Pirkanmaan maakuntamuseo teki arkeologisen koekaivauksen Nokian Kehon alueella. Koekaivauksessa selvitettiin muinaisjäännösalueen rajausta ja säilyneisyyttä sekä Kehon eteläkärjessä että Pappilan koillispuolella. Koekaivauksen tarkoituksena oli tarkentaa muinaisjäännösalueen rajausta Kehon röykkiön 1 ympäristössä. Mikäli röykkiön lähellä havaittaisiin muinaisjäännökseen viittaavia kerrostumia, tulisi tutkimuksen yhteydessä selvittää myös Pappilan itäpuolisten alueiden soveltuvuutta rakentamiseen muinaisjäännöksen Keho 2 läheisyydessä. Tutkimuksia tehtiin toukokuussa 2010. kaivausten johtajana toimi arkeologi (FM) Kalle Luoto apunaan apulaistutkija Jenny Skytt (HuK), arkeologian opiskelija Reija Hankosaari sekä Riia Siltanen.

Kehon Pappila sijaitsee noin 4 km Nokian kirkosta lounaaseen Pyhäjärven Liukuslahden rannalla olevalla noin 400 m leveällä niemellä. Pappilan tonttia rajaa etelässä, lännessä ja pohjoisessa pelto sekä idässä siirtolapuutarha. Vuonna 2010 tutkimuksia suoritettiin Peltoalueen eteläosassa Liukuslahden rannalla sijaitsevan röykkiö 1:n pohjoispuolella sekä Pappilan pihapiirissä.

Nokian Kehon röykkiöitä on tutkittu useaan otteeseen 1900-luvun aikana. Röykkiöille ei kuitenkaan ole kaivauksin määriteltyjä rajoja. Muinaisjäännöksen rajaaminen koekaivauksin oli perusteltua, koska röykkiöitä ympäröivällä peltoalueella vuonna 2006 tehdyn pintapoiminnan tuloksena löydettiin muutamia palaneen luun kappaleita, erityisesti röykkiön 1 läheisyydestä. Tästä syystä pidettiin mahdollisena, että viljeltyjen peltokerrosten alta saattaa paljastua röykkiöihin liittyviä rakenteita tai osia niistä.

TUTKIMUSALUE 1

Tutkimusalue 1 sijaitsi Kehon röykkiön 1 läheisyydessä. Röykkiö 1 sijaitsee Pikkuvirran rannalla korkean rantatöyrään päällä noin 10 metrin etäisyydellä vesirajasta. Röykkiön päälle on v. 1898 rakennettu sauna, joka on nykyisin purettu. Kohteen ympäristössä kasvoi runsaasti pensaita ja heiniä. Kohdetta on tutkinut Rinne v. 1905 ja Spoof v. 1990.

Röykkiön paikalla voi erottaa kiviraunion jäännöksien lisäksi saunaan liittyviä kivirakenteita. Itse röykkiö on todennäköisesti tuhoutunut saunan rakentamisen ja sen muutostöiden aikana. Spoof tutki vuonna 1990 röykkiön pohjarakenteita. Vuonna 2006 tehdyn inventoinnin yhteydessä löydettiin muutamia palaneen luun kappaleita röykkiö 1:n lähistöltä.

Läheiseltä peltoalueelta löydettiin vuonna 2006 tehdyn pintapoiminnan yhteydessä useita kivikautiselta vaikuttavia kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Löydetyt piin kappaleet sen sijaan tulkittiin muotonsa perusteella olevan peräisin historialliselta ajalta.

TUTKIMUSALUE 2

Vuoden 2010 tutkimukset keskittyivät Kehon pappilan päärakennuksen koillispuolelle. Pappilan pihapiirissä sijaitsee muinaisjäännösalue Keho 2.

Koekaivettu alue on pääosin nurmen peittämää piha-aluetta.Piha-aluetta on muokattu ja luontaisten maanpinnan muotojen tavoittaminen nykyisessä pihapiirissä oli hankalaa.

***

Pirkanmaan maakuntamuseo:

Pukkila, Jouko 2001. Nokia. Liukuslahden ja Pitkäniemen arkeologinen inventointi 2000.

