Maakunta: Satakunta, Pirkanmaa

Kunta: Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Nakkila, Pori, Sastamala, Ulvila

Maisemamaakunta: Lounaismaa

Maisemaseutu: Ala-Satakunnan viljelyseutu; Satakunnan rannikkoseutu

Pinta-ala: 30 577 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 2 814 ha maatalousalueita: 14 472 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 7 617 ha rakennettuja alueita: 2 579 ha vesialueita: 3 096 ha

LUONNONPIIRTEET

Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemat ulottuvat Pirkanmaan Sastamalasta Porin edustalle merenrannikon luodoille. Kokonaisuudessaan 121 kilometriä pitkän joen ympärille rajautuvaan maisema-alueeseen kuuluvat Kokemäenjokilaakson lisäksi Kokemäenjokeen laskevan Sastamalan Luhdanojan ja Kikkelänjoen varren viljelysmaisemat sekä Kokemäen Kauvatsanjokivarsi ja Puurijärven kosteikkoalue.

Kokemäenjokilaakson itäosien kallioperä koostuu pääasiassa kiillegneissistä ja dioriiteista. Harjavallan Mers-tolan alueella jokilaakson kallioperä muuttuu hiekkakiveksi, jonka reunaa jokilaakso seurailee Ulvilan Suosmerelle asti. Joen suistoalueen kallioperä on suurimmaksi osaksi hiekkakiveä, kiillegneissiä, kiilleliusketta ja mustaliuskevälikerroksia. Maisema-alueen maaperässä vuorottelevat lajittuneet ja lajittumattomat maa-ainekset. Jokilaaksoa hallitsevat hienolajitteiset maalajit, joiden peittämille aloille alueen laajat peltoalat on raivattu. Harjavallan itäpuolella viljelymaiden hallitseva maalaji on savi. Porin ja Kokemäen välillä pellot on raivattu matalan ja katkonaisen harjumuodostuman ympärille levinneille hiesu- ja hiekkamaille. Maisema-alueen moreeni- ja kalliomaat sijaitsevat pääasiassa savikkoalueita reunustavilla selänteillä. Kokemäenjoen suistoalueen maaperä koostuu hienojakoisista ja liejuisista maalajeista.

Maisema-alueen merkittävin vesistö on Kokemäenjoki, jonka ympärille koko alue jäsentyy. Kokemäenjoki on geomorfologisesti suhteellisen nuori, leveydeltään vaihteleva joki, jonka uoman keskellä on muutamin paikoin pieniä saaria. Joki muodosti ensimmäisen laajan suistonsa Huittisten peltoaukealle noin 6 000 vuotta sitten. Toinen suisto muodostui Kokemäen ja Harjavallan väliselle peltoaukealle noin 4 500 vuotta sitten, ja kolmas suisto Nakkilan Lammaistenkosken alapuolelle noin 4 000 vuotta sitten. Jokivarressa näkyy kuivuneita uomia, jotka kertovat suistokehityksen ja maankohoamisen historiasta. Kokemäenjoen nykyinen delta-alue alkaa Porin keskustasta Kirjurinluodolta ja jatkuu noin kymmenen kilometriä merelle päin. Leveimmillään Kokemäenjoki on Harjavallan voimalaitoksen padon itäpuolella.

Kokemäenjoen ympäristö on erittäin intensiivisesti viljeltyä maatalousaluetta. Vielä 1960-luvulla joen rannoilla oli paikoin 50–100 metriä leveä rantaniittyvyöhyke, mutta nykyisin maisemallisesti arvokkaita kapeita rantaniittykaistaleita on jäljellä enää muutama. Maatalousalueiden lisäksi Kokemäenjokea reunustavat muutamat tiheästi asutut taajamat sekä teollisuusalueet. Kokemäenjoessa on neljä voimalaa, jotka sijaitsevat Harja-vallassa, Kokemäen Kolsissa, Äetsässä ja Tyrväällä. Voimalakäytöstä ja säännöstelystä huolimatta Kokemäenjoessa on säilynyt myös arvokkaita luonnontilaisia koskiosuuksia. Esimerkiksi Sastamalan Kilpikoski on leveä, lähes luonnontilainen koski, joka on erittäin uhanalaisen toutaimen ruokailu- ja lisääntymisaluetta. Kokemäenjoen ohella maisema-alueen vesistöihin kuuluvat mataloitunut Puurijärvi sekä Kokemäenjoen alkupiste, Sastamalan Liekovesi. Pirkanmaan puolella Kokemäenjokeen laskee useita pieniä jokia, joista suurin on Kiikan itäpuolella virtaava Kikkelänjoki. Satakunnan puolella jokeen yhtyvät muun muassa Sammunjoki, Loimijoki, Ala-Kauvatsanjoki, Sonnilanjoki ja Harjunpäänjoki.

