Kiinteistö on lohkottu Hämeenkyrön pappilasta eli Pappilan talosta vuonna 1929. Kosken torppa perustettiin vuonna 1775 ja se toimi torppana 154 vuotta. Kosken suvun ensimmäinen tiedossa oleva esi-isä oli mylläri Johan Henrikinpoika (* 1711). Hänen asumansa tilan veroluonto ei liene tiedossa. Ei tiedetä, oliko hänkin pappilan torppari vai ei. Torppari oli kuitenkin jo hänen poikansa Johan Johaninpoika (* 1766). Nykyinen tilan isäntä on 11. jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Oy Kyro Ab:n tehdasalueen tuntumassa sijaitseva tila toimii edelleen viljelytilana. Sen eteläpuolella, taajaman kupeessa, avautuu peltoaukea. Torpan rakennukset sijaitsivat alunperin muutaman sata metriä lännenpänä. 1860-luvun lopulla ainakin asuinrakennukset paloivat. Pitkän asuinrakennuksen perustuskivet ovat yhä löydettävissä entisen Viljakkalantien linjausten tuntumasta. Uudet asuinrakennukset ja uusi umpipihamainen pihapiiri rakennettiin nykyiselle paikalleen 1860-luvun loppuvuosina. Jäljellä on edelleen asuinrakennus, suuri hirsirunkoinen maakellari hieman kauempana sekä kaksi todennäköisesti vanhempaa rakennusta, aitta ja kärryvaja. Lisäksi pihapiirissä on vuonna 1934 rakennettu Jalmari Salovaaran suunnittelema navetta.

Kosken (1850-luvun paikkeille asti Forsman) torppaa piti Pappilan mylläri. Mylly oli vesimylly, joka sijaitsi Kyröskosken itärannan puoleisessa juoksussa. Pappilan myllyn yläpuolella oli lisäksi kaksi muuta myllyä. Myllyjä oli niinikään kosken juoksun toisella puolella. Kaikki myllyt on purettu. Myllyjen itäpuolella kulkee lisäksi edelleen vanhan tukkiradan reitti, joka on päällystetty suurin luonnonkivijärkälein. Tukkiradan itäpuolella kulkee vanha Viljakkalantie, joka poistui käytöstä vuonna 1953 uuden tien valmistuttua.

Rakennus 1: 1867-68 välisenä aikana nykyiselle paikalleen pystytetty, entinen Järvenkylän Kujanpän torpan asuinrakennus on nykyisin betoniperustainen. Rakennus oli alunperin ylös asti salvottu, pitkänurkkainen ja matala. Se kunnostettiin perusteellisesti vuonna 1932, jolloin sitä korotettiin ja vintille tehtiin lisää asuintilaa. Myös ikkunat uusittiin ja rakennuksen entinen avokuisti rakennettiin umpinaiseksi. Kuisti uusittiin uudelleen sekä vuosina 1969 ja 1975 että v. 1999, jolloin se rakennettiin vanhan tyylin mukaiseksi. Rakennukset sisätilat uusittiin perusteellisesti vuonna 1975, jolloin kaikki rakenteet kävivät läpi peruskorjauksen. Pohjakaavaan ei ole kajottu. Ulkoisesti rakennuksessa on sekä 1800-luvun että 1900-luvun alun piirteitä. Sen pitkänurkkainen hirsirunko on tasakertaan asti jäljellä. Yksi vuonna 1932 vaihdettu T-ikkuna on säilytettu pohjoissivulla kuistin vieressä. Tyylillisesti rakennus edustaa lähinnä 1900-luvun alun talonpoikaistaloa.

Rakennus 2: Vuonna 1934 rakennetun navetan, tallin ja vajan käsittäneen rakennuksen suunnitteli hämeenkyröläinen rakennusmestari Jalmari Salovaara. Navetta on betoniperustainen. Rungon alasosa on hirttä ja yläosa rankoa. Vuorauksena on peiterimoitettu pystylauta, joka on maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Satulakaton katteena on betonitiili. Rakennus on ulkoisesti alkuperäisessä asussaan, mutta se on sisältä muutettu kokonaan navetaksi.

Rakennus 3: Vanha aitta lienee vanhempi kuin pihapiirin muut rakennukset. Se on todennäköisesti ollut paikalla jo vanhan päärakennuksen aikaan todennäköisesti 1700-luvulla. Sen ympärille on 1920-30-luvulla rakennettu pitkä varasto- ja työtila. Rakennus on kattoa lukuunottamatta alkuperäisessä asussaan.

Rakennus 4: 1920-30-lukujen välisenä aikana rakennettu varastorakennus, jonka länsipääty rakennettiin suojaamaan vanhaa aittarakennusta. Toisessa päässä on työtilaa, huone ja eteinen lämmitysuuneineen ja keittoliesineen. Paikan nimi on "Väinön pirtti". Se oli talon edellisen isännän työtila, jossa saattoi myös asua. Rakennuksen keskivaiheilla on varastotilaa. Rakennus on ulkoisesti alkuperäisessä asussaan. Sen länsipäädystä on eteläsivun seinää purettu ja tilalle on rakennettu rimakaide ja portaat. "Väinön pirtti" ja varastotila ovat edelleen alkuperäisiä.

Rakennus 5: Todennäköisesti jo ennen vuotta 1867 rakennettu hirsirunkoinen kärryvaja lienee lähes alkuperäisessä asussaan. Rakennuksen perustuksena on nurkkakivet. Sen hirsirunko on vuoraamaton ja maalaamaton. Satulakaton katteena on profiloitu pelti. Se on suullisen perimätiedon mukaan saattanut toimia jonkinlaisena epävirallisena "kestikievarin kärryvajana", kun kulkijat ovat matkallaan poikenneet yöksi Kosken torppaan ja jättäneet kärrynsä sinne suojaan.

Rakennus 6: Todennäköisesti 1800-luvulla taidokkaasti rakennettu ja poikkeuksellisen suuri, pitkänurkkainen, hirsirunkoinen maakellarin rakennus on yläosastaan suuri, avoin tila. Rakennus on alkuperäisessä asussaan ja käyttökelpoinen. Kellarissa asuttiin kansalaissodan aikaan.

Kiinteistö sijaitsee Kyröskosken taajamassa, Harjun eteläpuolella, Kyröskosken tehtaan kupeessa. Sen etelän- ja lännenpuoleinen alue on peltoineen ja metsineen sekä kuusilehtoineen maaseutumaista maisemaa, mutta muilta suunnilta pihapiiri rajautuu naapurikiinteistöön ja Koskitiehen. Pihapiirin pohjoispuolella kulkee vanha v. 1953 käytöstä poistunut Viljakkalantie, jonka linjaukset ovat edelleen käyttökelpoisina olemassa. Maisemallisesti sekä kasvitieteellisesti alue on edelleen poikkeuksellisen rikas. Pihapiiri on säilynyt avoimen neliöpihan muodossa. Eteläsivulla on päärakennus, itäsivulla navetta ja pohjoissivulla aitta-/varastorakennus sekä nykyisin liiterinä toimiva entinen kärryvaja. Maakellari sijaitsee hieman pihapiirin länsipuolella pellon ja metsän reuna-alueella. Pihapiirisä kasvaa vanhoja omenapuita, marjapensaita sekä perennaistutuksia. Myös vanhoja koivuja ja kuusia on piha-alueen länsireunalla.

Niukko, K. Kyröskoski, Hämeenkyrö. Rakennusinventointi 2001 (osa 2). Jaettu kohteiksi Koski 1/2 ja 2/2 kiinteistötunnusten (421-3-121 ja 3-120) vuoksi.