Pälkäneen seurakunta pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa 1800-luvulla Pälkäneen rauniokirkon hautausmaalta vietyjen jaseurakunnalle elokuussa 2024 palautettujen ihmisjäänteiden, pääkallojen, hautaamisesta rauniokirkon kirkkopihaan, joka on osa muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä (MML 1 ja 2 §). Kohde on tallennettu valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 635000002.

Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa maakuntamuseo toteaa, että pääkallot voidaan haudata jo tutkittuun, pohjaan kaivettuun muinaisjäännösalueen osaan ilman kajoamislupaa. Pääkallot dokumentoidaan ja niistä otetaan näytteet myöhäisempiä tutkimuksia varten ennen niiden hautaamista Pälkäneen seurakunnan, Pälkäneen kunnan ja Museokeskus Vapriikin kesken sovitun mukaisesti.

Maakuntamuseon ja seurakunnan välisissä neuvotteluissa hautauspaikaksi on esitetty vuonna 2022 arkeologisin kaivauksin tutkittua aluetta. Tälle alueelle jäänteet voidaan haudata ilman lisätutkimuksia. Alue on merkitty maastoon paaluin, ja maakuntamuseon tutkija tulee valvomaan hautakuopan kaivamista sovitun aikataulun mukaisesti. Kaivettavan kuopan koosta tulee sopia etukäteen maakuntamuseon kanssa. Kuopan tulee olla laajuudeltaan pienempi kuin vuoden 2022 pohjaan tutkittu kaivausalue; tällöin vältetään se, että, mikäli seinämät sortuisivat kaivamisen seurauksena, myös kuopan ulkopuolista kiinteää muinaisjäännöstä vahingoittuisi.

Kaivutyötä valvova maakuntamuseon tutkija varmistaa, ettei kiinteään muinaisjäännökseen kosketa. Jos valvonnan yhteydessä kuitenkin havaitaan merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan  suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §). Kaivettu kuoppa tulee aidata, ettei se aiheuta vaaraa ihmisille tai eläimille ennen täyttämistä.

Pälkäneen seurakunta pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa 1800-luvulla Pälkäneen rauniokirkon hautausmaalta vietyjen jaseurakunnalle elokuussa 2024 palautettujen ihmisjäänteiden, pääkallojen, hautaamisesta rauniokirkon kirkkopihaan, joka on osa muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä (MML 1 ja 2 §). Kohde on tallennettu valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 635000002.

Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa maakuntamuseo toteaa, että pääkallot voidaan haudata jo tutkittuun, pohjaan kaivettuun muinaisjäännösalueen osaan ilman kajoamislupaa. Pääkallot dokumentoidaan ja niistä otetaan näytteet myöhäisempiä tutkimuksia varten ennen niiden hautaamista Pälkäneen seurakunnan, Pälkäneen kunnan ja Museokeskus Vapriikin kesken sovitun mukaisesti.

Maakuntamuseon ja seurakunnan välisissä neuvotteluissa hautauspaikaksi on esitetty vuonna 2022 arkeologisin kaivauksin tutkittua aluetta. Tälle alueelle jäänteet voidaan haudata ilman lisätutkimuksia. Alue on merkitty maastoon paaluin, ja maakuntamuseon tutkija tulee valvomaan hautakuopan kaivamista sovitun aikataulun mukaisesti. Kaivettavan kuopan koosta tulee sopia etukäteen maakuntamuseon kanssa. Kuopan tulee olla laajuudeltaan pienempi kuin vuoden 2022 pohjaan tutkittu kaivausalue; tällöin vältetään se, että, mikäli seinämät sortuisivat kaivamisen seurauksena, myös kuopan ulkopuolista kiinteää muinaisjäännöstä vahingoittuisi.

Kaivutyötä valvova maakuntamuseon tutkija varmistaa, ettei kiinteään muinaisjäännökseen kosketa. Jos valvonnan yhteydessä kuitenkin havaitaan merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan  suunnitelmamuutosten tarve (MML 14 §). Kaivettu kuoppa tulee aidata, ettei se aiheuta vaaraa ihmisille tai eläimille ennen täyttämistä.