Vanhimmat kirjalliset maininnat Viikin säteritilasta ovat vuodelta 1450. Suomen asutuksen kyläluettelossa 1560-luvulla Viik mainitaan säterinä. Vanhimpiin tunnettuihin kartanon tonttimaata kuvaaviin karttoihin 1700-luvun lopulta kartanon tonttimaa on merkitty Pyhäjärven rantaan Putaanvirran pohjoisrannan läheisyyteen. Vanha säterin tontti autioitui 1800-luvun aikana ja kartano rakennettiin nykyiselle sijaintipaikalleen.

Kesän 2011 tutkimuksissa oli tarkoitus selvittää, minkälaisia ja minkä ikäisiä jäännöksiä Viikin säterinpaikan muinaisjäännöksestä on säilynyt, miten ne sijaitsevat valtatien 12 (Rauma – Tampere - Kouvola) etelä- ja kaakkoispuolisella alueella sekä mikä jäännösten luonne ja säilyneisyys on. Kysymyksessä oli Viikin säterinpaikan perustutkimus, jonka tulosten perusteella on tarkoitus tarkentaa kysymyksenasettelua Nokian keskiaikaisten säterien vaiheista ja ominaisuuksista sekä asutuksen suhteesta alueen esihistorialliseen asutukseen. Tutkimuksessa jatketaan Putaanvirran ympäristön säteriasutuksen tutkimusta . Tutkimusaluetta tutkittiin koeruuduin ja läheistä peltoaluetta pintapoiminnalla. Lisäksi alueella todettuja rakenteita kartoitettiin takymetrin avulla.

Tutkimuksen valvojana Pirkanmaan maakuntamuseossa toimi tutkija, FM Vadim Adel, kaivausten kenttätyönjohtajana FM Kalle Luoto ja apulaistutkijana HuK Teemu Tiainen. Nokian kaupungin kulttuuritoimi palkkasi kaivauksille kuusi kaivajaa. Kaivausten kenttätyöt kestävät kolme viikkoa (9.-29.6.2011).

Kaivaukset tilasi Nokian kaupungin kulttuuritoimi keväällä 2011. Tutkimuksen kustannusarvio oli 16000 euroa + alv. Kustannusarvioon ei sisältynyt kaivajien palkkoja, mistä Nokian kaupunki huolehti kokonaan. Lisäksi summaan eivät sisälly maakuntamuseon kustantamat analyysi- ja konservointikulut, jotka arvioitiin erikseen löytöjen laadun ja määrän tarkennuttua kenttätöiden jälkeen.

Muinaisjäännöskohde Viikin säteri sijaitsee Pyhäjärven luoteisrannalla Putaanvirran ja Viikinlahden välisellä niemellä. Alueen luoteispuolella kulkee valtatie 12 (Tampere - Nokia). Pääosin niemi on kesannolla olevaa peltoa. Pyhäjärven puolella on jyrkkä rantatöyräs, minkä alapuolella on tiheäkasvuista vesijättömaata. Pyhäjärven rannan tuntumassa pellon laidassa on näkyvissä kivirakenteita ja mahdollisesti rakennuksiin liittyviä kuopanteita. Ranta-alueella on vanhojen rakennusten (sauna yms.) ja muiden rakenteiden jäännöksiä (laiturit yms.), joita ainakaan toistaiseksi ei voida pitää muinaisjäännöksinä.

Säterinpaikan läheisyydessä on useita rautakautisia muinaisjäännöksiä, joista vanhimmat ajoittunevat 300-luvulle. Säterinpaikan läheisyydessä valtatien 12 länsipuolella on rautakautinen röykkiöalue (mj.rek.nro 536010019).

Viikin keskiaikaisen säterin paikka on nykyisin kesantopeltona. Koska kartanorakennukset on siirretty paikalta 1800-luvun aikana, suuri osa tonttimaasta on säästynyt myöhemmän asutuksen vaikutuksilta, kuten maakerrosten sekoittumiselta. Valtatien toisella puolen, lännessä on rautakautinen röykkiöalue, joista osa saattaa liittyä mahdollisesti aiempaan kyläasutukseen.

Ensimmäiset arkeologiset inventointitiedot säterinpaikasta ovat vuodelta 2000 (Adel 2000: kohteet 19 ja 20: 88-99). Vuonna 2002 Timo Jussila tarkasteli kohdetta osana Pirkanmaan historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Heidän lisäkseen kohteen ovat tarkastaneet Georg Haggrén ja Päivi Hakanpää vuonna 2002. Arkeologisia kaivaustutkimuksia alueella ei ole aiemmin tehty.

Historiallisen säterinpaikan lisäksi kohteen läheisyydestä on löydetty viitteitä kivikautisesta toiminnasta. Vuoden 2000 inventoinnin yhteydessä Vadim Adel (inventoinnin kohde 47: 123-126) löysi kvartsi-iskoksen, mahdollisen kaapimen teelmän, säterinpaikan lounaispuolelta. Kohde on luetteloitu kivikautisena irtolöytöpaikkana.

Säterinpaikan läheisyydessä maantien 12 luoteispuolella sijaitsee useita rautakautisia hautaröykkiöitä (Viik 1, mj.rek.nro 536010019) ja Viikin mailla onkin tehty useita arkeologisia kaivauksia. Vuosina 1986–87 Turun yliopisto tutki aluetta, joissa Putaanvirran töyräällä, Turuntien (vt 12 Tampere – Nokia) pohjoispuolella oleva kumpu osoittautui kahden kiven- ja maansekaisen raunion muodostamaksi hautarakennelmaksi, johon on haudattu nuoremmalla roomalaisajalla, kansainvaellusajalla, merovinkiajalla sekä viikinkiajalla. Lisäksi rauniosta löytyi keramiikkaa, joka ajoitettiin aivan rautakauden alkuun, mahdollisesti jo esiroomalaiselle ajalle (500 eKr.-50 jKr.). Viikin kartanon nykyisen tonttimaan ja valtatien väliseltä peltoalueelta löydettiin vuonna 2004 tehdyssä inventoinnissa mm. historiallisen ajan asutukseen liittyvää punasavikeramiikkaa ja piitä (Luoto 2004).

