Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Aakkulankatu 3:ssa sijaitsee vuonna 1930 valmistunut pientalo, joka kuuluu Aakkulan omakotialueen alkuperäiseen rakennuskantaan. Aakkula on syntynyt 1930-luvun kuluessa palstoitussuunnitelman mukaisesti Messukylän seurakunnan aiemmin omistamalle alueelle. Aakkulassa on yhä jäljelä runsaasti näitä 1930-luvun asuinrakennuksia, mm. Aakkulankatu 3:n korttelissa koko Aakkulankadun itäpuoli koostuu pientaloalueen varhaisimmista rakennuksista ja muodostaa alueen historiasta kertovan kokonaisuuden. Aakkulan asuinrakenukset sijoittuvat katuvarteen, jolloin kaikilla rakennuksilla on erityistä merkitystä alueen kaupunkikuvan ja rakennushistoriallisten arvojen muodostumisessa. Aakkula on huomioitu Tampereen kaupungin laatimassa Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella 2019 -selvityksessä. Selvityksessä alueen todetaan olevan kokonaisuudessaan hyvin säilynyt esimerkki palstoituskauden asuinalueesta, jossa yli puolet alkuperäisestä rakennuskannasta on säilynyt. Selvityksessä kehotetaan harkitsemaan suojelukaavan laatimista Aakkulaan. Aakkulankatu 3 kuuluu selvityksessä muutoksille herkäksi todettuun alueeseen ja edustaa Aakkulan kulttuurihistoriallisille arvoille keskeistä 1930-luvun pientalorakentamista. Aakkulankatu 3 on säilyttänyt alkuperäiset ominaispiirteensä hyvin ja on yhä tunnistettavissa 1930-luvun omakotitaloksi. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että Aakkulankatu 3:lla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa ja sen säilymisellä on merkitystä Aakkulan aluekokonaisuuden arvoille. Kiinteistöllä on voimassa ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia, vuonna 1988, vahvistettu asemakaava. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kulttuurihistoriallisten arvojen selvittämistä ja huomioimista asemakaavoituksen yhteydessä. Näiltä osin kaavan voidaan katsoa olevan maankäytönohjauksen välineenä vanhentunut.

Maakuntamuseolle on toimitettu kiinteistön omistajien laatima selvitys kohteen kunnosta (Omakotitalo Aakkulankatu 3, selvitys rakennuksen kunnosta ja perusteet rakennuksen purkamiselle, 10.3.2023) sekä valokuvia ongelmakohdista. Aineiston perusteella rakennuksessa on aistinvaraisesti havaittavissa eri asteisia vaurioita ja puutteita. Rakenteellisesti merkittävimmät havainnot ovat ulkoseinien rankarungon kosteusvauriot aukotusten ympärillä sekä kellarin kosteusrasitus seuraamuksineen, mikä on tavanomainen ilmiö aikakauden maanvastaisissa betonirakenteissa. Selvityksestä ei käy niin kattavasti ilmi edellä mainittujen vaurioiden vakavuus tai laajuus, jotta rakennuksen korjattavuutta olisi mahdollista arvioida. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että Aakkulankatu 3:lla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa osana Aakkulan palstoittamalla syntyneen pientaloalueen kokonaisuutta. Käytettävissä olevan aineiston perusteella maakuntamuseo ei puolla rakennuksen purkamista ja muistuttaa, että alueen asemakaava, jossa rakennukselle tai tontille ei ole osoitettu suojelumerkintöjä, on kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimisen osalta vanhentunut.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Aakkulankatu 3:ssa sijaitsee vuonna 1930 valmistunut pientalo, joka kuuluu Aakkulan omakotialueen alkuperäiseen rakennuskantaan. Aakkula on syntynyt 1930-luvun kuluessa palstoitussuunnitelman mukaisesti Messukylän seurakunnan aiemmin omistamalle alueelle. Aakkulassa on yhä jäljelä runsaasti näitä 1930-luvun asuinrakennuksia, mm. Aakkulankatu 3:n korttelissa koko Aakkulankadun itäpuoli koostuu pientaloalueen varhaisimmista rakennuksista ja muodostaa alueen historiasta kertovan kokonaisuuden. Aakkulan asuinrakenukset sijoittuvat katuvarteen, jolloin kaikilla rakennuksilla on erityistä merkitystä alueen kaupunkikuvan ja rakennushistoriallisten arvojen muodostumisessa. Aakkula on huomioitu Tampereen kaupungin laatimassa Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella 2019 -selvityksessä. Selvityksessä alueen todetaan olevan kokonaisuudessaan hyvin säilynyt esimerkki palstoituskauden asuinalueesta, jossa yli puolet alkuperäisestä rakennuskannasta on säilynyt. Selvityksessä kehotetaan harkitsemaan suojelukaavan laatimista Aakkulaan. Aakkulankatu 3 kuuluu selvityksessä muutoksille herkäksi todettuun alueeseen ja edustaa Aakkulan kulttuurihistoriallisille arvoille keskeistä 1930-luvun pientalorakentamista. Aakkulankatu 3 on säilyttänyt alkuperäiset ominaispiirteensä hyvin ja on yhä tunnistettavissa 1930-luvun omakotitaloksi. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että Aakkulankatu 3:lla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa ja sen säilymisellä on merkitystä Aakkulan aluekokonaisuuden arvoille. Kiinteistöllä on voimassa ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia, vuonna 1988, vahvistettu asemakaava. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kulttuurihistoriallisten arvojen selvittämistä ja huomioimista asemakaavoituksen yhteydessä. Näiltä osin kaavan voidaan katsoa olevan maankäytönohjauksen välineenä vanhentunut.

Maakuntamuseolle on toimitettu kiinteistön omistajien laatima selvitys kohteen kunnosta (Omakotitalo Aakkulankatu 3, selvitys rakennuksen kunnosta ja perusteet rakennuksen purkamiselle, 10.3.2023) sekä valokuvia ongelmakohdista. Aineiston perusteella rakennuksessa on aistinvaraisesti havaittavissa eri asteisia vaurioita ja puutteita. Rakenteellisesti merkittävimmät havainnot ovat ulkoseinien rankarungon kosteusvauriot aukotusten ympärillä sekä kellarin kosteusrasitus seuraamuksineen, mikä on tavanomainen ilmiö aikakauden maanvastaisissa betonirakenteissa. Selvityksestä ei käy niin kattavasti ilmi edellä mainittujen vaurioiden vakavuus tai laajuus, jotta rakennuksen korjattavuutta olisi mahdollista arvioida. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että Aakkulankatu 3:lla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa osana Aakkulan palstoittamalla syntyneen pientaloalueen kokonaisuutta. Käytettävissä olevan aineiston perusteella maakuntamuseo ei puolla rakennuksen purkamista ja muistuttaa, että alueen asemakaava, jossa rakennukselle tai tontille ei ole osoitettu suojelumerkintöjä, on kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimisen osalta vanhentunut.