Luoto, Kalle 2006: Arkeologinen osainventointi Nokian Kehon Pappilan ja Latosaaren alueella.

Luoto, Kalle 2008: Nokia, Keho 2. Rautakaudelle ja historialliselle ajalle ajoittuvan muinaisjäännöksen arkeologinen koekaivaus 21.29.7.2008.

Turun yliopisto, Arkeologian laitoksen topografinen arkisto:

Rajala, Ulla 1991. Nokia, Keho, Pappila. kertomus rautakautisen hautaraunion puolikkaan tutkimuskaivauksista 3.6. - 26.7.1991.

Spoof, Leena 1991. Nokia, Keho, Pappila. Rautakautisen hautaraunion (osa) tutkimuskaivaus 23.7. - 10.8.1990.

Sipilä, Marja 1995. Rautakautisen kalmiston koekaivaus ja kaivaus 6.6. - 29.7.1994.

Sipilä, Marja 1996. Nokia, Keho, Pappila. Kertomus rautakautisen kalmiston kaivauksista 26.6 - 28.7.1995.

Tupala, Ulla 1994. Nokia, Keho, Pappila. Rautakautisen hautaraunion puolikkaan tutkimuskaivaus 3.6. - 26.7.1991.

Museovirasto, Arkeologian osaston topografinen arkisto:

Erä-Esko Aarni 1948. Nokian kauppalan ja entisen Pohjois-Pirkkalan pitäjän Tampereen kaupunkiin liitettyjen osien kiinteät muinaisjäännökset.

Renvall, Erkki 1985. Nokian kaupungin inventointi 1985.

Rinne, Juhani 1904. Pirkkala, Keho. Tarkastuskertomus.

Rinne, Juhani 1906. Kehon kalmisto Pirkkalassa.

1. Kenttätyöt

Koekaivauspaikat pyrittiin valitsemaan siten, että ne täydentävät alueella vuonna 2006 ja 2008 tehtyjä tutkimuksia ja kattavat tutkittavaksi määritetyn alueen riittävän systemaattisesti. Eteläiselle kaivausalueelle luotiin koordinaatisto, johon koekuopat ja -ojat sijoitettiin koordinaattijärjestelmän mukaisesti ja numeroitiin niiden lounaiskulmien koordinaattien mukaan. Koordinaatiston etelä-pohjoinen suuntaisen linjan pisteet 800/450 ja 800/375 mitattiin GPS laitteella yhdeksänä päivänä. Mittaustuloksista laskettiin keskiarvo, jota käytettiin koordinaatiston sijoittamisessa kartoille. Pappilan pihapiiriin koekuopat sijoitettiin maastonkannalta otollisiin paikkoihin.

Kulttuurikerrokset kaivettiin puhtaaseen pohjasaveen asti lapioilla ja lastoilla. Kaivettu maa seulottiin ainoastaan osittain. Stratigrafiset yksiköt tutkittiin pääsääntöisesti luonnollisina kerroksina, tosin kaivausalueella käytettiin noin 5 cm paksuja teknisiä kerroksia kahden kaivaustason paljastamiseen. Kenttätyön päätteeksi koeruudut peitettiin ja alue kunnostettiin.

Tutkimusalueen eteläosa

Koekuopat

Alueen eteläosassa koekaivaus toteutettiin kaivamalla 1 x 1 m kokoisia koeruutuja noin 10 m:n välein. Koekuopat sijoitettiin maastoon linjakeppien, bussolin ja mittanauhojen avulla laadittuun kaivauksen omaan koordinaattijärjestelmään. Nokian Kehon muinaisjäännösalueen röykkiö numero 1 sijaitsee tutkimusalueella koordinaattien 775-785/390-405 välillä.

Koekuopat kaivettiin koskemattomaan maanpintaan. Kaivausvälineinä käytettiin lapiota ja kaivauslastaa. Kaivettua maata ei systemaattisesti seulottu.