Viikin tutkittava alue jaettiin kolmeen alueeseen (alueet A-C, Liite 1: yleiskartta 4 (MK 1:500)). Näistä alue A oli tärkein tutkimuskohde, koska historiallinen säterinpaikka on sijainnut tällä alueella. Aiempien havaintojen perusteella tiedettiin, että alueella sijaitsee mahdollisesti säteriin kuuluvia rakenteita. Aluetta A ja B erotti pellon poikki kulkeva peltotie. Peltotien lounaispuoleinen alue B koostuu historiallisten karttojen perusteella säterin ulkopuolisesta peltoalueesta, jossa aiemmissa tutkimuksissa oli tehty havaintoja kivikautisesta asutuksesta. Alue C käsitti ranta-alueen, joka lienee paljastunut Nokianvirran perkauksen ja Pyhäjärven pinnanlaskun tuloksena. Alueella C havaittiin historialliselle ajalle ajoittuvia rakenteita, joihin ei kohdistettu tarkempia tutkimuksia, koska niiden katsottiin ajoittuvan huomattavasti kartanokautta nuoremmalle ajalle.

KAIVAUSMENETELMÄT

Tutkimusten yhteydessä kaivettiin 45 koekuoppaa, joiden sijainti on kuvattuna liitteen 1 yleiskartoissa ja liitteessä 2 koordinaattitietoina (YKJ 2003). Koekuopat numeroitiin kaivamisjärjestyksessä. Koekuopat kaivettiin aluksi 0,5 x 0,5 m laajuisiksi ja pääsääntöisesti lounas - koillinen -suuntaisiksi. Useita koekuoppia laajennettiin niistä tehtyjen havaintojen perusteella. Peltoalueelle sijoitettujen koekuoppien suunnittelussa ja sijoittelussa pyrittiin systemaattisuuteen kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi. Käytännössä systemaattista sijoittelua sovellettiin peltoalueen A kuopissa 1-8 ja 10–24 sekä alueen B kuopissa 27–30. Pellon reuna-alueille rantaan laskevan rinteen laelle kaivettiin kuopat 15–22, joiden sijoittelussa huomioitiin kalteva rinne ja muut maastonmuodot. Kuoppien 9, 23, 25, 26 ja 45 kaivamisella pyrittiin tarkentamaan röykkiön A luonnetta. Koekuopat 15, 16, 21 ja 44 sijoitettiin röykkiön B läheisyyteen. Ranta-alueen koekuopat 33, 34, 38 ja 43 kaivettiin intuitiivisesti valittuihin kohtiin pellolta laskevan rinteen juurelle paikkoihin, joissa kaivaminen oli ylipäätään mahdollista.

Koekuopat kaivettiin osin lapiolla ja osin kaivauslastaa ja rikkalapiota käyttäen. Peltomulta poistettiin lapiolla, jonka jälkeen ratkaistiin mahdolliset jatkotoimenpiteet. Lapioilla kaivettu maa seulottiin joko seulalla tai seulontapöydän päällä kaivauslastan avulla. Seulontapöytää käytettiin, koska savinen peltokerroksen maa-aines ei mennyt seulasta läpi. Lapiolla kaivettiin kerrokset, joiden tulkittiin olevan voimakkaasti sekoittuneita tai luontaisesti kerrostuneita. Käytännössä lapiolla kaivettiin peltokerros sekä syvemmällä ollut koskematon hiesusavi tai savikerros. Koeruutujen maannokset kaivettiin useimmiten maayksiköittäin tai 10 cm kerroksissa.

Kaivauksilla kävi 21.6.2011 tutustumassa Pirkanmaan maakuntamuseon henkilökuntaa. Tapaamisen yhteydessä käytiin keskusteluja kaivausten siihenastista havainnoista ja tavoitteista. Keskustelujen tuloksena päätettiin kohdentaa erityisesti maanpinnalle näkyvän kivirakenteen ja röykkiön B läheisyyteen. Tämä toteutettiin laajentamalla koekuoppaa 17 koekaistaksi sekä laajentamalla koekuoppaa 22. Tämän seurauksena röykkiön A tutkimukset jäivät koekuopan 45 kaivamiseen.

Koekaista kaivettiin röykkiön B läheisyyteen rakenteen funktion ja ajoituksen täsmentämiseksi. Käytännössä koekaista kaivettiin 1 metrin levyiseksi ja 5,2 m pitkäksi ojaksi. Kaivaminen pyrittiin suorittamaan luontaisissa kerroksissa siten, että maakerroksista nuorin poistettiin ensimmäisenä. Tavoitteena oli, että tutkimuksen perusteella saataisiin selville rakenteen funktio ja pystyttäisiin erottamaan nuoremmat kerrostumat. Koekaistan ruudut nimettiin siten, että alkuperäinen koekuoppa 17 nimettiin ruuduksi A ja sitä seuraava ruutu röykkiön suuntaan ruuduksi B. Röykkiön keskellä sijaitsevan vajaan ruudun nimeksi tuli F (liite 1: kartta 6).

Kenttätöiden aikana koekuoppien ja –kaistojen havaintoja dokumentoitiin valokuvaamalla musta-valkofilmille ja digitaalikameralla sekä kirjoittamalla muistiinpanoja. Myös tasokarttoja piirrettiin silloin kuin se katsottiin tarpeelliseksi. Korkeuksien vaaitsemisessa sekä kartoituksessa ja muussa dokumentaatiossa kaivauksilla käytettiin takymetriä. Tämän lisäksi apuna käytettiin kela- ja nivelmittoja sekä bussolia. Korkeus siirrettiin kaivausalueelle Nokian kaupungin kiintopisteestä 802304 (korkeus 84,238 m mpy; sijainti (YKJ) P = 6823042, I = 3315 094; takymetriaineiston piste 2133). Piste sijaitsi valtatien 12 luoteispuolella kalliossa tutkimusalueen lounaispuolella (liite 1: kartta 3). Korkeustiedoista mainittakoon, että Nokian kaupungin karttatietokanta on NN- korkeusjärjestelmässä.

