212402

VILJAKKALA

Alueella on kuusi vanhaa, 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevaa pienempää kaivoskuilua sekä yksi uudempi kuilu, joka sijaitsee mäen korkeimmalla lakialueella. Mäen eteläpuolellla on suuri, kooltaan noin 125 leveä ja noin 100 metriä syvä avolouhos. Vanhat kaivoskuilut ovat veden täyttämiä. Alueella sijaitsee myös useita puurakenteisia kaivosrakenneksia kuten kaivostorni ja varastorakennuksia sekä malmin erottamiseen liittyneitä rakennuksia. Osa rakennuksista on hyvinkin huonokuntoisia, osa on edelleen käytössä. Vanhassa kaivostuvassa on toiminut myös kaivosmuseo. Kaivosmäen lakialue on yleisilmeeltään puustoinen, pääpuulajeina on kuusi sekä koivu. Alueella on myös lukuisia jätekivikasoja sekä erilaisia kaivostoimintaan liittyneitä kuoppia.

Viljakkalan Haverin kaivostoiminta alkoi 1700-luvun alussa: ensimmäiset asiakirjamerkinnät löytyvät vuodelta 1726. V. 1773 alkanut kaivostoiminta jäi lyhytaikaiseksi kun malmi osoittautui huonolaatuiseksi. Varsinainen malmin (rauta)louhinta Kruuvanmäellä alkoi 1790-luvulla ja kaivostoimintaa on jatkettiin aina vuoteen 1999, jolloin suoritettiin viimeisimmät koeporaukset. Tiedot 1840-luvun louhinnasta ovat puutteellisia, mutta tietojen mukaan louhijoita oli 6-4, ja malmia saatiin n. 170 tonnia. Tampereen masuunissa ei voitu käyttää epäpuhdasta Haverin malmia kuin 10% malmimäärästä, ja louhintamäärä jäi parhaimmillaan n. 30 tonnin vuositasolle. Vuosina 1851-1855 Haverista louhittiin malmia n. 30 tonnia vuodessa, ja siellä työskenteli kaksikymmentä miestä. Raudan avolouhinta oli kiivainta vuonna 1859, mutta päättyi jälleen kannattamattomana vuonna 1866. Muistoksi kaivostoiminnasta jäljelle jäivät kuitenkin kaivoskuilut.

Kaivostoiminta Haverissa jatkui seuraavan kerran v. 1935. Heti alkuun todettiin, että rautaa oli niukasti, mutta kuparia esiintyi runsaasti ja yllättäen löytyi myös kultaa ja hopeaa louhittavia määriä. Uuden kaivosjakson kiivain toiminta-aika sijoittuu vuosiin 1935-1960, jolloin Oy Vuoksenniska Ab Haverin kultakaivoksella työskenteli noin 150 henkeä ja kaivokselta toimitettiin markkinoille puhdasta kultaa 350 kg/vuosi, mikä tyydytti koko Suomen vuotuisen kultatarpeen. Vuonna 1960 tämäkin louhinta päättyi kannattamattomana. Kaivos lopetti toimintansa 30.12.1960. Kaivostoiminnan loputtua osa rakennuksista pysyi edelleen käytössä ja alueelle saatiin myös jonkin verran kurssi- ja yritystoimintaa. 1990-luvulla avolouhos tutkittiin kanadalaisen pääoman turvin, ja siellä tehtiin koeporauksia v. 2004 - toiveena kaivostoiminnan käynnistäminen uudelleen. Aluetta kunnostetaan ja kehitetään matkailulliseen ja kulttuurihistorialliseen käyttöön kesällä 2003 alkaneen Haverin kaivosmäki -hankkeen kautta.