Pihapiiri muodostaa hyvin säilyneen miljöön, jossa vanhin rakennusosa on 1870-luvulta oleva vieraspytinki. Muuten pihapiiri on saanut nykyisen ulkomuotonsa 1930-luvun muutostöissä. Myös pihapiirin ulkopuolella oleva vanha rakennuskanta, riihet, paja ja aitat ovat siirrettyinä säilyneet.

Rakennushistoriallinen x

Historiallinen x

Maisemallinen x

KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVO

maakunnallinen

Uudempi asuinrakennus(1) on rakennettu vuonna 1904. Tällöin purettiin samalla paikalla sijainnut asuinrakennus ja materiaali käytettiin uuden hyväksi. Yhtenäiselle kivisokkelille rakennettu lyhytnurkkainen hirsirakennus on vuorattu vaaleanvihreäksi maalatulla ponttilaudalla. Listat ja vuorilaudat ovat valkoiset. Ikkunat ovat 1990-luvulla vaihdetut. Ne ovat vanhoja 6-ruutuisia ikkunoita jäljittelevät alumiinipuitteiset ikkunat. Vuorilaudat koristellut. Satulakattoiset kuisteissa pieniruutuiset ikkunat. Katteena on betonitiilet ja itäpuolen lappeella on mansardikattoinen frontoni, jossa kaksi 6-ruutuista ikkunaa.

Ensimmäiset suuret muutokset tulivat 1930-luvulla. Ensin vuonna 1934 korotettiin katto vanhasta loivapiirteisemmästä nykyiseen muotoon. Samalla itälappeelle lisättiin mansardikattoinen kaaveli, jossa on kaksi 6-ruutuista ikkunaa. Seuraavana vuonna hirsipintainen rakennus vuorattiin vaakalaudoituksella, joka maalattiin vastaavasti seuraavana vuonna. Pärekatto vaihtui betonitiiliseen vuonna 1952.

Nykyinen huonejako on syntynyt 1960-luvun sisäremontin yhteydessä. Tällöin rakennus sai mm. keskuslämmityksen. Vanhat 3-peiliset ovet ja panelikatot ovat säilyneet.

Vanhempi pytinki(2) on 1870-luvulta. Se on yhtenäiselle kivisokkelille tehty lyhytnurkkainen hirsirakennus. Ulkoverhoilussa on käytetty erisuuntaisia laudoituskenttiä. Väri on keltamultaa ja nykyinen maalaus on 1950-luvulta. Rakennuksen ylä- ja alaosassa on käytetty leveätä, profiloitua vaakalaudoitusta. Näiden välissä on pystylaudoitus peiterimoin. Ikkunat ovat vanhat 6-ruutuiset postipuulla varustetut ns. empire-ikkunat. Näiden lisäksi on päätykolmioissa käytetty kaari-ikkunoita. Satulakattoinen umpikuistin etuseinän nurkat ovat viistetty, jolloin osa kuistista on 5-kulmainen. Viistettyjen nurkkien ylä- ja alapuolella on jyrkät lappeet. Kuistin ikkunat ovat pieniruutuiset ja sijaitsevat sivuseinien lisäksi nurkkaviisteissä. Satulakatto on katettu 1990-luvun lopulla huovalla ja kolmiorimoilla. Samalla poistettiin katolta kaksi savupiippua. Talon pohjoispäässä oleva lisäke laajennettiin vuonna 1944 ja on rankorakenteinen betonisokkelilla. Samalla sen alle tehtiin kellari. Pohjaltaan rakennus noudattaa karoliinista pohjakaavaa, jossa keskellä on sali ja sen molemmin puolin kaksi kamaria.

Navetta(3) on rakennettu lohkotuista luonnokivistä vuonna 1895. Vuonna 1925 katto korotettiin nykyisen korkuiseksi. Korottamisen lisäksi rakennusta jatkettiin länteen hirsisellä osalla, johon sijoitettiin talli ja kalustosuoja. Vanha talli sijaitsi nykyisen aitan paikalla. 1950-luvulla pärekatto korvattiin betonitiilikatolla. Nykyinen profiilipeltinen kate on vuodelta 2001. Satulakaton katteena on uudehko profiilipeltikatto. Navetan länsipäässä olevat verstaat ja kalustosuojat ovat osin hirsi- ja osin rankorakenteisia. Verhoiluna on käytetty vihreäksi maalattua pystylaudoitusta. Vihreäksi on maalattu myös ikkunoiden karmit ja päädyssä oleva peiterimoin varustettu pystylaudoitus. Navetan pohjoissivulle on vuonna 1971 lisätty harkoista rakennettu pyöreä siilo. Rakennus ei ole käytössä.

Vanhan navetan pohjoispuolelle on rakennettu 1980-luvulla uusi navetta(4), joka ei ole enää käytössä.

Pihapiirissä oleva aitta Aitta(5) on rakennettu suurille nurkkakiville. Nykyiselle paikalle se on siirretty navetan uudistuksen yhteydessä 1920-luvun lopulla. Aikaisemmin se on ollut osa neliöpihan eteläsivulla sijainnutta aittariviä. Eteläpään rakenne on lyhytnurkkaista vuoraamatonta hirttä. Siirron yhteydessä pohjoispäähän tehtiin rankorakenteinen ja pystylaudoituksella verhoiltu varastovaja rekiä ym. varten. Aitoissa säilytettiin jyviä ja lihaa. Myös mankeli oli tässä rakennuksessa. Runko on maalattu keltapunamullalla, nurkkalistojen ja vuorilautojen ollessa valkoiset. Lautarakenteiset ovet ovat sinapinkeltaiset. Satulakatto on katettu uudehkolla profiilipeltikatteella. Loput eteläpuolen aittarivistä (12) siirrettiin vuonna 1929 tilalle vievän tien varteen.

