212111

SUONIEMI

n. 260 (NW-SE) x 30-70 m, pinta-ala n. 10500 m2; perusteena pintapoimintalöytöjen levinneisyys, kulttuurikerroshavainnot ja maaston topografia.

Kohde sijaitsee pellon SW-reunalla, Tupurlanjärvestä Piikkilänjärveen (molempien korkeus 57,5 m mpy) laskevan, n. 20-125 m leveän Otamusjoen korkealla NE-rannalla, Ristivuorella, n. 20 m korkean kalliojyrkänteen päällä, rantaviivasta n. 40-70 m, SW-NE-suuntaisesta Otamussillantiestä n. 60 m NW, sillasta n. 90 m NW. Vuoren korkein kohta - n. 100 m (mpy) korkea Helaakallio sijaitsee välittömästi asuinpaikan NW-puolella, mäntyvaltaisessa metsässä. Rantarinne kasvaa sekametsää.

Asuinpaikka on pääosin hiekka- tai savipeltoa ja (SE-osassa) mäntykangasta. Muinaisjäännösalueen korkein (90-100 m mpy) eli NW-osa sijaitsee Helaakallion SE-puolella, hiekkarinteellä; alueella todettiin kvartsilöytöjä ja punaruskeita kulttuuri- tai palomaaläikkiä. Etelämpänä, pienessä notkossa maaperä muuttuu saviseksi; alueelta on myös saatu kvartsilöytöjä. Kolmas löytöalue sijaitsee asuinpaikan SE-osassa, pellolle lounaasta pistävällä metsäniemekkeellä, pienellä tasanteella terassin reunalla; paikalla todettiin 15-20 cm vahva kivikautinen kulttuurikerros - harmaankeskiruskea/punaruskea (palomaa) hiekka, joka sisältää kvartsi-iskoksia, palanutta luuta ja jonkin verran hiiltä. Myös tämän metsikön SE-puolelta, pellon SE-kulmasta on löytynyt pari iskosta.

10 m säteellä asuinpaikan oletetusta rajasta

Kohde 65, Metsäkylä, kivikautinen irtolöytöpaikka, 0,6 km S.

KM 33773, kvartsi-iskoksia 21 kpl, -ytimiä 4 kpl, pii-iskos, palanutta luuta 1 kpl.