Kokemäenjokilaakson luonto on lajistoltaan monipuolinen. Alueen tasankomaista maisemaa rytmittävät jokivarren metsiköt sekä joen reunoilta nousevat kallioiset saarekkeet, harjut ja selänteet. Peltomaiden ympärillä on laajempia havu- ja sekametsäalueita. Joen suistoalueelle on muodostunut monia kosteikko- ja rantabiotooppeja, jotka vaihtelevat avoveden tai uposkasvillisuusyhdyskunnista järeisiin tervaleppälehtoihin. Arvokasta lehtokasvillisuutta on myös Nakkilan Pirilänkosken tuntumassa Lammaistenlahden jyrkkään rantatörmään syntyneessä rantalehdossa. Maisema-alueen kosteikoista huomattavin on linnustollisesti arvokas Puurijärven ja Isosuon luonnontilainen suo- ja kosteikkokokonaisuus. Kokemäenjoen suisto on Suomen edustavin suistomuodostuma.

KULTTUURIPIIRTEET

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Kokemäenjokilaaksoon kivikaudella, kampakeraamisen kulttuurin ajalla. Maisema-alueelta tunnetaan useita muinaiselle jokisuulle sijoittuneita kivikautisia asuinpaikkoja, jotka osoittavat esimerkiksi nykyisen Harjavallan alueen olleen kulttuurisesti huomattavaa seutua. Pronssikaudella karjanhoito ja kaskiviljely alkoivat vakiintua jokilaakson asukkaiden elinkeinoiksi pyyntielinkeinojen rinnalle. Pronssikaudelta on säilynyt runsaasti suuria hautaröykkiöitä ja hiidenkiukaita. Yhtäjaksoista asutusta jokilaaksossa on ollut nuoremmalta roomalaiselta kaudelta lähtien, ja rautakauden lopulla alueelle oli muodostunut jo muutamien talojen kyliä. Vanhan kyläasutuksen yhteydessä sijaitsevat rautakautiset muinaisjäännökset, esimerkiksi alueelle tyypilliset röykkiökalmistot, kertovat jokilaakson pitkästä asutusjatkumosta.

Jokilaakson kauppapaikat ja kaupungit ovat syntyneet joen kulloisillekin suualueille ja menettäneet taloudellisen ja liikenteellisen asemansa rantaviivan siirtyessä länteen. Varhaiskeskiajalla Satakunnan kaupan keskus

oli nykyisen Kokemäen taajaman tuntumassa sijainnut Teljä, josta kauppapaikka siirtyi keskiajalla ensin Liikistöön ja myöhemmin Ulvilaan. Maankohoamisen edetessä jokisuun satamapaikka siirtyi vuonna 1558 perustetun Porin kaupungin edustalle. Teljän oletetulla paikalla sijaitsee nykyisin Pyhän Henrikin saarnahuoneeksi nimetty vanha hirsiaitta, jonka ympärille on rakennettu vuonna 1857 uusgoottilainen kappeli. Liikistön alueelle ja vanhalle kirkonpaikalle on puolestaan pystytetty risti. Ulvilan keskiaikaisen kaupungin autioitunut paikka sijaitsee Ulvilan kirkon ja pappilan välisillä pelloilla.