Koeojat

Koekuoppien lisäksi tutkimusalueelle kaivettiin koeojia. Koeojista yksi oli pohjois-eteläsuuntainen ja kolme itä-länsi -suuntaisia. Koeojien suunta määritettiin bussolin avulla kompassipohjoiseen. Koeojista poistettiin peltomultakerros koneellisesti. Koeojien leveys oli noin 1,2 m. Mikäli maassa havaittiin rakenteita tai kulttuurikerroksia, kaivu kaivinkoneella pysäytettiin ja havaitut rakenteet ja kulttuurikerrokset kaivettiin esiin ja puhdistettiin lapioilla ja kaivauslastoilla. Havaitut rakenteet ja mahdolliseksi kulttuurikerrokseksi alustavasti tulkitut maakerrokset dokumentoitiin lisäksi piirtämällä.

Kaivausalue

Koekuoppa ja -oja havaintojen perusteella alueen kaakkoisosaan avattiin koneellisesti laajempi kaivausalue 1. Kaivausalue avattiin, koska alueelle tehdyissä koeojissa ja kuopissa havaittiin kiviä, jotka näyttivät muodostavan tason tai kiveyksen, jonka luonne haluttiin varmistaa. Koekaivausalueelta poistettiin koneellisesti pintamaa, eli peltomulta, jonka jälkeen kaivamista jatkettiin käsityökaluin kaivausalueen länsiosassa. Tasokaivetuista kerroksista seulottiin maata otoksittain.

Metallinilmaisin

Tutkimusalueella käytettiin peltoalueen tutkimuksessa myös metallinilmaisinta. Metallinilmaisinta käytettiin muiden töiden antaessa siihen mahdollisuuden, kuten konekaivuun aikana. Koneellisesti kaivettujen koeojien kohtia ei käyty ennen kaivutyötä läpi metallinilmaisimella. Metallinilmaisinta pyrittiin käyttämään systemaattisesti kaivausruudukon mukaisissa noin 10 m x 10 m kokoisissa ruuduissa. Metallinilmaisimella tehdyt löydöt dokumentoitiin lapionpistoina, joiden koordinaatit määritettiin GPS laitteella. Metallinilmaisimella löydettiin lähinnä moderneja nauloja.

Tutkimusalueen pohjoisosa

Pappilan asuinrakennuksen pohjois-, koillis- ja itäpuolelle tehtiin koekuoppia puutarhanurmen peittämään pihapiiriin. Tutkimusalueen pohjoisosassa koekuopat sijoitettiin topografian perusteella intuitiivisesti valittuihin ja kaivausteknisesti sopiviksi arvioituihin paikkoihin. Kuoppien sijainti mitattiin lähellä olevista rakennuksista. Etäisyysmittaukset suoritettiin 50 m:n mittanauhalla 0,1 m:n tarkkuudella tai Leica DistoD3 etäisyysmittarilla (n. 0,01 m tarkkuus). Koekuopat kaivettiin puhtaaseen pohjamaahan.

2. Dokumentointi

Tutkimuksen karttapiirrosten ja dokumentoinnin perustana oli Nokian kaupungin digitaalinen kaavakartta-aineisto. Aineiston toimitti Asko Riihimäki dwg -tiedostona. Nokian kaupungin karttatietokanta oli keväällä 2010 NN -korkeusjärjestelmässä ja KKJ 2 -projektiossa.

Koekaivauksen korkeuskiintopisteenä oli Nokian kaupungin kiintopiste nro 118 (korkeus 84,290 m mpy, NN-järj.), joka sijaitsee tutkimusalueen koillispuolella, Kehon siirtolapuutarhan pohjoispuolella (KKJ 2, X= 2473738.503; Y= 6815937.287). Eteläisellä koekaivausalueella käytetty koordinaatiston origo ja kaivauksen korkeuspiste, johon korkeus edellä mainitusta pisteestä siirrettiin, sijaitsi maakiven pinnassa pellolla. Kaivauksen sisäisen koordinaatiston origopiste (X = 800, Y = 400, Z = 81,77 m mpy) sijaitsi KKJ 2 järjestelmän mukaisessa pisteessä X = 6815 738; Y = 2473 500. Koekuoppien pinnat ja pohjat vaaittiin vaaituskojeella ottamalla lukemat niiden kulmista. Kaikki vaaitusluvut tässä raportissa on ilmoitettu metreinä mpy (NN järj.). Stratigrafiset mittaukset tehtiin nivelmitoilla 1 cm:n tarkkuudella.

