Pirkanmaan maakuntamuseo valvoi Valkeakosken Energia Oy:n sähköjohtojen muutostöitä Valkeakosken Huittulassa elokuussa 2009. Muutostyöt tehtiin alueella, josta tunnetaan Kiililän rautakautinen kalmisto. Lisäksi suunnitelma-alueen läheisyydessä on sijainnut vuoden 1640 maakirjakartan mukaan Huittulan historiallinen kylänpaikka sekä eräitä yksittäisiä myöhäisempiä kylän ulkopuolisia rakennuksen paikkoja. Huittulan historia palautunee ainakin 1500-luvulle, joten kylää on pidettävä kiinteänä muinaisjäännöksenä.

Kaivutyötä valvottiin kahden sähkötolpan kaivu- ja asennustyön yhteydessä Valkeakosken Sääksmäen Huittulanharjulla. Uudet sähkötolpat pysytettiin harjun lounaisrinteelle lähelle Huittulan historiallista kylänpaikkaa ja Kiiliän rautakautista kalmistoa.

Tolppan numero 20 asennuspaikka sijaitsi Kelhinvuoren etelärinteessä Sääksmäen kirkosta noin 300 metriä koilliseen Kelhin maamiesseuran talon koillispuolella. Kaivetulla tolpanpaikalla rinne vietti kohti etelää.

Tolpan numero 22 asennuspaikka sijaitsi noin 100 metri luoteeseen Kiiliänmäen ja Huittulantien risteyksestä Huittulanharjulla Kiiliän kalmiston pohjoispuolella. Tolpan asennuspaikka sijaitsee Huittulan kylänpaikan yhteydessä.

Huittulan maakirja- ja isojakokartat on digitoinut ja asemoinut nykykartalle Jyrki Lehtinen. Kartat on julkaistu vuonna 2003 "Rapola-tutkimuksia 5" kirjassa. Valvonnan jälkitöiden yhteydessä Huittulan kylätontin muinaisjäännösrajaus laadittiin Jyrki Lehtisen tekemien karttatulkintojen perusteella.

Rautakautisena muinaisjäännöksenä tunnettu Kiiliän kalmisto (mj. rek nro 908 01 0002) sijaitsee noin 50 metriä etelään muutettavalta sähkötolpalta numero 22. Kiiliän kalmisto sijaitsee Kelhivuoren etelärinteessä, Sääksmäki-Ritavala tien kohdalla, pihalla ja viljelemättömällä kentällä. Ensimmäiset kalmistolöydöt paikalta ovat vuodelta 1908. Nykyisen tien alta on vuonna 1913 tutkittu polttokalmistoa ja ruumiskalmistoa vuonna 1935. Tutkimuksien perusteella kalmisto on ajoitettu vuosiin 500-1100 jKr.

Kaivutyön valvonta suoritettiin konekaivuun valvontana. Ennen koneellista kaivutyötä maastoa tarkasteltiin pintapuolisesti ja paikalle tehtiin lapiolla muutamia pistoja. Kaivukohdissa maasto todettiin harjumaastoksi. Kaivannoissa ei tehty havaintoja muinaisjäännöksiksi tulkittavista rakenteista. Uusittavien sähkötolppien läheisyydessä oli maastoa kaivettu aiemmin uusittavien sähkötolppien kohdalla. Vanhoja tolppia ei kaivettu pois, vaan ne katkaistiin. Kenttätöiden yhteydessä ei tarkastettu paikalla sijaitsevia muinaisjäännöskohteita.

Kaivannot dokumentoitiin sanallisesti ja kuvaamalla digitaalikameralla. Kaivukohtien sijainti määritettiin Valkeakosken Energian toimittamien suunnitelmakarttojen ja GPS-laitteen avulla. GPS-laitteen mittavirheenä voidaan pitää noin +/- 10 m. Raportin kartat piirrettiin puhtaaksi MapInfo ohjelmalla.

Tolppa 20

Sääksmäen Kelhin maamiesseuran talon koillispuolelle tehtiin uutta sähkötolppaa (numero 20) varten kaivanto vanhan sähkötolpan välittömään yhteyteen, sen luoteispuolelle. Kaivetun kuopan ympäristö oli heinikkoista harjurinnettä. Kaivetun kuopan koko oli noin 1,5 m x 1 m. Kuopassa havaitut maakerrokset dokumentoitiin. Kaivetun kuopan noin 0,5 metrin syvyyteen ulottuneesta multakerroksessa havaittiin kolme palaa historialliselle ajalle ajoittuvaa keramiikkaa, pala fajanssia ja pala luuta. Löytöjä ei taltioitu, koska ne eivät kuuluneet rakenteeseen eikä niitä voitu löytöinä pitää erityisen merkittävinä. Mahdollisesti löydöt liittyvät kaivukohdan eteläpuolella 1700-luvun lopulla sijainneeseen torppaan.