Kokemäenjokilaakson varhaisin pysyvä asutus on keskittynyt joen varrelle. Nykyinen merenranta ja Pohjois-Satakunnan metsäseutu on asutettu pääsääntöisesti vasta uudella ajalla. Historiallisen ajan kylät ovat muodostaneet tyypillisesti nauhamaisia kokonaisuuksia vesiväylien tai teiden varsille. Vanhat kylänpaikat ovat edelleen asuttuja ja nauhamainen kylärakenne on havaittavissa monin paikoin jokilaakson asutusmaisemassa. Ken-ties edustavin esimerkki vanhasta nauhakyläasutuksesta ja sitä ympäröivästä maatalousmaisemasta on Lammaistenlahden kulttuurimaisema Harjavallan ja Nakkilan rajalla. Joissakin jokilaakson kylissä on jäljellä myös vanhojen ryhmäkylien piirteitä. Esimerkiksi Suosmeren kylä Ulvilassa on edustava sarkajaon ajalta periytyvä ryhmäkyläkokonaisuus. Maaseutuasutuksen yhteydessä on säilynyt useita arvokkaita perinnebiotooppeja, jotka vaihtelevat kuivista ja kivikkoisista kedoista ja hakamaista rantaniittyihin ja reheviin laidunalueisiin. Fleiviikin niitty Kokemäenjoen suistossa on Etelä-Suomen laajin jokisuistoniitty.

Maisema-alueen historiallisesta varakkuudesta kertovat lukuisat kartanot ja rusthollit. Näitä ovat esimerkiksi Vuolteenkartano ja Kokemäenkartano Kokemäellä, Anolan ja Villilän kartanot Nakkilassa, Sunniemen kartano Ulvilassa sekä Yyterin kartano Porissa. Huittisissa rakennetun kulttuuriympäristön arvokohteita ovat muun muassa Sammun ja Nanhian maatilakokonaisuudet, kuten Takkulan kartanomiljöö sekä Sepän, Hurun ja Norrin tilat. Kokemäenjoen rannalla sijaitseva Ruotsilan kartanoalue Kiikassa on olennainen osa Kokemäenjoen yläjuoksun kulttuurimaisemaa. Hyytin vanha talonpoikainen ratsutila Kokemäellä ja Nakkilan Hormiston pienijakoinen torppari- ja mäkitupa-alue kuvastavat hyvin vanhan maatalousyhteiskunnan eriytyneitä asuinoloja ja toimeentulon erilaisia lähtökohtia.

Kokemäenjoen varressa on useita edustavia teollisuuskohteita. 1900-luvun alussa rakennetut Tyrvään ja Äetsän punatiiliset voimalaitokset, vuonna 1939 valmistunut Harjavallan suurvoimalaitos Pirilänkoskessa sekä Kolsin voimalaitos vuodelta 1945 ovat teollisuushistoriallisesti arvokkaita kokonaisuuksia. J. W. Suomisen nahkatehtaan ja Koskilinnan alue Nakkilassa on vastaavasti erinomainen esimerkki 1800- ja 1900-lukujen vaihteen teollisuusympäristöstä teollisuuslaitoksineen ja johtajiston asuinrakennuksineen. Porissa Kokemäen-joen luodoille on muodostunut edustavia puistoalueita, monimuotoista huvila-asutusta ja siirtolapuutarha-alue, joiden avulla on pyritty vähentämään teollisuuskaupungin sosiaalisia ongelmia 1800-luvun lopulta 1950-luvun puoliväliin. Luodot ovat osa vuonna 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa.

Maaseutu- ja teollisuusmaisemien lisäksi Kokemäenjoenlaaksossa on arvokkaita kirkkoympäristöjä sekä tuoreemmasta kulttuurihistoriasta kertovia kohteita. Kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin vuonna 1914 rakennettu taiteilijakoti Harjula esimerkiksi kuvastaa 1900-luvun alun kansallisromanttista ateljeearkkitehtuuria. Harjula toimii nykyisin näyttävänä museokeskuksena. Vuonna 1925 valmistunut Satalinnan parantola Harjavallassa edustaa puolestaan korkeatasoista parantola-arkkitehtuuria. Maisema-alueen monipuolisesta historiasta muistuttaa myös Ulvilassa sijaitseva Ravanin leirialue, joka oli entisen Suomen sotaväen kasarmi- ja leirintäalue 1880-luvulla.