Kenttätöiden päätteeksi koeruudut ja kaista peitettiin ja kaivausalueet maisemoitiin. Koekaistan (koekuoppa 17) ja koekuopan 22 pohjalle ja profiilin levitettiin muovi, jotta mahdollisten jatkotutkimusten yhteydessä voitaisiin erottaa jo kaivetut alueet tutkimattomista. Kaivausten aikana otettiin myös maa- ja hiilinäytteitä (liite 8), jotka analysoidaan talvella 2011–2012 Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriossa ja Turun yliopistossa .

Kaivauksen dokumentoinnissa käytettiin takymetriä (Topcon GPT-7500). Takymetrikartoitus perustui kaivauksen sisäiseen koordinaatistoon, joka on sidottavissa Nokian kaupungin koordinaatistoon. Alkuperäinen muuntamaton takymetriaineisto tallennettiin excel (.xls)tiedostona Tampereen museoiden SIIRI tietokantaan hankeen liitetiedostoihin nimellä: Nokia, Viikin säteri, Koekaivaus 2011, Digitaalinen liite: takymetripisteet. Digitaalinen takymetriaineisto tallennettiin myös kaivausraportin sisältävälle CD-levylle omaksi tiedostokseen.

Takymetriaineisto voidaan yhdistää Nokian kaupungin aineistoon seuraavilla yhdyspisteillä:

Nokian kp X Y Z takymetriaineiston piste

802304 6818210.7 2474955.1 84.238 847

5424 6818213.038 2474901.942 0 2133

Tässä kappaleessa on kuvattu tarkemmin ainoastaan tärkeimpiä koekaivaushavaintoja, ei kaikkia havaintoja. Liitteessä 2 on luettelomaisesti kuvattu koekuopista tehdyt havainnot ja niiden sijainti.

Koekaivauksen perusteella peltoalueella osia muinaisjäännöksestä on säilynyt lähinnä pistemäisinä kohteina pellonmuokkauskerroksen alapuolisissa kerroksissa. Havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että parhaiten säilyneet muinaisjäännösrakenteet sijaitsevat peltoalueen laidassa rantatörmän päällä muutamia metrejä leveällä kaistalla. Koko koekaivausaluetta luonnehti myös nuorempien, 1900-luvulle ajoittuvien sähkökaapeli-, putki- tms. kaivantojen puuttuminen. Aluetta voidaan pitää arkeologisesti kiintoisana, sillä pellonmuokkaustoimintaa lukuun ottamatta nuorempia ”häiriöitä” koekuoppien stratigrafiassa havaittiin yleisesti ottaen vähän.

Edellytykset alueen pintapoiminnalle olivat heikot, koska alue oli joko kesannolla olevaa peltoa tai puiden ja pensaiden peittämää rehevää rantavyöhykettä. Systemaattista pintapoimintaa kuitenkin kokeiltiin, minkä seurauksena alueella havaittiin useita melko tuoreita lapionpistoja. Satunnaisesti peltomaahan tehdyt lapionpistot vaikuttivat siltä, että alueella on mahdollisesti ennen tutkimuksia liikkunut metallinpaljastimella varustautunut löytöjen keräilijä. Varsinaisia muinaisjäännöshavaintoja pintapoiminnan yhteydessä ei tehty.

 

HAVAINNOT, ALUE A

Tutkimusalueen A koeruudut sijaitsivat kesannolla olevalla pellolla ja pellon laidassa olevan rantatöyrään päällä. Pellonlaidassa havaittiin kaksi kiviröykkiötä ja kivirakenne, joita kuvataan alla tarkemmin.

Suurimmassa osassa alueen koekuoppia päällimmäisenä todettiin 5-40 cm paksu savimultakerros, joka sisälsi eri-ikäisiä löytöjä historialliselta ajalta. Kyseessä on peltokerros, joka oli syntynyt todennäköisesti 1900-luvun alkupuolella, mahdollisesti vanhojen kartanorakennusten purkamisen ja alueen pelloksi muuttamisen yhteydessä tai heti sen jälkeen. Useimmiten peltomultakerroksen alapuolelta paljastui harmaan saven kerrostuma. Luonnollinen pohjamaa oli savisempi tutkimusalueen lounaisosaan kaivetuissa kuopissa. Useimmilla peltoalueelle kaivetuilla kuopilla oli syvyyttä noin 35 – 40 cm.

Röykkiö A

Sijainti: P = 6823056 ; I = 3315259 ; Z = 82,00 – 82,50 m mpy

Rakenne sijaitsi tasamaalla pellon laidassa olevassa pienehkössä metsäsaarekkeessa. Rakenteen päällä kasvoi lehtipuita ja pensaita.

Rakenteella on kokoa noin 7 m pohjois-eteläsuunnassa ja noin 8 metriä itä-länsisuunnassa. Rakenteen keskiosa koostuu suurimmaksi osaksi noin nyrkin tai kahden nyrkin kokoisista kivistä, tosin joukossa on myös jonkin verran suurempiakin kiviä. Erityisesti rakenteen reunoilla, lähinnä luoteis- ja pohjoisreunoilla, on suurempia röykkiön laitaan ilmeisesti pellonraivauksen yhteydessä nostettuja kiviä.

Röykkiön keskelle tehtiin pienehkö koekuoppa 45. Kivirakenne näytti olevan muutamien kivikerrosten vahvuinen ja melko kivinen. Noin 30 cm paksun kivikerroksen alapuolella havaittu maa ei vaikuttanut erityisen nokiselta. Koekuoppaa ei laajennettu, koska tutkimukset keskitettiin läheisen röykkiön B ja kivirakenteen läheisyyteen ja rakennetta ei haluttu enempää vahingoittaa. Röykkiön laidoille kaivettiin koekuopat 9, 25, 26 ja 23, joista ei saatu lisävarmuutta rakenteen funktion selvittämiseen.

Koekuoppahavaintojen perusteella paikalla on saattanut sijaita säteriin kuulunut rakennus tai rakennuksen tulisija, mutta sitä ei voitu havaintojen perusteella vahvistaa.

