Tampereen Niemen ajoittamaton kiviröykkiökohde [1000007929] tutkittiin Pirkanmaan maakuntamuseon toimesta arkeologisin kaivauksin toukokuussa 2013. Kaivausten kenttätyönjohtajana toimi arkeologi Kerkko Nordqvist, apulaistutkijana arkeologi Sarita Sandell ja kaivajina arkeologian opiskelijat Emma Hirsimäki, Enni Lappela, Helka Saarinen ja Anna Ylitalo. Tutkimusten vastuullisena johtajana toimi Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija Ulla Lähdesmäki. Kaikkiaan kaivauksin tutkittiin 41 m2. Kohteen tutkimukset tulivat ajankohtaisiksi alueelle suunniteltujen rakennustöiden ja niitä edeltävien maa-aineksen puhdistustöiden vuoksi. Tutkimusten kustannuksista vastasi maanomistaja ja hankkeen toteuttaja Metsä Group oy.

Niemen kiviröykkiö sijaitsee Näsijärven lounaisrannalla, Tampereen Niemen alueella, Lielahden ja Lentävänniemen välissä noin 4,5 km Tampereen keskustasta länsiluoteeseen. Kallio, jolla röykkiö sijaitsee, on Lielahden pohjoisrannalla, etelään ja kaakkoon osoittavan niemen kärjessä olevalla kalliokumpareella. Röykkiö sijaitsee kallioisen mäen länsi-/luoteisreunassa; kallion laki on kivikkoista ja ohuen maa-aineksen peittämää. Mäen itä- ja eteläreunat ovat jyrkät ja täällä kallio putoaa jyrkästi kohti Näsijärveä. Näissä suunnissa mäen reunoilla on myös näkyvillä avokalliota ja suuria maakiviä. Mäen pohjois- ja länsireunat laskevat loivemmin, luoteispuolella noin 30 m päässä maasto alkaa nousta uudelleen. Kasvillisuus mäen alueella on pääasiassa sammalta, ruohoja ja mustikkaa sekä lehtipuita – mäkeä lukuun ottamatta koko alue on äskettäin hakattu tulevien maaperänpuhdistustöiden takia. Alueen maaperä on kivistä hiekkamoreenia, jonka alla peruskallio on paikoin hyvin pinnassa.

Luoto, K. 2006. Arkeologinen inventointi Tampereen Lielahden – Niemen osayleiskaava- alueella toukokuussa 2006. Pirkanmaan maakuntamuseo.

Kaivaustyö suoritettiin pääasiassa pelkoin; ainoastaan tiukimmat turpeen pintaosat sekä osa röykkiön alla olleesta puhtaasta pohjamaasta poistettiin lapioin. Turvetta ja puhtaan pohjamaan alinta osaa lukuun ottamatta kaikki kaivettu maa seulottiin 4,5 mm seuloilla. Kaivausalueella ei pohjamaata lukuun ottamatta ollut varsinaisia mineraalimaakerroksia, vaan kukin kivikerros poistettiin vuorollaan, jonka jälkeen kunkin kivikerroksen välissä ja alla ollut maa-aines poistettiin seuraavan kivikerroksen pintaan asti; röykkiön alapuolisen mineraalimaan kaivaminen tapahtui luonnollisten kerrosten mukaan.

Kaivaukset dokumentoitiin kirjallisesti, valokuvin ja piirtämällä. Tasokartat (1:20) piirrettiin tasosta 1 (röykkiön ja ympäröivän alueen pinta turpeen alla) ja tasosta 2 (röykkiön alue ensimmäisen kivikerroksen poistamisen jälkeen); koska toisen kivikerroksen jälkeen alueella ei käytännössä ollut nähtävissä muuta kuin luonnollista moreenikivikkoa tai maakerroksia tämän jälkeiset tasot dokumentoitiin vain valokuvin ja mittauksin. Koekuopista dokumentoitiin pinnat ja pohjat. Koska tutkimuksissa ei löydetty mitään muinaisjäännökseen viittaavaa, profiilit dokumentoitiin ainoastaan valokuvaamalla.

Kaivauksissa löydettiin ainoastaan 1900-luvulle ajoittuvaa aineistoa, joka liittyy alueella sijainneen sahan toimintaan – tutkittu röykkiö on, ainakin viimeisessä vaiheessaan, toiminut sähkötolpan ja/tai valaisinpylvään jalustana. Sitä että paikalla olisi aiemmin sijainnut lapinraunio tai muu (esi)historiallinen röykkiö ei voida sulkea pois, mutta 1900-luvun toiminta on tuhonnut täysin kaikki jäljet tällaisesta. Kyseessä ei ole muinaisjäännös ja loppuun tutkittuna kohde voidaan vapauttaa muinaismuistolain mukaisesta rauhoituksesta.

Resenttiä materiaalia, ei otettu talteen.