3. Jälkityöt

Kartat

Jälkitöissä kaikki koekuopat merkittiin kenttämittausten perusteella Mapinfo Professional (versio 8.0) -tietokoneohjelmalla laadittuun pohjakarttaan. Tämän jälkeen sijaintitietoja tarkasteltiin Nokian kaupungin toimittamaan dxf pohjaiseen digitaaliseen karttaotteeseen (1:2000). Mapinfo ohjelmalla myös määritettiin koekuoppien peruskoordinaatit. paikantamisen virhemarginaalina voidaan pitää noin + 1 m.

Dokumentit

Koekuopat dokumentoitiin vaaituksin, stratigrafian mittauksin ja sanallisin kuvauksin sekä digitaalikuvin. Seurantatyön dokumentteja, kuten mustavalkonegatiiveja, digitaalikuvia, karttoja ja tutkimusraporttia säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön arkistossa. Osa kuvista tallennettiin Tampereen museoiden Siiri-kuvatietokantaan päänumerolle KYY 38.

Löydöt

Kaivauslöydöt otettiin talteen pääsääntöisesti stratigrafisen yksikön ja noin 5 cm:n kerroksen tarkkuudella. Joillekin löydöille määritettiin tarvittaessa koeruudun osa, josta löytö on tullut. Kaivauksissa otettiin talteen lähes kaikki löydöt, lukuun ottamatta tiilenpaloja ja selvästi resenttiä aineistoa.

Esinelöytöjä taltioitiin kenttätöiden yhteydessä suuri määrä. Osa löydöistä poistettiin ennen museolla tehtyä puhdistus- ja luettelointityötä. Löydöistä kiintoisimmat ja löytökontekstiltaan informatiivisimmat luetteloitiin Kansallismuseon kokoelmiin. Osa löydöistä toimitettiin konservointiin. Raportin tekstissä mainitaan vain Kansallismuseon kokoelmiin luetteloitujen löytöjen numerot. Säilytettävien löytöjen valinta tehtiin niiden laadun, arvioidun iän ja löytökontekstin perusteella. Löytöaineistosta pyrittiin erottamaan vanhimmat ja informatiivisimmat löydöt, jotka luetteloitiin KM-numeron alle (päänumero KM 38251, diar. 31.5.2010).

Tutkimusalueen eteläosan peltoalueelle kaivetuista koekuopista ja -ojista ei tehty selkeää havaintoa kiinteästä muinaisjäännöksestä. Peltoalueella sekoittuneesta peltomultakerroksesta löydettiin muutamia luunpaloja ja esineitä, jotka keskittyivät tutkimusalueen kaakkoisosaan, josta paljastui laajemman kaivausalueen avaamisen yhteydessä kivikko, jota koetutkimushavaintojen perusteella vaikuttaa rantakivikolta.

Tutkimusalueen pohjoisosaan kaivetuissa koekuopissa havaittiin ohuen nurmi- ja multakerroksen alapuolella harmaa soransekainen multa, johon alueen löydöt keskittyivät. Tämän alapuolella oli ilmeisesti luontaisesti syntynyt oranssinruskea moreenimaakerros. Pappilan itäpuolelle suurehkon maakiven länsipuolelle kaivetussa koekuopassa havaittiin kivirakenne, joka koekaivaushavaintojen perusteella on todennäköisesti osa Keho 2:n muinaisjäännöstä. Rakenne ajoittunee löytöjen ja rakennehavaintojen perusteella historialliselle ajalle. Rakenteesta ei löydetty tarkasti ajoittavia esineitä eikä hiiltä tai muuta orgaanista materiaalia radiohiiliajoitusta varten.

Tutkimusalueen eteläosa

Koekuopat

Koekuoppien numerointi viittaa kaivauksen sisäiseen koordinaatistoon. Katso kartasta 2 (Liite 5) kuoppien tarkempi sijainti.

