Aineisto tulee viipymättä toimittaa maakuntamuseolle.

Yleisesti ottaen tarkoituksenmukaista on merkitä yleiskaavakartalle kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennetun ympäristön kohteet ja laajemmat aluekokonaisuudet. Määräyksen selitteeseen on syytä tarkentaa, että kyse on rakennetun ympäristön kohteesta tai laajemmasta kokonaisuudesta. Yksittäisten rakennusten merkitseminen edellyttää rakennuskohtaisia inventointeja. Kaavakartasta tai selostuksesta ei käy ilmi, missä rakennuskohtaista merkintää on käytetty ja lisäksi paikallisesti arvokas rakennus on merkitty samoin kuin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde.

Maakuntamuseo esittää vielä harkittavaksi, voiko kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden merkintä olla muotoa pääkäyttötarkoitus /s niissä paikoissa, missä kartan mittakaava sen mahdollistaa. Näin korostetaan käytön jatkuvuutta ja sen merkitystä suojelussa. AM-alueiden rajauksien tulisi noudattaa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman tarkasti avoimen maisematilan reunoja.

Kuokkalan kylän ja koskimaiseman erityisen arvokas aluekokonaisuus käsittää useita arvokohteita. Samalla tavoin myös Hakkarin pientaloalueella on useita erityisen arvokkaita kohteita. Maakuntamuseo esittää vielä selvitettäväksi, voidaanko kaavaselostuksen suhteellisen laajat kuvaukset näistä erikseen mainituista kohteista sitoa jollakin tavoin myös aluetta koskevaan kaavamääräykseen. Suunnitelmaa tulee kehittää näiltä osin.

Hakkarin arvokkaan pientaloalueen rajaus tulee olla inventoinnissa esitetyn kaltainen. Ristiriitaa saattaa myöhemmin syntyä ratamuutosten ja ko. arvojen välille ja se tulee myös osoittaa kaavan vaikutusten arvioinnissa.

Vaihtoehdon B reservialueet sijoittuvat maisemallisesti erittäin arkaan paikkaan alueen itäosan pellolle. Myös Herralankosken kulttuurimaisemaksi määriteltyyn maisemaan osoitetut A-alueet sijoittuvat avoimeen peltomaisemaan. Näillä peltoalueilla on radan maisemaa jakavasta vaikutuksesta huolimatta edelleen merkitystä Liuhan tilakeskusta ympäröivänä kulttuurimaisemana. Ko. kokonaisuus näkyy erityisen hienosti lännestä Liuhanvuolteen rantamaisemana, maaseudun kulttuuriympäristön ja taajaman rajana.

Arvokkaat peltoalueet tulee merkitä MA-1 merkinnän mukaisesti, toisin sanoen kaavaluonnosvaihtoehdon A mukaan. Merkinnöistä tulee poistaa päällekkäisyydet; esimerkiksi ma- maisemallisesti arvokas peltoalue.

RM -alueen osoittaminen Ahtialanjärveen pistävään niemeen, pellolle on kulttuuriympäristön arvojen kannalta huono ratkaisu. Aluevaraus tulee poistaa.

Eskolan tilakeskuksen paikalle on vaihtoehdossa A merkitty asuinkerrostalojen korttelialue. Vaihtoehdossa B pääkäyttötarkoitus tukee rakennusten säilymistä mutta suojelumerkinnästä ei saa selvää. Kohde tulee merkitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ja maankäyttö vaihtoehdon B mukaisesti.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Kaavahankkeeseen liittyen on suoritettu kaksi arkeologista osa-alueinventointia vuosina 2009 ja 2013. Selvitysten riittävyyden osalta maakuntamuseo toteaa, että kaava-alueen pohjoisosaan, Kolkkisten talon alueelle on kaavaluonnoksiin merkitty aluevaraus PL-1 tai TP/PL-1, jonka länsiosa on v. 2013 inventointiraportin mukaan jäänyt tarkastamatta. Alueella on maakuntamuseon saaman yleisöilmoituksen mukaan havaittu kiviröykkiöitä, ja historiallisen kartta-aineiston perusteella alueella on ollut asutusta jo 1700-luvun lopussa. Inventointia tulee täydentää ko. kohteen tarkastuksella.

