Pronssikautisten verkon painokivien löytöpaikka sijaitsee Saarikylissä, Roineen Viianlahden lounaisrannalla Viianperän pohjukassa olevalla suolla, noin 150 m rannasta. Alue vaikuttaa koskemattomalta.

C14-ikä (BP) 2405 +-35 (Hela-1806)

Painokivien löytöpaikasta noin 75 m luoteeseen on löydetty rutaa ajettaessa noin 1,5 m syvyydestä yksipuinen haapio, jonka keulaosa on lahjoitettu Kansallismuseon kokoelmiin (Kansatieteen yksikkö). Samalta paikalta pitäisi olla myös hukaan joutunut nahkapohjainen suksi.

2021 inventointi: Saarikylistä, Kangasalan kirkolta noin 10 kilometriä itäkaakkoon, Roineen Viianlahden lounaisrannalta Viianperän pohjukasta, Viianperäntien läheisyydessä olevalta suolta, noin 150 metriä rannasta, löytyi vuonna 1920 rutaa ottaessa parikymmentä tuohella pieneen kaareen kiinnitettyjä verkonkiveä. Löytäjien kertoman mukaan painoja ja suippopäisiä männystä tehtyjä nappulan muotoisia kohoja oli ollut tiheässä ehkä 4 sylen matkalla. Kivien ja kohojen välillä löytäjät arvelivat olleen noin 2 kyynärää, mikä olisi siis ollut happaan korkeus. Verkon silmät olivat olleet vähän suurempia kuin särki- tai muikkuverkossa (n. 40–50 mm). Verkko oli ollut noin 3 kyynärää vahvan turvekerroksen alaosassa lähellä savipohjaa. Tästä päätellen verkon on täytynyt jäädä lahteen kohta turpeen muodostumisen alkaessa, myöhäisintään n. v. 1000 e.Kr.

Samalta alueelta, 75 metrin päästä luoteeseen, löytyi vuonna 1935 rutaa ottaessa puolentoista metrin syvyydestä yksipuinen haapio ja samanlaisia verkonpainokiviä. Haapiosta vain keulaosa otettiin ylös, loput jäivät suohon. Tältä paikalta on löydetty myös nahkapohjainen suksi ja vähän matkan päästä puinen vaajarivistö, joka muistutti talaan, katiskan tai lohipadon jäännettä. Vaajojen halkaisija oli noin 4-5 cm. Haapion kappale lahjoitettiin Kansallismuseolle (Kansatieteen yksikkö), mutta suksi on kateissa, samoin kuin osa painokivistä.

Kohde tarkastettiin 13.4. Alue on hyvin vetistä rämettä. Vanhoissa raporteissa mainitun löytöpaikan eteläpuoleista peltoaluetta pintapoimittiin ja löydettiin yksi palanut luu. Vuoden 1953 kartalla näkyy vielä rudanottopaikka Viianperän eteläreunalla, joka voi mahdollisesti olla lähellä löytöjen sijaintipaikkaa.