770/420

0 - 20 cm multa

20 - 26 cm savi

770/430

0 - 20 cm multa

20 - 26 cm savi

775/420

0 - 25 cm multa

25 - 27 cm savi

780/420

0 - 18 cm multa

18 - 19 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 10, punasavikeramiikkaa historialliselta ajalta

780/430

0 - 18 cm multa

18 - 19 cm savi

780/440

0 - 26 cm multa

26 - 46 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 11, punasavikeramiikkaa historialliselta ajalta

785/420

0 - 15 cm multa

15 - 18 cm savi

790/415

0 - 10 cm multa

10 - 13 cm

- (-25 cm) savi (poteron pohja)

Kuoppa kaivettiin metsäsaarekkeen pohjoispuolelle ojan reunaan.

790/420

0 - 15 cm multa

15 - 17 cm savi

-27 cm savi (poteron pohja)

790/430

0 - 15 cm multa

15 - 22 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 12, punasavikeramiikkaa historialliselta ajalta

795/395

0 - 15 cm multa

15 - 20 cm savi

795/410

0 - 15 cm multa

15 - 17 cm savi

kuopassa oli muutamia noin nyrkinkokoisia kiviä.

795/415

0 - 14 cm multa

14 - 20 cm savi

800/395

0 - 24 cm multa

24 - 26 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 13, punasavikeramiikkaa historialliselta ajalta

800/405

0 - 20 cm multa

20 - 23 cm savi, joukossa kiviä

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 14, palanutta luuta 2 kpl

800/410

0 - 14 cm multa

14 - 18 cm savi

800/415

0 - 16 cm multa

16 - 20 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 15, metalliesineen katkelmia 2 kpl

800/420

0 - 16 cm multa

16 - 20 cm savi

kuopan pohjalle kertyi vettä.

800/430

0 - 17 cm multa

17 - 27 cm savi

805/395

0 - 19 cm multa, kuohkea

19 - 22 cm kiviä, joiden välissä savea

805/400

0 - 29 cm multa, kuohkea ja hiekansekainen

29 - 34 cm savi

kuopassa juuria

kuoppa sijaitsi metsäsaarekkeen pohjoispuolella.

805/405

0 - 20 cm multa

20 - 25 cm savi

810/400

0 - 25 cm multa

25 - 30 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 16, punasavikeramiikkaa historialliselta ajalta 4 kpl

810/405

0 - 15 cm multa

15 - 19 cm savi

810/410

0 - 18 cm multa

18 - 20 cm savi

810/420

0 - 17 cm multa

17 - 22 cm savi

810/430

0 - 23 cm multa

23 - 31 cm savi

815/395

0 - 20 cm multa

20 - 30 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 17, 18, punasavikeramiikkaa ja palanutta luuta

820/400

0 - 16 cm multa

16 - 20 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 19, 20, posliinia ja fajanssia historialliselta ajalta

820/410

0 - 17 cm multa

17 - 20 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 21, punasavikeramiikkaa historialliselta ajalta 1 kpl

820/420

0 - 15 cm multa

15 - 19 cm savi

825/405

0 - 16 cm multa

16 - 20 cm savi

Löydöt: peltomulta: KM 38251: 22, 23, punasavikeramiikkaa ja fajanssia historialliselta ajalta 1 kpl

Koeojat

Tutkimusalueelle kaivetuista koeojista paljastui lähes kaikkialla noin 20-30 cm vahvan peltomultakerroksen alapuolelta harmaa savi. Työn yhteydessä punasavikeramiikkaa saatiin talteen yksi pala (KM 38251: 24). Koeojien sijainti on esitetty kartoissa 1 ja 2 (Liite 5).

Kivirakenne 1

Pohjoisimmassa itä-länsi -suuntaisessa koeojassa havaittiin konekaivuun yhteydessä kivirakenne 1, jonka luonnetta selvitettiin tarkemmin käsikaivumenetelmin. Rakenteen ylimmät kivet olivat peltomultakerrostumassa ja ne olivat liikkuneet aiempien peltotöiden yhteydessä pois paikaltaan.