Muista tarkastamattomista alueista, joilla maankäyttö muuttuu tai laajenee, on uusien muinaisjäännöskohteiden löytyminen mahdollista erityisesti kaava-alueen eteläosassa, Liuhalanvuolteen molemmin puolin olevilla alueilla AP (vaihtoehdossa A) ja RM sekä kaava-alueen itäosan pohjoisreunalla olevan ET- tai EN-varauksen alueella. Inventointia on syytä täydentää näillä alueilla mahdollisten arkeologisten kohteiden huomioon ottamiseksi osayleiskaavassa. Myös muilla tarkastamattomilla alueilla, joilla on rakentamatonta maastoa ja maankäyttö tulee muuttumaan tai laajenemaan, tulee varautua arkeologiseen selvitystarpeeseen. Inventoinnin täydennystarve ko. alueilla arvioidaan viimeistään asemakaavavaiheessa.

Kaava-alueen läpi kulkeva Tampere-Helsinki –rautatie on merkitty kaavaan merkittävästi parannettavaksi. Kyseessä on Suomen vanhimpaan rataverkkoon (1850–1870-luvut) kuuluva rautatie, johon liittyvät käytöstä pois jääneet rakenteet, ku¬ten kipinäaidat, ovat muinaismuistolain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Näitä kohteita ei ole systemaattisesti inventoitu. Inventointia tulee täydentää yleiskaavaprosessin tai viimeistään pääradan parantamisen hankesuunnittelun yhteydessä.

Arkeologisen perinnön kaavamerkintöjen osalta maakuntamuseo toteaa, että sm-viivamerkinnöissä on syytä käyttää turkoosia väriä niiden erottamiseksi muista osa-aluerajauksista. Sm-viivamerkinnän käyttö SM-aluevarauksen sisällä (v. 2013 inv. kohde 1) ei ole perusteltua eikä helpota kaavakartan luettavuutta.

Kartan mittakaavasta johtuen osa-aluemerkintä ei ole riittävän informatiivinen sellaisten muinaisjäännösten kohdalla, joiden tunnettu laajuus on pieni (v. 2013 kohteet 4 Vanha Pappila ja 5 Jara), vaan sm-kohdemerkintä on näissä tapauksissa suositeltavin. Lisäksi Vanhan Pappilan kiinteä muinaisjäännös puuttuu vaihtoehto B:n kartasta. Inventointikohteen 4 (2009) Kuokkalankoski Pappila sijainti ja rajaus eivät käy riittävän selkeästi ilmi kaavakartassa. Myös tämä muinaisjäännös on mahdollista merkitä sm-symbolimerkinnällä.

Välittömästi Jaran muinaisjäännösalueen koillispuolelle, peltoalueelle on merkitty laaja AM-varaus. Kyseinen ratkaisu ei turvaa kohteen ympäristön säilymistä maisemallisine arvoineen eikä myöskään tue riittävästi itse kiinteän muinaisjäännöksen säilymistä ja sen asemaa ympäristössä. Maakuntamuseo katsoo, että MA-aluevarausta tulee laajentaa ko. kohdassa ainakin käsittämään myös SM-kohteen koillispuoleisen peltoalueen.

Hääkivi I:n rautakautisen asuinpaikan (inv. 2009, kohde 1) alueelle ja ympäristöön on kaavaluonnoksissa osoitettu laajahko palvelujen ja hallinnon alue (P). Kyseinen aluevaraus ei turvaa kiinteän muinaisjäännöksen säilymistä ympäristöineen eikä sitä voida hyväksyä. Paremmin sopiva pääkäyttömerkintä olisi VL ja rakennetussa alueen osassa esimerkiksi VU.

Hääkivi II:n rautakautisen kalmiston (inv. 2009, kohde 2) alueelle ja ympäristöön on vaihtoehdossa B merkitty EV-alue, jolle määräyksen mukaan saa sijoittaa meluvalleja ja -aitoja tai muita rakenteita. Kyseinen merkintä määräyksineen on ristiriidassa muinaismuistolain kanssa, eikä sitä voida hyväksyä. Myöskään asuntoaluereservin varaamista välittömästi kiinteän muinaisjäännöksen kaakkoispuolelle (vaihtoehto B) ei voida pitää hyväksyttävänä ratkaisuna arkeologisen kohteen, sen arvon ja ympäristön säilymisen näkökulmasta. Kiinteän muinaisjäännöksen ympärille tulee varata riittävä rakentamaton alue ja kohteen ympäristön maisemalliset arvot tulee ottaa huomioon.