 

Röykkiö B

Sijainti: P = 6823063 ; I = 3315295 ; Z = 81,60 – 82,60

Röykkiö on itä-länsisuunnassa noin 8 metriä pitkä ja pohjois-etelä suunnassa noin 7 metriä leveä. Korkeutta rakenteella on noin 0,5 m.

Rakenne sijaitsee vadelmapensaiden keskellä pellon laidassa rantatöyrään päällä. Röykkiö B lienee säilynyt röykkiötä A paremmin alkuperäisessä kunnossaan, sillä sen päälle ei liene kasattu montaakaan pellonraivauskiveä.

Röykkiön B lounaispuolelle kaivettua koekuoppaa 17 laajennettiin koekaistaksi, jolla toivottiin saatavan lisäselvyyttä röykkiön rakenteesta. Koekaistan ruudut (1 m x 1 m) nimettiin siten, että alkuperäinen koekuoppa 17 sai tunnuksen A, seuraava ruutu tunnuksen B ja lähimpänä röykkiön B keskustaa oleva vajaa ruutu tunnuksen F. Liitteen 1 kartassa 6 on kuvattu koekaista. Koekaistan röykkiön B keskikohdan puoleisessa päädyssä ruutujen D, E ja F alueella näyttäisi sijaitsevan rakenteen perustuskiviä ja rakenteeseen kuuluvaa tummaa kulttuurimaata. Erityisesti ruutujen E ja F alueella tumma kivien rajaama kulttuurimaa ulottuu yli 60 cm syvyyteen rakenteen pinnasta (kartta 6: kaakkoisprofiili ja pohja). Kivisestä rakenteesta ja koeojan kapeudesta johtuen kulttuurikerrosta ei kaivettu pohjaan saakka, vaan peitettiin mahdollisia jatkotutkimuksia odottamaan. Koekaistasta tehdyt löydöt ovat lähinnä historiallisen ajan asuinpaikkaan viittaavia löytöjä, kuten luuta (KM 20112021: 56, 63), keramiikkaa (:57), fajanssia (:58) ja rautanauloja (:61). Koekaistan rakennehavaintojen ja löytöjen perusteella röykkiötä voitaneen toistaiseksi pitää historialliselle ajalle ajoittuvan lieden tai tulisijan jäännöksenä.

 

Kivirakenne

Sijainti: P = 6823057 ; I = 3315278 ; Z = 81,00 – 81,70 m mpy

Noin 10 metriä röykkiöstä B lounaaseen sijaitsee maanpäälle erottuva kivirakenne. Kivirakenne on pellon laidassa jyrkähkön rantatöyrään päällä. Kivirakennetta peitti kesäkuun 2011 alussa tiheä vadelma ja nokkospensaikko, joka raivattiin paikalta ennen tutkimusten aloittamista.

Kivirakenne on osin rauennut tai purettu ja siihen kuuluvia kiviä on vierinyt alarinteeseen rakenteen kaakkoispuolelle. Rakenteeseen liittyy myös sen koillispuolella pellon tasoa matalammalla oleva tasattu alue.

Kivirakenteeseen kuuluu noin 0,5 m paksu U:n mallinen kivivalli, jonka keskelle jää pienempien kivien peittämä alue. Vaikuttaisi siltä, että ulompi U:n muotoinen kehä on mahdollisesti rakennuksen kivijalka ja sen keskellä oleva pienempien kivien vyöhyke on muu rakennukseen kuulunut rauennut rakenne. Noin 1 m etäisyydellä oletetun kivirakenteen seinän kaakkoispuolella (rannanpuolella) on jäänteitä mahdollisesta toisesta suurehkoilla kivillä perustetusta seinälinjasta. Oletetun seinälinjan kivet ovat osittain pystyssä. Rakenteen luonteen selvittämiseksi kaivettiin rakenteen koillispuolelle koekuoppa 22.

Koekuoppa 1

Koekuoppa sijaitsi rantatöyrään päällä. Koekuopan koillispuolella maasto laskee voimakkaasti kohti Pyhäjärveä ja Viikinlahtea. Kuopan koko oli aluksi 50 x 50 cm. Peltomultakerroksen alapuolella havaittiin suurehkoja kiviä, joiden arveltiin kuuluvan rakenteeseen. Kuopasta tehtyjen havaintojen perusteella sitä laajennettiin lännen suuntaan siten, että kuopan kooksi tuli noin 100 x 200 cm (kaakko-luode). Kuopasta löydettiin runsaasti tiilenpaloja, joista suurimmat olivat noin nyrkin kokoisia. Tasolasin (KM 2011021:2) palaa lukuun ottamatta löydöt kuopasta olivat melko vaatimattomia ja vähäisiä (liite 2).

Dokumentointitaso 1 (n. 26 cm pinnasta)

Peltomultakerroksesta löytyi tasolasin pala, jota epäiltiin mahdollisesti keskiaikaiseksi ( KM 2011021:2). Löydön perusteella koekuoppaa laajennettiin.

Dokumentointitasossa 1 paljastui suuri kivi sekä runsaasti särmikkäitä kiviä ja tiilenpaloja. Kuoppaa laajennettiin, jotta saataisiin selvyys kiven ja löytöjen kuulumisesta paikalla mahdollisesti sijainneeseen rakenteeseen.

Dokumentointitaso 2 (n. 35 cm pinnasta)

Peltomultakerroksen paksuus kuopassa oli noin 30 cm. Peltomultakerroksen alapuolella maannos muuttui savisemmaksi, mutta tiilenpalojen määrä pysyi runsaana.

Kuopan keskellä sijaitsee suurehko kivi, jota ympäröi harmaa hiesu. Löytöinä oli suuri määrä tiilenpaloja.

Dokumentointitaso 3 (n. 40 cm pinnasta)

Tässä syvyydessä kuopan maalaji muuttui vaaleanruskeaksi hiesuksi, josta ei saatu talteen löytöjä. Hiesumaa on ilmeisesti luontainen kerros. Kuopan ylemmissä dokumentointitasoissa havaitut kivet ovat ilmeisesti peräisin yhdestä lohjenneesta kivestä.