Kiveyksestä poistettiin käsimenetelmin ylin kivikerros. Kivien välissä oli peltomultaa, jonka seassa oli historialliselle ajalle ajoittuvia esineitä, kuten tiilenkappaleita ja fajanssia. Pintakerroksen puhdistuksen jälkeen kivirakenne näytti leikkautuvan koeojan pohjoisprofiiliin. Näkyvä osa rakenteesta oli puoliympyrän mallinen ja noin 60 cm leveä (ojan pohjoisreunasta etelään) ja noin 150 cm pitkä (itä-länsi).

Tutkimusten edetessä rakennelman pohjalta paljastui tiili- ja muuta resentiltä vaikuttavaa materiaalia. Havaintojen perusteella kivirakennetta on voitu käyttää pylvään tai muun rakennelman perustuksena. Rakennelmaa on pidettävä nuorehkona ja se ei ole muinaisjäännös. Kivirakenne on kuvattu kartassa 5.

Kaivausalue 1

Kaivausalue 1 avattiin, koska sen kohdalle kaivetuissa koekuoppien peltomultakerrostumasta saatiin talteen muutamia palaneen luun kappaleita ja sen alapuolella näytti olevan kivikerrostuma. Tästä syystä kivikerrostuman luonne joko luontaisena rakenteena tai muinaisjäännöksenä tutkittiin tarkemmin.

Konekaivuun jälkeen kaivausaluetta kaivettiin noin 5 - 10 cm paksuina teknisinä kerroksina. Kaivausalueen koneellisen kaivamisen yhteydessä taltioitiin peltomullasta muutama kvartsi-iskos (KM 38251: 25, 26). Pintamaan poiston yhteydessä kiveyksen pinnalla havaittiin muutamia hiilenpaloja. Ensimmäisen tason puhdistuksen yhteydessä tason pinnalta taltioitiin metalliesineen katkelma (KM 38251: 27), punasavikeramiikkaa (: 28) ja palanutta luuta (: 29). Kiveys dokumentoitiin karttapiirroksena ja valokuvin. Kiveystä poistettaessa havaittiin kivien välissä olevan kovaa savea. Kivien alapuolella oli ruosteen värjäämää soraa ja kiviä. Alueen keskellä havaittiin noin 40 cm x 40 cm kokoinen laakakivi. Tason puhdistuksen yhteydessä saatiin talteen kvartsi-iskos (KM 38251: 30).

Kaivaustyön yhteydessä kaivettuja teknisiä tasoja kasteltiin, jotta mahdolliset värierot, kuten kulttuurikerrokset, saataisiin paremmin näkyviin. Kastelusta huolimatta alueella ei havaittu merkkejä värjäytyneestä maasta tai selkeästä kulttuurikerroksesta. Kaivausalueelta tehtyjen havaintojen perusteella kiveystä on ainakin toistaiseksi pidettävä luontaisesti syntyneenä rantakivikkona tai muuna vastaavana muodostelmana.

Tutkimusalueen pohjoisosa

Koekuoppien sijainti on esitetty kartassa 6 (Luoto 2010: Liite 5).

Koekuopat

A

Sijainti (KKJ 3): P = 6820744 ; I = 3313628

Koekuoppa sijaitsi pihanurmella

Koekuopan koko oli 1 m x 1 m

Koekuopan kerrokset:

0 - 6 cm multa

6 - 11 cm soransekainen hiekka

11 - 34 cm kivinen moreeni, jossa suuria kiviä

Löydöt: KM 38251:1-4: saviesineen katkelma, palanutta luuta, palanutta savea. Löydöt ovat sekoittuneista kerroksesta

B

Sijainti (KKJ 3): P = 6820746 ; I = 3313626

Koekuoppa sijaitsi pihanurmella. Koekuopan eteläpuolella on puutarhatöiden tuloksena syntynyt matala töyräs.

Koekuopan koko oli 1 m x 1 m

Koekuopan kerrokset:

0 - 6 cm multa

6 - 11 cm soransekainen hiekka

11 - 34 cm kivinen moreeni, jossa suuria kiviä

Löydöt: KM 38251: 5: punasavikeramiikkaa.