Muinaisjäännöskohteiden Hääkivi I ja II eteläpuolelle, Turuntien kaakkoispuolelle on kaavaluonnoksiin merkitty RM -aluevaraus. Koska aluetta ei ole tarkastettu inventoinneissa ja sen läheisyydessä tunnetaan kaksi tarkemmin rajaamatonta rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä, ko. aluevarausta ei voida hyväksyä ilman arkeologisen selvityksen täydentämistä.

Molemmista kaavaluonnoksista puuttuu kolme Sarvikasjärvi - Moisionjoki -alueen muinaisjäännösinventoinnissa todettua arkeologista kohdetta (Mikroliitti Oy 2011): kivirakenteet Herralanvuori 1, 2 ja 3. Kohdemerkinnät on lisättävä kaavaan.

Sm-kohteen nro 3 Kuokkalankosken pohjoisranta rajaukseen tulee sisällyttää koskessa oleva vanhan maantiesillan pilari (alakohde/kivirakenne 9, inv. raportti 2013, s. 28).

Vuoden 2009 inventointikohde 3 Kuokkalankoski kuuluu rauhoitusluokkaan 3 (kokonaan tutkittu tai tuhoutunut muinaisjäännös), eikä sitä merkitä kaavaan.

Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi arkeologisessa inventoinnissa (2013) on todettu viisi muuta kulttuurihistoriallisesti arvokasta kohdetta (kohteet 6-10). Niitä koskevat merkinnät puuttuvat kaavakartasta tai eivät ole riittäviä. Edelleen asutut historialliset kylätontit ovat arkeologisia kulttuuriperintökohteita, joihin saattaa sisältyä muinaismuistolain rauhoittamia maanalaisia kerrostumia ja rakenteita. Tämän vuoksi Kuokkalan historiallinen kylätontti (inv. kohde 7) tulee merkitä kaavaan esimerkiksi rasterimerkinnällä Alue, jolla on säilytettäviä ympäristöarvoja. Merkintään on liitettävä selitys ja määräys: Historiallisen kylätontin alue. Alueella saattaa sijaita muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aluetta koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.

Hiidentien historiallisesti merkittävään tielinjan merkintä ei ole riittävän selkeä vaihtoehdossa B. Vanhan maantiesillan kohdalla on lisäksi molemmissa vaihtoehdoissa vaaleanpunainen viivamerkintä, jolla ei ole selitystä Merkinnät ja määräykset –liitteessä.

Hollon sahan ja Moision myllyn paikat (kohde 9:n eteläinen osa-alue ja kohde 10) on merkittävä kaavaan kohde- tai aluemerkinnällä (esimerkiksi Alue, jolla on säilytettäviä ympäristöarvoja tai Suojelualue). Merkintään on liitettävä määräys: Aluetta koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. Hollon sahan isännöitsijän talon jäännökset (kohde 9, pohjoinen osa-alue) on merkittävä kaavaan suojeltavana rakenteena (s).

Vaikutusten arviointi

Kaavan vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön ei ole arvioitu kaavaselostuksessa riittävästi, ja sitä tuleekin täydentää tältä osin. Myös muuhun kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arviointia tulisi täsmentää. Rakennettua ympäristöä ja maisemaa koskevan monimuotoisen selostuksen sijaan tulisi täsmällisemmin kuvata, millaisia vaikutuksia kaavalla on alueen keskeisimpiin arvoalueisiin, joita inventoinnissa on esitetty. Vaikutusten arvioinnissa tulisi pitäytyä vain vaikutusten arvioinnissa; toimenpidesuositukset ja keinot haitallisten vaikutusten pienentämiseksi on syytä erotella vaikutuksista.

Kummassakin vaihtoehdossa on puutteita ja ristiriitoja kulttuuriympäristön suojelun kanssa. Rakennetun kulttuuriympäristön kannalta maakuntamuseo pitää kuitenkin vaihtoehtoa A parempana pohjana jatkosuunnittelulle. Maakuntamuseo pitää tärkeänä, että kaavan merkinnöistä ja taustaselvityksistä pidetään kaavoittajan ja museoviranomaisen välinen työneuvottelu.

Kaava-alueen vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä tulee pyytää lausunto Museovirastolta.