Sauna(6) on rakennettu navetan koillispuolelle 1900-luvun alkupuolella. Nurkkakiville rakennettu pitkänurkkainen hirsirakennus. Ulkoverhoilu pystylautaa peiterimoin. Väriltään rakennus on vihreä, valkoisin listoin ja nurkkalaudoin. Päätykolmioissa on vaakalaudoitus. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Sauna ei ole käytössä, rakennuksen ympäristö vesoittunut.

Tilalla on myös neljä maakellaria(7). Käytössä niistä on enää pihapiirissä oleva 1930-luvulla rakennettu maakellari. Aitan lounaispuolelle on kolme vanhempaa maakellaria, joista kahdessa on kiviharkoilla holvattu katto.

Tilalle vievän tien varteen sijoittuvat rakennukset:

Koiviston tilan vanhin rakennus on riihi(8), johon on kaiverrettu ”IA 1422”. Nykyiselle paikalle se on Suomen maatilat kirjan mukaan siirretty vuonna 1795. Tämä voisi viitata siihen, että Koiviston tilan rakennukset olisivat siirretty nykyiselle paikalle isonjaon jälkeen. Nykyään vanha riihi ja on jäänyt suuren rankorakenteisen ja profiilipeltisen satulakaton alle. Vanhan riihen lisäksi katteen alla on toinen nuorempi riihi. Rakennuksen eteläsivulle on rakennettu suurehko rankorakenteinen varastorakennus(9), jonka satulakatto on katettu profiilipellillä.

Vanhempi riihi (A) on nurkkakiville tehty pitkänurkkainen hirsirakennus. Alaosa riihestä on rakennettu paksuista, ulkoa veistämättömistä rungoista. Noin 2 metrin korkeudelta hirsien koko pienenee hiukan. Samalta korkeudella hirret ovat myös hiukan pidemmät, joka viittaisi vanhan katonrajan olleen siinä. Myös päätykolmiot ovat hirrestä rakennetut. Rakennus on alun perin voinut olla matalampi savupirtti, jota on korotettu myöhemmin riiheksi. Sisäpuolella eteläseinässä olevan sisäänkäynnin vasemmalla puolella on kivistä tehty kiuas. Lattia on tehty erittäin paksuista nelikanttisista tukeista, jotka eteläpuolella tulevat rungon läpi, muodostaen tason riihen oven alle. Riiheen on 1970-luvulla rakennettu kuivuri, jonka vuoksi mm. lounaispäähän on avattu ilmanottoaukko. Rakennuksen toisen pään muodostava riihi (B) on myös pitkänurkkainen hirsirakennus. Nurkkakiville rakennetussa riihen kaakkoisnurkassa on kivistä tehty kiuas. Molempien riihien eteläpuolisessa seinäaukossa on leveistä pystylaudoista tehdyt ovet.

Tilalle vievän tien varressa on nurkkakiville rakennettu pitkänurkkainen ja suurikokoinen hirsilato/varasto (10) 1900-luvun alkupuolelta. Satulakaton katteena on profiilipelti. Samaan rakennusryhmään kuuluu vanha paja(11), joka siirrettiin ns. pajakuusen juurelta nykyiselle paikalleen v. 1933. Rakennus muutettiin kuivuriksi asentamalla siihen Svantte Niemisen rakentama Valttikuivuri. Pitkänurkkainen, vuoraamaton hirsirakennus on tehty nurkkakiville. Päätykolmiot ovat pystylaudalla vuoratut. Itäpään kolmiossa on 6-ruutuinen ikkuna. Sisäänkäynti on myös itäpäässä, jossa on pystylaudasta tehdyt pariovet. Satulakatto on katettu huovalla.

Vanha aittapari (12) on rakennettu nurkkakiville. Pitkänurkkaisen hirsirakennusta on ilmeisesti siirron yhteydessä jatkettu takaosasta rankorakenteisella ja pystylaudoitetulla osalla. Myös hirsisten aittojen väliin on lisätty rankorakenteinen väliosa, jossa on laudoista tehdyt pariovet. Aitoissa on lautaovet. Hirsien päät on suojattu laudoituksella. Osittain vuoraamaton rakennus on maalaamaton. Päätykolmiossa on käytetty pystylaudoitusta. Satulakaton katteena on profiilipelti.

Nykyinen pihapiirin näkymä on 1920/30-luvulla tehtyjen muutosten asussa. Sinänsä vanhasta 1800-luvun lopun miljööstä puuttuu vain eteläsivun riviaitta. Uusi navetta ja vanhan laajennukset ovat eivät näy pihaan.

Varsinainen maataloustoiminta on päättynyt. Omistaja on halukas taloudellisten mahdollisuuksien mukaan säilyttämään vanhaa rakennuskantaa.

Koiviston tilakeskus sijaitse metsäsaarekkeessa vanhojen peltojen reunassa. Muut talousrakennukset sijoittuvat tilalle vievän tien varteen. Maisema on hyvin säilynyt lukuun ottamatta kaakkoispuolella olevia suoniittyjä, jotka ovat metsittyneet umpeen.

Maakuntakaava

Suomen maatilat V, 1931

Hämeenmaa IV, Hämeen elämää ja oloja, Elma Leskisen artikkeli, Muistitietoa Puutikkalan kylän vaiheista ja elämästä., Hämeenlinna 1934.

Kiinteistörekisteri ja asiakirjat, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere

Puutikkalan isojako- ja uusjakokartat (1795 ja 1915), Hämeen maanmittauslaitoksen arkisto, Hämeenlinna