C

Sijainti (KKJ 3): P = 6820749 ; I = 3313625

Koekuoppa sijaitsi pihanurmella

Koekuopan koko oli 0,5 m x 0,5 m

Koekuopan kerrokset:

0 - 7 cm multa

7 - 24 cm läikikäs kivinen hiekka

24 - 34 cm harmaa soransekainen multa

- kuopan kaivamisen syvemmäksi estivät isot kivet

Löydöt: KM 38251: 6: kulkunen (historialliselta ajalta)

Löytö on sekoittuneesta hiekkakerroksesta

D

Sijainti (KKJ 3): P = 6820752 ; I = 3313628

Koekuoppa sijaitsi Pappilan piha-alueella, puutarhapensaan eteläpuolella

Koekuopan koko oli 0,5 m x 0,5 m

Koekuopan kerrokset:

0 - 11 cm multa

11 - 17 cm hiekka (paikalle muualta tuotu)

17 - 40 cm harmaa soransekainen multa, jossa tiilen- ja hiilenpaloja

- kuopan kaivamisen syvemmäksi esti iso kivi

Löydöt: KM 38251:7: palanutta luuta 3 kpl

E

Sijainti (KKJ 3): P = 6820712 ; I = 3313619

Koekuopan koko oli 0,5 m x 0,5 m

syvyys 40 cm

Koekuoppa sijaitsi puutarhassa. Koekuopan kohdalla oli paksu kerros multaa (yli 30 cm), jonka alapuolelta paljastui savi.

F

Sijainti (KKJ 3): P = 6820718 ; I = 3313618

Koekuopan koko oli 1 m x 1 m. Kuoppa kaivettiin suurehkon maakiven länsipuolelle.

Koekuoppa kaivettiin alun perin 0,7 m x 0,7 m kokoiseksi, mutta sitä laajennettiin, jotta kuopasta paljastuneen kiveyksen merkitystä voitiin paremmin tarkastella. Koekuoppa kaivettiin 65 cm syvyyteen. Tässä syvyydessä kuopan pohjalla olevat kivet estivät kuopan kaivamisen syvemmäksi.

Koekuopan kerrokset:

0 - 4 cm turve

4 - 13 cm sora, jossa rakennusjätettä (mm. lasia, työkalujen osia yms.)

13 - 18 cm hiekka, jossa mm. moderneja leikkikaluja. Ei luontainen kerrostuma, vaan paikalle muualta tuotu.

18 - 25 cm multa, jossa 1900-luvun esineistöä

25 - 28 cm savi. Todennäköisesti paikalle on tuotu puutarhan pohjustustarkoituksessa.

28 - 35 cm multakerros

35 - 60/65 cm kivirakenne. Pääasiassa noin nyrkin kokoisia ja sitä suurempia kiviä, jotka vaikuttavat paikalle ladotuilta. Rakenteen pintakerroksessa kivien välissä oli hiilen ja tiilenpaloja, syvemmältä löydettiin ainoastaan pari palaa savitiivistettä.

Kuopan kaivaminen keskeytettiin, koska tehdyt havainnot viittasivat muinaisjäännökseen. Kuopan pohjalle levitettiin jätesäkki ja solumuovinen istuinalusta, jonka päälle laitettiin kiviä ennen kuopan peittämistä.

Koekuoppalöytöjen ja -havaintojen perusteella paikalla sijaitsee kivirakenne, joka ajoittuu mahdollisesti historialliselle ajalle. Kivirakenteen funktio ei koetutkimuksessa selvinnyt.

Löydöt: KM 38251:8: savitiivistettä kivirakenteen kivien välistä

G

Sijainti (KKJ 3): P = 6820726 ; I = 3313626

Koekuopan koko oli 1 m x 1 m

Koekuopan kerrokset:

0 - 10 cm turve

10 - 40 cm moreeni

Löydöt: KM 38251:9: koristeltu metallinappi, hist. aika.