Koekuoppa 5

Kuoppa sijaitsi röykkiön B länsipuolella (Liite 1: kartta 3, 4, 5). Kuopan kaakkoislaidassa havaittiin selkeästi kerrostuneita toisistaan värin ja rakenteen puolesta poikkeavia maakerroksia.

Tärkeimmät havainnot tehtiin kuopan luoteislaidasta, missä havaittiin merkkejä peltomultakerroksen alapuolella säilyneestä likamaakuopasta, jossa oli puun- ja hiilenpaloja. Kuoppaa laajennettiin, jotta saataisiin selvyys ilmiön luonteesta. Kuoppaa laajennettiin länsisuuntaan 1 metri, jossa poistettiin ainoastaan peltomultakerros. Oletettu likamaakuopan kohta havaittiin ainoastaan muutaman sentin paksuiseksi.

Peltomultakerroksen alapuolisia selkeästi toisistaan erottuvat kerrostumat saattavat liittyä alueen aiempaan maankäyttöön.

Kuopan pohjalla, noin 44 cm syvyydessä, oli luontaisesti kerrostunutta lajittunutta savea.

Koekuoppa 13

Koekuoppa kaivettiin pellon laitaan rantatöyrään päälle. Kuopan pohjoispuolella maasto laskee jyrkästi rantaan. Historiallisten karttojen perusteella paikalla on oletettavasti sijainnut kartanon pihaan kuuluneita rakennuksia.

Kuopan koko oli aluksi 0,5 x 0,5 m. Koekuopassa havaittiin peltomultakerroksen alapuolella merkkejä kulttuurikerroksesta. Löytöihin kuului mm. runsaasti luuta ja tiilenpaloja. Tämän perusteella kuoppaa laajennettiin 1 x 1 m kokoiseksi. Kuopassa havaittiin kaksi ilmiötä. Kuopan kaakkoislaidassa sijaitsi likamaakuoppa ja länsilaidassa kulttuurimaalla täyttynyt pelto-oja.

Peltomultakerroksen paksuus oli kuopassa noin 25 cm (ks. kuva 16: luonnos kuopan 13 eteläprofiilista). Peltomultaan oli sekoittunut ohut vaaleasta savesta koostunut epätasainen kerrostuma, joka poistettiin peltomullan kaivamisen yhteydessä.

Vaalean savikerroksen alapuolella vaaleanruskeassa hiesumaassa kuopan kaakkoislaidassa havaittiin likamaa-alue, joka koostui tiilen- ja hiilenpaloista sekä puusilpusta. Likamaa havaittiin kyntökerroksen alapuolella noin 27 cm syvyydessä ja selkeimmin se erottui kuopan profiilissa. Puusilpun alapuolelta paljastui kulttuurimaaksi tulkittavaa hiesumaata, jossa hiilenpaloja sekä suurehkoja luunpaloja (eläimen) noin 55 – 58 cm syvyydessä. Kaakkoiskulman värjäytyneet kerrostumat ulottuivat aina 73 cm syvyyteen (nokimaa, likamaa ja värjäytynyt hiesu). Kaivaushavaintojen perusteella jätekuoppa jatkuu kuopan kaakkoispuolelle ja vaikuttaisi ulottuvan siellä myös koekuopassa 13 havaittua syvyyttä alemmas.

Koekuopan länsiosassa havaittiin kulttuurikerroksen ulottuvan aina 88 cm syvyyteen. Tässä ilmiössä oli kyse noin 20-30 cm leveästä pelto-ojasta, joka oli myöhemmin täytetty.

Likamaakuoppa liittynee alueen asutusvaiheeseen, kun taas ojan rakentamisajankohta on hankalampi määrittää. Oja saattaa ajoittua alueen nuorempaan peltokäyttöön, koska kuopan seinämät vaikuttivat melko jyrkiltä ja kuoppa oli kuitenkin melko syvä ja kapea.

Koekuoppa 17 (koekaista)

Aluksi koekuoppa 17 kaivettiin 1 x 1 m kokoiseksi röykkiö B:n lounaispuolelle. Myöhemmin koekuoppaa laajennettiin röykkiön B keskelle suuntautuvaksi koekaistaksi, jonka leveys oli 1 m ja pituus 5,2 m (lounas-koillinen). Koekaista on esitetty liitteen 1 kartoissa 3, 4 5 ja 6.

Kun koeoja oli kaivettu noin 20 – 30 cm syvyyteen, havaittiin koillispäässä sijaitsevan röykkiön rakenne ilmeisesti ladotuksi. Löytöinä koeojan koillispäästä havaittiin runsaasti tiilenpaloja sekä havaittiin useita tulessa olleita kiviä. Näiden lisäksi löytöinä saatiin talteen keramiikan paloja, kalan suomuja sekä luita. Löytöjen perusteella röykkiö ajoittunee historialliselle ajalle.

Röykkiön keskellä vaikuttaisi olevan suurehkoista kivistä tehty rakenne, joka rajaa rakenteen keskustaa. Koekaistan ruuduissa 17 D ja E oli suuria laakakiviä, jotka rajasivat röykkiön keskellä syvemmälle ulottuvaa kulttuurimaakerrosta. Isoja laakakiviä oli tuettu pienemmillä kivillä ja ne kuuluivat ilmeisesti yhtenäiseen rakenteeseen. Ruuduissa C ja B oli pintaturpeen alapuolella kovaksi pakkautunutta savea. Ruuduissa A ja B havaitut kivet eivät ilmeisesti kuulu samaan rakenteeseen ruutujen D, E ja F kivien kanssa.

Koekuoppa 20

Koekuoppa kaivettiin pellon itäpuoliseen rinteeseen röykkiö B:n itäpuolelle. Koekuoppa oli aluksi 0,5 x 0,5 m kokoinen. Kuoppaa laajennettiin 1 x 1 m kokoiseksi, jotta saataisiin tarkempi kuva alueen maankäytön historiasta.

