Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti 19.8.2014 arkeologisen valvonnan Sastamalan Riihimäen

muinaisjäännösalueella (MJR 988010004). Valvonta toteutettiin viranomaislausunnon (15.7.2014

DIAR. 277/2013) mukaisesti ja se liittyi Riihimäen muinaisjäännösalueen itäreunassa sijaitsevan

laskuojan perkaamiseen. Valvonnan tarkoituksena oli varmistaa, ettei laskuojan perkaus

vahingoita muinaisjäännöstä.

Riihimäen muinaisjäännösalue sijaitsee Kiikan kirkonkylän keskustassa, noin 440 metriä Kiikan

kirkosta kaakkoon. Aluetta rajaa pohjoispuolella kulkeva kantatie 441 ja eteläpuolella virtaava

Kokemäenjoki suvantokohtineen. Alueen keskellä on maansekaisten röykkiöiden muodostama

kalmistoalue, joka on koivujen ja havupuiden reunustamaa vanhaa hakamaata. Valvonnan aikaan

kalmistolla kasvoi korkeaa heinikkoa.

Kalmistoalueen länsipuolella noin 50 metrin päässä on Kiikan pappilan piha-alue ja itäpuolella

pelto. Valvonta-alue sijoittui muinaisjäännösalueen rajalle edellä mainitun pellon itäosaan, jossa on jo ennen valvontaa kulkenut laskuoja (liite 1, kartta tutkimusalueesta). Valvonnan

kohteena oleva oja sijaitsee noin 45 metriä merenpinnan yläpuolella. Röykkiöalue sijaitsee loivan

rinteen yläosassa korkeudella 50-55 m mpy. Niiden liikerakennusten kohdalla, joista löytöjä on

1800-luvulla tehty, korkeustaso on 60 m mpy.

1898 A.O.Heikel, tarkastus

1950 U. Salo, inventointi

1984 H. Oksala/TYA, kaivaus

1985 H. Oksala/TYA, kaivaus

1999 T. Heikkurinen-Montell, tarkastus

2004 T. Jussila/Mikroliitti, inventointi

Työskentelypaikalle saavuttaessa perattavaa ojaa oli jo kaivettu pienellä kaivinkoneella ja maata

nostettu ojasta sen itäpuoleiselle pientareelle. Destia Oy:n työnjohtaja Jimmy Tommilan

mukaan ojan syventämisestä ei ollut merkkejä vielä kesäkuussa. Tommila aikoi selvittää sitä, kuka

kaivamisen on suorittanut. Kaivamisesta huolimatta oja päätettiin perata vielä kertaalleen

isommalla kaivinkoneella arkeologin valvonnassa. Kaivaminen tapahtui kolmionmuotoisella

kauhalla, joka viisti ojan pellon puoleisen reunan loivasti ojaan laskevaksi. Kaivettu maa

nostettiin kuorma-auton lavalle ja kuljetettiin pois alueelta.

Työ aloitettiin ojan rannan puoleisesta päästä, läheltä sakokaivoa. Työ eteni niin, että ojaa kaivettiin ohuina kerroksina, minkä jälkeen paljastuneet tasot ja viistot profiilit tarkastettiin. Tilanne ennen perkauksen aloittamista. Ojaa on kaivettu hiljattain pienellä kaivinkoneella ja ojasta peräisin olevan savipaakut on nostettu ojan pientareelle sammalen päälle. Kaivaminen tapahtui kolmionmuotoisella kauhalla, joka viisti ojan reunat loiviksi.

Työskentelyssä käytettiin apuna lapiota, lastaa ja metallinilmaisinta.

Kaivon lähellä oli runsaasti erilaisten modernien lasipullojen kappaleita ja joitakin viinapullon korkkeja. Ojan keskivaiheilta löytyi pala fajanssia, muuten oja oli löydötön. Löytöjä ei otettu talteen. Mitään kulttuurikerroksiin tai rakenteisiin viittaavaa ei havaittu.

Ojan perkaamisen lisäksi peltoaluetta tarkastettiin kairaamalla ja muutamissa paikoissalapiolla kääntämällä. Pintapoimintaa ajatellen havainnointiolosuhteet olivat heikot runsaan kasvillisuuden vuoksi. Metallinilmaisimella ei pellosta myöskään saatu signaaleja. Kalmistoaluetta ei pystytty tarkastamaan käytännössä lainkaan korkean

heinikon vuoksi. Todennäköisesti muinaisjäännösalue ei ulotu kalmiston itäpuolella olevan pellon itäosaan.

Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti 19.8.2014 arkeologisen valvonnan Sastamalan Riihimäen

muinaisjäännösalueella (MJR 988010004), joka koostuu rautakautisesta kalmistosta ja Kiikan

keskiaikaisesta/historiallisesta kylätontista. Valvonta liittyi Riihimäen muinaisjäännösalueen

itäreunassa sijaitsevan laskuojan perkaamiseen, ja sen tarkoituksena oli varmistaa, ettei laskuojan

perkaus vahingoita muinaisjäännöstä. Ojan perkaamisen yhteydessä ei havaittu irtolöytöjä tai

kiinteää muinaisjäännöstä. Ojan profiilit muodostuivat puhtaasta peltokerroksesta ja

luonnollisesta savimaasta. Havaintojen perusteella muinaisjäännösalue ei ulotu kalmiston

itäpuolella olevan pellon itäosaan.

Elektroniset lähteet

Arkistolaitoksen digitoitu kartta-aineisto: http://digi.narc.fi/digi/

Grönroos, M. 2006-2013. Kyläteistä valtaväyliin. Suomen pääteiden kuvauksia ja historiaa:

http://www.mattigronroos.fi/Tiet/index.htm

Painetut lähteet

Salmo, H. 1952. Satakunnan historia II. Rautakausi. Tyrvään kirjapaino Oy, Vammala.

Salo, U. 2004. Sastamalan historia 1,2. Esihistorian liiteosa. Karisto Oy, Hämeenlinna.

Painamattomat lähteet

Heikel, A.O. 1898. Rautakautisten esineiden löytöpaikan tarkastus. Tarkastuskertomus. Museoviraston

arkisto.

Heikkurinen-Montell, T. 1999. Tarkastus Riihimäen kalmistoalueella 3.6.1999. Tarkastusraportti.

Museoviraston keskusarkisto.

Jussila, T. 2012. Äetsän kunnan kaava-alueiden (Kokemäenjoenlaakso, pohjoisen pienjärvet)

muinaisjäännösinventointi 2004. Inventointiraportti. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Oksala, H. 1984. Kiven- ja maansekaisen raunion kaivaus Äetsä Kiikka Pappila Riihimäki 9.7.-17.8.1984.

Kaivausraportti. Museoviraston keskusarkisto.

Oksala, H. 1985. Äetsä, Kiikka Pappila Riihimäki. Kiven- ja maansekaisen raunion kaivaus 6.6.-17.7.1985.

Kaivausraportti. Museoviraston keskusarkisto.

Poutiainen, H., Rostedt, T., Bilund, A., Jussila, T. 2011. Sastamala. Kaukola-Liuhala-Ruotsila vesihuoltolinjan

alueen muinaisjäännösinventointi 2011. Mikroliitti Oy. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Salo, U. 1950. Kiikan kiinteät muinaisjäännökset. Kertomus stipendimatkasta kesällä 1950.

Inventointiraportti. Museoviraston keskusarkisto.