***

Koekaivauksen tuloksen perusteella voitiin tarkentaa muinaisjäännöskohteiden Keho ja Keho 2 rajausta. Kehon pappilan peltoalueelta ei löytynyt ehjää kiinteää muinaisjäännöstä. Alueelta tosin löydettiin muutamia irtolöytöjä eli yksittäisiä esineiden katkelmia ja dokumentoitiin kaksi rakennetta joista toinen tulkittiin nuorehkoksi kiviraunioksi ja toinen oli mahdollisesti rantakivikko. Keho 2 nimisen asuinpaikkakohteen rajausta tarkennettiin pappilan pihapiirin koillis- ja itäpuolella. Pappilarakennuksen vieressä havaittiin todennäköisesti historiallisen ajan asutukseen liittyvä rakenne, jota voidaan pitää osana Keho 2 muinaisjäännöstä.

LYHENTEET

HYAL = Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen monisteita

KM = Kansallismuseo

MV/AO = Museovirasto, arkeologian osasto

SM = Suomen museo

SMYA = Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja.

TYA = Turun yliopisto, arkeologian oppiaineen arkisto

LÄHDELUETTELO

Arkistolähteet

Pirkanmaan maakuntamuseo

Pukkila, Jouko 2001. Nokia. Liukuslahden ja Pitkäniemen arkeologinen inventointi 2000.

Luoto, Kalle 2006

Luoto, Kalle 2008

Turun yliopisto, Arkeologian laitoksen topografinen arkisto

Hakanpää, Päivi 1998a. Kertomus Nokian Hauroisten Sotkanlinnan röykkiön kaivauksista 3.6. - 12.7.1996.

Hakanpää, Päivi 1998b. Kertomus Nokian Hauroisten Sotkanlinnan röykkiön kaivauksista ja sen ympäristön koetutkimuksista 23.6. - 25.7. 1997.

Kumpulainen, Miikka 1998. Kertomus Nokian Hauroisten Sotkanlinna röykkiö nro. 3 kaivauksista ja kalliomäen viereisen pellon koetutkimuksista.

Rajala, Ulla 1991. Nokia, Keho, Pappila. kertomus rautakautisen hautaraunion puolikkaan tutkimuskaivauksista 3.6. - 26.7.1991.

Spoof, Leena 1991. Nokia, Keho, Pappila. Rautakautisen hautaraunion (osa) tutkimuskaivaus 23.7. - 10.8.1990.

Sipilä, Marja 1995. Rautakautisen kalmiston koekaivaus ja kaivaus 6.6.-29.7.1994.

Sipilä, Marja 1996. Nokia, Keho, Pappila. Kertomus rautakautisen kalmiston kaivauksista 26.6 - 28.7.1995.

Tupala, Ulla 1994. Nokia, Keho, Pappila. Rautakautisen hautaraunion puolikkaan tutkimuskaivaus 3.6. - 26.7.1991.

Museovirasto, Arkeologian osaston topografinen arkisto

Erä-Esko Aarni 1948. Nokian kauppalan ja entisen Pohjois-Pirkkalan pitäjän Tampereen kaupunkiin liitettyjen osien kiinteät muinaisjäännökset.

Kivikoski, Ella 1935. Koekaivaus Pirkkalan Kehon Kirkkosaaressa 20 p:nä kesäkuuta 1935.

Pukkila, Jouko 2001. Liukuslahden ja Pitkäniemen arkeologinen osainventointi 2000.

Renvall, Erkki 1985. Nokian kaupungin inventointi 1985.

Rinne, Juhani 1904. Pirkkala, Keho. Tarkastuskertomus.

Rinne, Juhani 1906. Kehon kalmisto Pirkkalassa.

Kirjallisuus

Blomster, Pontius 1987. Nokian seurakunnallisia vaiheita keskiajalta nykypäivään. Nokia.

Rinne, Juhani 1907. Rautakauden löytöjä Kehon kappalaisen virkatalon maalta Pirkkalasta. SM XIV.

Saarenheimo, Juhani 1974. Vanhan Pirkkalan historia. Tampere.

Salmo, Helmer 1952. Satakunnan historia II, rautakausi. Vammala.

Suvanto, Seppo 1973. Satakunnan historia. Pori.

Kartat

Pirkanmaan vesireitit, Pyhäjärvi - Äetsänkoski -alue 1987. Tampereen seutukaavaliitto, julkaisu B 130.

Maataloudellinen maaperäkartta 212305 NOKIA (1957). Maanmittaushallituksen kivipaino.

KM 38251