Dokumentointitaso 1, syvyys noin 50 cm.

Tasossa on harmaanruskeaa hienojakoista hiekkaa, jota oli kevyt kaivaa ja jonka seulominen oli helppoa. Kuopan länsireunassa havaittiin kiviä noin 35 cm syvyydessä. Kivien päällä havaittiin muutamia 1900-luvun alkuun ajoittuvia tiiliä. Myös kivien seassa havaittiin tiilenpaloja. Oletettavasti tiiliä ei ole kaivettu maahan, vaan kuopan kohdalle on kasattu tai valunut maata ylempää rinteestä. Kiveys on todennäköisesti syntynyt 1900-luvun maankäytön tuloksena.

Koekuoppa 22

Koekuoppa kaivettiin kaakkoon viettävään rinteeseen maanpinnalle näkyvän kivirakenteen koillispuolelle (ks. Liite 1:kartat 3,4 ja 5). Karttaluonnos koekuopasta on esitetty liitteen 1 kartassa 7.

Kuopan ylin kerrostuma, savensekainen peltomulta, ulottui noin 20 cm syvyyteen. Saven alapuolelta kuopan kaakkoislaidalta paljastui luontaisesti kerrostunut hiesumaa.

Kuopan keskellä noin 50 cm syvyydessä havaittiin noin 30 – 40 cm leveä kivirakenne, joka ulottui ainakin 75 cm syvyyteen nykyisestä maanpinnasta. Rakenne on ilmeisesti koostettu kylmämuuraamalla. Kuopan dokumentointitasossa 1 (liite 1: kartta 7) havaittua suurehkoista kivistä koostuvaa kivirakennetta arveltiin rakennuksen kiviperustukseksi, joka saattaa olla samaa rakennetta maanpinnalle näkyvien rakenteiden kanssa. Kivirakenteen länsipuolella alempia kulttuurimaakerroksia peitti mullan ja savensekainen hiesu.

Kuopan itäosassa kaivaminen lopetettiin 55 cm syvyydessä, jossa tavoitettiin luontaisesti kerrostunutta hiesua.

Kuopan länsiosassa kulttuurikerros ulottui vähintäänkin 85 cm syvyyteen, jossa kaivaminen lopetettiin. Kivirakenteen länsipuolinen kulttuurimaakerros koostui hiesumaasta sekä lohkeilleista ja tulessa olleista kivistä. Mitä syvemmälle kaivettiin, sitä nokisemmaksi kerrostuma muuttui. Nokisen maan seassa oli myös luunpaloja.

Kivirakenteen alta sekä havaitusta kulttuurimaasta otettiin hiili- ja maanäytteet, jotka analysoitiin talvella 2011 (liite: 8). Näytteiden ottopaikat on esitetty liitteen 1 kartassa 7.

Koekuoppahavaintojen perusteella paikalla on mahdollisesti sijainnut rakennus, johon on kuulunut ainakin osittain maahan kaivettu kiviperustus. Koekuoppahavaintoja voisi tulkita siten, että paikalla sijainnut kivirakennus on osittain purettu tai tuhoutunut, minkä jälkeen jäljelle jäänyt raunio on peitetty ainakin osittain maalla ja savella.

 

HAVAINNOT, ALUE B

Historiallisten karttojen perusteella alue B on ollut vähintään 1700-luvun lopulta aina näihin päiviin saakka peltona. Alueen koekuoppahavainnot tukevat tätä tulkintaa, sillä peltoalueella ei havaittu rakenteita tai löytöjä, jotka viittaisivat historiallisen ajan asumiseen. Tosin pellolle kaivetuissa koekuopissa oli pieniä määriä tiilenpaloja ja pellon reunassa pensaikossa havaittiin pyöreä kuoppa, jonka funktio ei tutkimuksissa selvinnyt.

Lapioilla kavetun peltokerroksen paksuus oli useimmiten korkeintaan 22 cm. Peltokerroksen alla oli koeruuduissa luonnolliseksi pohjamaaksi tulkittu savi. Koekuopat olivat löydöttömiä lukuun ottamatta Röykkiön A lähellä sijaitsevaa kuoppaa 27, jonka peltomultakerrostumasta saatiin talteen pala piitä (KM 2011021: 108), joka oli ainoa alueelta talteen otettu löytö (liite 5).

Pellon reunassa, rantatöyrään päällä, olevassa pusikossa on noin 2 metriä syvä pyöreä kuoppa, jonka halkaisija on noin 3 m. Kuoppaa reunustaa maavalli, jonka leveys on noin 3-4 metriä ja se erottuu selkeimmin alarinteen, eli kaakon puolella. Koko rakenteen halkaisija on noin 7 – 10 metriä. Rakenteen eteläpuolella on tasatulta vaikuttava terassi, jossa kasvaa muutamia kymmeniä vuosia vanhoja lehtipuita. Rakenne on ihmisen tekemä, mutta sen ajoitus tai funktio ei tutkimuksissa selvinnyt. Kohteen sijainti (GPS) P = 6822 980; I = 3315 201 (ks. liite 1: kartta 3).

HAVAINNOT, ALUE C

Alueella C tarkoitetaan pellon kaakkoispuolella rantatöyrään alla sijaitsevaa ranta-aluetta. Ranta-alue on vesijättömaata ja se on ilmeisesti ollut vielä muutamia satoja vuosia sitten veden peitossa. Rantavyöhykkeeseen kuuluu useita avokallioita sekä voimakaskasvuista lehtimetsää ja pensaskasvillisuutta sekä matalampaa kasvustoa, kuten nokkosta vadelmaa. Alueen halki kulkee rannansuuntainen polku. Alueen rakenteista mainittakoon ainakin yksi saunan kivijalka ja laituri. Lisäksi alueella on puoliksi maatunut vene sekä veneenkuljetukseen käytetty peräkärry ja muuta vapaa-ajan viettoon liittyvää esineistöä (mm. haulikonhylsyjä). Kokonaisuutena ranta-alue näyttäisi saaneen olla melko rauhassa ihmistoiminnalta viimeiset vuosikymmenet.