Kokemäenjoki on ollut historiallisesti merkittävä liikenneväylä, jonka suualueille on muodostunut tärkeitä kauppapaikkoja. Näihin kauppapaikkoihin on johtanut monia huomattavia maaliikenneväyliä. Koko Pohjan-lahden kiertävänä postitienä tunnettu Pohjanlahden Rantatie on kulkenut Kokemäenjokilaaksossa Nakkilan ja Porin välillä. Toinen huomattava keskiaikaisperäinen maantie, Huovintie, on kulkenut Turusta Loimaan, Virttaanojan ja Köyliönjärven kautta Kokemäelle ja edelleen Lammaisten kautta Ulvilaan. Teiden vanhoja linjauksia on edelleen jäljellä maisemassa. Maisema-aluetta halkovat myös Tampere–Pori-rata sekä Peipohjassa lounaaseen haarautuva Rauman rata. Peipohjan rautatieasema-alue asuin- ja talousrakennuksineen on säilynyt yhtenäisenä ja arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä.

Kokemäenjokilaaksolla on olennainen osa suomalaisen aluesuunnittelun historiassa. Alvar Aallon vuonna 1942 valmistunut Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma oli ensimmäinen Suomessa laadittu seutusuunnitelma. Suunnitelmaa ei toteutettu sellaisenaan, mutta se on osaltaan vaikuttanut laakson toiminnalliseen jäsentymiseen.

MAISEMAKUVA

Kokemäenjoen kulttuurimaisemat tarjoavat kattavan poikkileikkauksen koko Satakunnan luonnon- ja kulttuurihistoriasta. Jokilaakson lukuisat muinaisjäännökset edustavat varhaisinta kulttuurikerrosta, jonka päälle on muodostunut ajan kuluessa uusia, edelleen näkyviä kerroksia. Etenkin vanhat kauppapaikat ja -keskukset kirkkoineen ja historiallisine maisemineen kertovat alueen varhaisesta toiminnallisuudesta ja huomattavasta historiallisesta asemasta. Maisema-alueella on useita perinteisen rakenteensa säilyttäneitä maatalouskyliä, vanhoja pelto-, laidun- ja niittyaloja sekä yksittäisiä rakennusperinnöltään arvokkaita maatilakohteita.

Kokemäenjokilaaksosta on luettavissa pitkä maankäytön kehityshistoria. Jokilaakson maisemissa yhdistyvät maankohoaminen ja rannan siirtyminen, peltotalouden kehittyminen, 1800- ja 1900-lukujen teollistuminen, 1900-luvun moderni alueidenkäyttö sekä maaseutuelinkeinojen ja -tekniikoiden muutokset 1900- ja 2000-lu-vuilla. Myös Satakunnan kartanokulttuuri keskittyy paljolti Kokemäenjokilaaksoon. Kartanoiden ja kantatilojen ketju alkaa Huittisista ja päättyy Poriin. Monet jokirantojen laajat peltoalueet ovat olleet yhtäjaksoisessa viljelyssä satoja vuosia. Kokemäenjokilaaksossa on säilynyt monipuolisesti vanhoja perinnebiotooppeja, vaikka niittyvyöhyke peltojen ja joen välissä on monin paikoin kadonnut.

Maiseman peruselementtejä ovat avarat ja polveilevat savitasangot sekä niitä pitkin avautuvat paikoin lakeusmaiset näkymät. Siellä täällä maisemaa elävöittävät jyrkähköt kalliot tai metsän peittämät mäet. Maiseman moni-ilmeisyys perustuu laajoihin viljelyksiin, niiden takaa häämöttäviin taajamiin tai teollisuusympäristöihin sekä viljelyalojen keskellä vaihtelevasti mutkittelevaan jokiuomaan. Alueella on lukuisia arvokkaita luontokohteita, kuten Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto sekä Kokemäenjoen suistoalue luotoineen.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.