Tolppa 20, kerrokset:

0 - 50 cm Multa, jossa juuria ja turvetta runsaasti noin 30 cm syvyyteen.

50 - 180 cm moreenimaa

Tolppa 22

Sääksmäen Kiiliän alueen sähkötolppaa numero 22 varten kaivettiin kuoppa vanhan sähkötolpan viereen. Tolpan numero 22 kohdalla maasto vietti kohti etelää. Paikalla kasvoi pihlajaa, kuusia, mäntyjä sekä puutarhakasveja (mm. syreeni). Kaivetun kuopan koko oli noin 1,5 m x 1 m. Syvyyttä kuopalla oli noin 2 metriä. Löytöinä kuopassa havaittiin tiilenpaloja ja modernia tasolasia. Löytöjä ei taltioitu. Kaivukohdalla maaperä oli sekoittunut aiempien maankaivutöiden, todennäköisesti vanhemman tolpan asennustöiden, yhteydessä.

Tolpan 22 lähiympäristöstä havaittiin mahdollisesti neljä Huittulan historiallisenajan kylään kuuluvaa rakennetta. Rakenteista kaksi oli rajakiveä, yksi raunioituneen rakennuksen kellari sekä yksi rakennuksen kiviperustus.

Rajakivet sijaitsevat harjun laella historiallisen kylätontin laidassa.

Ensimmäiseen rajakiveen on kaiverrettu numero 5. Kiven länsipuolella on rinteensuuntainen kiviaita tai -pengerrys, jolla on pituutta noin 6 metriä ja korkeutta muutamia kymmeniä senttejä. Rajakiven GPS-laitteella mitatut koordinaatit (KKJ 3 (2003)) ovat 6791 412 / 3343 588.

Toiseen rajakiveen on kuvattu numero 7. Kivi on noin 40 cm korkea harmaa kivi, jonka leveys on noin 40 cm ja pituus noin 15 cm. Kivi sijaitsee GPS laitteella mitatussa koordinaattipisteessä (KKJ 3 (2003)) 3791 401/ 3343 568.

Noin 2 m x 2 m suuruinen kivisen kellarin pohja havaittiin kohdassa (GPS) P = 6791 407 ja I = 3343 590. Toisen rakennuksen kiviperustus sijaitsee kaivetun sähkötolpan pohjoispuolella kohdassa (GPS) P = 6791 401 ja I = 3343 560. Tämän perustuksen koko on noin 4 m x 4 m ja sitä on pengerretty muutamia kymmeniä senttejä rakenteen alarinteen puoleiselta osalta.

Kaivetuista kuopista ei tehty havaintoa muinaisjäännöksestä. Havaintojen perusteella sähkölinjan kunnostustyölle ei ollut estettä.

Kenttätyön yhteydessä tehtiin havaintoja Huittulan historiallisen ajan kylätontista, johon todennäköisesti kuuluvia rakenteita havaittiin työhankkeen lähialueella. Työn tuloksena Huittulan kylätontille laadittiin muinaisjäännösrajaus Jyrki Lehtisen (2003) tekemien kartta-analyysien perusteella. Kylätonttia ei kokonaisuudessaan tarkastettu maastossa.

Kirjallisuus:

Alanen, Timo 2003. Sääksmäen vanhaa paikannimistöä nykyisellä Valkeakoskella. Rapolatutkimuksia 5. Sääksmäen vanhat paikannimet ja historialliset kartat Valkeakoskella. Helsinki.

Jussila, Anneli 2002. Sääksmäen kolme maisemaa Valkeakoskella. Rapolatutkimuksia 2. Helsinki.

Lehtinen, Jyrki 2003. Kylät ja maisema - Valkeakosken Rapola ja Sääksmäen kirkonpuoli historiallisissa kartoissa 1640 - 1959. Rapolatutkimuksia 5. Sääksmäen vanhat paikannimet ja historialliset kartat Valkeakoskella. Helsinki.

Kartat:

Valkeakosken energia oy. Verkostomuutosilmoitus. A Jantunen. 30/9/2008, MK 1:1000.

Schroderus, Lars 1641. KA bb1a: 28.

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200805164462