Kiviraunio

Luonnonkivistä koottu kiviröykkiö sijaitsee rannan tuntumassa kohdassa: P = 6822977 ja I = 3315237. Rakenne on rannan suuntaan nähden poikittain. Rakenne on epämääräisen muotoinen, lähinnä soikea noin 10 – 20 cm halkaisijaltaan olevista luonnonkivistä koottu raunio, jolla on korkkeutta muutama kymmenen senttiä, pituutta noin 10 metriä ja leveyttä keskimäärin noin 2 metriä.

Rakenteen ajoitusta on vaikea määrittää, mutta se liittynee historiallisen ajan toimintaan. Todennäköisesti rakennetta ei voida pitää muinaisjäännöksenä. Vuoden 1972-73 kartoitukseen perustuvassa peruskartassa (PK 2123 05) raunion lähelle tai sen paikalle merkitty kylmillään oleva rakennus.

Saunan kivijalka

Saunan raunio sijaitsee kohdassa P = 6823003 ja I = 3315290. Rakennus, johon kivijalka liittyy, lienee jäänyt käytöstä muutamia kymmeniä vuosia sitten, sillä sen keskellä kasvaa melko kookas koivu. Vuonna 1975 painetussa peruskartassa (PK 2123 05 Nokia) ei paikalle ole merkitty rakennusta. Pellon poikki kulkeva peltotie johtaa saunan kivijalalle.

LÖYDÖT

Koekaivauksen tuloksena kerättyjen löytöjen levinnän perusteella on syytä olettaa, että Viikin säterin paikka on sijainnut alueella A. Tältä alueelta talteen saadut löydöt liittyvät selkeästi historiallisen ajan asuinpaikkaan. Luetteloiduista kaivauslöydöistä (liite 5) 55 alanumeron (45 %) löytökonteksti on sekoittuneista pintamaakerroksista (peltomulta, humus) ja 68 alanumeron (55 %) luetteloitiin pintamaan alapuolisista kerrostumista. Keramiikkaa löydettiin kohtalaisen runsaasti. Kaikkiaan 31alanumerolle on luetteloitu punasavikeramiikkaa, kivisavikeramiikkaa tai fajanssia. Keramiikkalöydöt ovat katkelmallisia ja pienikokoisia. Huomionarvoista on, että keramiikkalöydöistä yhtäkään ei tehty alueelta B, eli peltotien lounaispuolelta. Lisäksi liitupiipun paloja löydettiin 8 eri kuopasta, joista kaikki sijaitsivat oletetun säterinpaikan pihapiirin alueella (alue A). Alueelta B saatiin talteen ainoastaan vaalea, mahdollisesti tulessa ollut, pala piikiveä (KM 201121: 108). Oman maininnan ansaitsee kuoppien 38 ja 43 löydöt. Kuopat 38 ja 43 sijaitsivat pellolta laskevan rinteen juurella, jonne todennäköisesti on valunut maata ylempää. Alueen C kuopista talteen saadut löydöt eivät välttämättä sijaitse alkuperäisellä paikallaan, vaan ne ovat mahdollisesti valuneet löytöpaikalleen ylempää rinteestä.

Koekaivauksissa löytyi yllättävän vähän modernia, 1800-1900-luvuille ajoittuvaa, löytöaineistoa. 1800-luvun lopulle tai 1900-luvun alkuun ajoittuvat artefaktit, kuten piikkilangan osat, naulat ja tiilenpalat eivät selkeästi liittyneet kotitalouskäyttöön, kuten hieman vanhemmiksi oletetut taltioidut kaivauslöydöt.

Ranta-alueen löydöt olivat selvästi nuorempia, ja peltotien lounaispuolelta löytyi lähinnä tiilenpaloja.

NÄYTTEET

Kaivausten aikana otettiin maa- ja hiilinäytteitä. Osa näytteistä analysoitiin talvella 2011. Näytteiden analyysien tulokset tullaan liittämään kertomuksen liitteeseen 8. Tarkemmat näytteenottopaikat on esitetty kartoissa 6 ja 7 (liite 1).

Maanäytteet analysoi Turun yliopiston Kasvimuseon tutkija Mia Lempiäinen-Avci. Analysoiduista näytteistä kolme (N1, N2 ja N3) otettiin talteen koekaistaksi laajennetusta koekuopasta 17. Näytteistä yksi on peräisin koekuopasta 22 (N4). Koekuopan 22 maanäyte on nokisesta kerrostumasta oletetun kivirakenteen sisäpuolelta. Rakenteen ajoitus selvinnee radiohiiliajoitustuloksen myötä.

Hiilinäytteet nimettiin kentällä näytteenottojärjestyksessä. Jälkitöiden aikana näytteet nimettiin uudelleen numeroinnin selkeyttämiseksi. Näyte 6 (H6) on takymetriaineiston hiilinäyte 3, näyte 7 (H7) puuttuu takymetriaineistosta ja näyte 9 (H9) on takymetriaineiston hiilinäyte 2. Näytteillä H6 ja H7 toivottiin saatavan tarkennusta koekuopassa 22 havaitun kivirakenteen ja kulttuurikerroksen ajoitukseen. Hiilinäytteellä H9 toivottiin saatavan ajoitus röykkiön B rakenteille. Näytteet lähettiin analyysiin Helsingin yliopiston ajoituslaboratorioon marraskuussa 2011.

Koekaivaus keskittyi 1700-luvun isojakokartalta tunnetulle Viikin säterin alueelle Pyhäjärven Viikinlahden ja Putaanvirran välillä. Koekaivausalueelle kaivettiin 45 koekuoppaa, joiden syvyys vaihteli 25-90 cm välillä riippuen kulttuuri-, pelto- ja täyttömaakerrosten vahvuudesta.

Kartanokaudelle ajoitettavaa esineistöä löydettiin erityisesti kartoista tunnetun historiallisen säterinpaikan tonttimaalta. Kaivauslöytöjen joukossa on mm. rautanauloja, punasavikeramiikkaa, lasia, fajanssia, liitupiipun paloja, tiilenpaloja, palanutta savea, palanutta luuta, pii-iskoksia ja luuta, joiden voidaan katsoa liittyvän asuinpaikkaan. Löytöjen levinnän ja historiallisten karttojen perusteella säterin tonttimaa sijaitsee niemen kärjessä peltotien koillispuolella.

Peltoalueella havainnot kulttuurikerroksista olivat kyntökerroksen alapuolella säilyneistä pistemäisistä pesäkkeistä. Tutkimuksen kannalta parhaiten säilynyttä yhtenäistä kulttuurikerrosta on todennäköisesti jäljellä pääasiassa vanhan kartanotontin laidoilla, nykyisen peltoalueen ulkoreunoilla, Pyhäjärven rantaan laskevan rantatöyrään päällä. Säteriin liittyviä löytöjä on mahdollisesti jossain määrin myös rantatöyrään rannanpuolella.

Tutkimusten perusteella kiintoisimmilta rakenteilta vaikuttavat peltoalueen laidalla maan pinnalle näkyvät kivirakenteet. Röykkiöt A ja B ovat mahdollisesti rakennuksiin kuuluneita tulisijojen jäännöksiä. Röykkiöiden lisäksi koekuopan 22 lounaispuolella maanpinnalla on rakenteita, jotka ulottunevat näkyviä rakenteitaan laajemmalle alueelle nykyisen maanpinnan alapuolella. Maanpinnan alapuolisia kivisiä rakenteita havaittiin koekuopassa 22. Koekuopassa 22 ja sen läheisyydessä sijaitsevat jäännökset saattavat kuulua samaan 1800-lukua vanhempaan historiallisen ajan kivirakenteeseen (ks. kartta 5, kartta 7).

Kokonaisuutena Viikin säterinpaikka muodostaa arkeologin näkökulmasta mielenkiintoisen kokonaisuuden. Ilmeisesti valtatie 12 rakentamisen jälkeen niemen kärjessä on liikkunut ihmisiä ainoastaan satunnaisesti ja alue on säästynyt nuoremman maankäytön vaikutuksilta.

ARKISTOLÄHTEET

Inventointi- ja tarkastuskertomukset

ADEL, VADIM 2000. NOKIANVIRRAN ARKEOLOGINEN INVENTOINTI 2000. PIRKANMAAN MAAKUNTAMUSEO. INVENTOINTIRAPORTTI.

AHOLA, TEIJA 2010. ASEMAKAAVA JA ASEMAKAAVAN MUUTOS 12 KAUPUNGINOSA VIIKI KIRKONKULMA. KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS. RAPORTTI, SELVITYSTYÖ TEIJA AHOLA.

HAGGRÉN, GEORG JA HAKANPÄÄ PÄIVI 2002. NOKIAN VIIKIN KARTANON VANHAN TONTTIMAA IRTOLÖYDÖT. MUSEOVIRASTO, RAKENNUSHISTORIAN OSASTO. TARKASTUSRAPORTTI.

JUSSILA, TIMO 2002: PIRKANMAAN HISTORIALLISEN AJAN MUINAISJÄÄNNÖKSET. KOHDE NOKIA 6 VIIK. MIKROLIITTI OY, INVENTOINTIRAPORTTI.

LUOTO, KALLE 2004. VIIKIN KARTANO. SUUNNITELLUN ASEMAKAAVA-ALUEEN INVENTOINTI 2004. PIRKANMAAN MAAKUNTAMUSEO. INVENTOINTIRAPORTTI.

TEIVAS, EIJA & TULONEN, ANNU 2001. NOKIAN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA. PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS. TAMPERE.

KIRJALLISUUS

JAAKKOLA, JOUKO 1994. ETELÄ-NOKIAN ASUTUKSEN ALKUVAIHEET. NOKIA ENNEN JA

NYT. SS. 38-43.

SAARENHEIMO, JUHANI 1974: VANHAN PIRKKALAN HISTORIA. TAMPERE. 880 S.

SUVANTO, SEPPO 1973: KESKIAIKA. SATAKUNNAN HISTORIA III. 471 S.

KARTAT

Digitaaliarkisto:

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, pitäjänkartta 2123 05 Pirkkala (1847):

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1367962

Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto:

Rekognosointikartat 1776-1805, Nokianvirta, N. Ehrenström (1781):

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908073507

Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto:

Isojakokartta Putaanvirran pohjoispuolisista alueista. CD aineisto (2003). Alkuperäinen kartta: Kansallisarkisto.

INTERNET

Carlskrona LäseSällskaps Bibliothek. Brakel, Gustaf Anton (1782-1853): Wäinämöinen. : Lyriskt försök i tre akter. (luettu 16.11.2011):

http://mikromarc.karlskrona.se/Mikromarc/wsIsbd.Asp?idno=6982&UnitId=0&DocGrp=0&SearchUnitId=0&LoanUnitId=1&comb=AND&sString=KL=KAND%20searchUnitId0&page=

Kalevala 175 vuotta (luettu 16.11.2011):

http://www.kalevala175.net/sivu.php

Kalevalan kulttuurihistoria (luettu 16.11.2011):

http://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p2&s=p2&h=hp2&f=fp2

Morgonbladet no 7 (27.01.1853), sivu 3 (luettu 16.11.2011):

http://digi.kansalliskirjasto.fi/index.html

SKS:n kirjailijamatrikkeli (luettu 16.11.2011):

http://dbgw.finlit.fi/matr/tiedot.php?id=5059

Suuniitty, Vuokko: Viikin kartanon historiaa (luettu 16.11.2011):

http://www.viikinkartano.fi/index.php?mid=5&pid=15

Suvanto, Seppo: Satakunnan henkilötiedosto 1303–1571 (arkistolaitos):

http://www.narc.fi/suvanto/

http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0506-0721_PIRKKALA.pdf

Valtion taidemuseo, taidekokoelmat. Magnus von Wright: Viikin kartano Nokialla, vasemmalla Pirkkalan kirkko, 1846

http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?lang=fi&si=A+I+34%3A57&&imagesize=1

KM 2011021: 1 - 162