Tammerkosken rannasta paljastui tehtaan massahiomoon kuuluneita rakenteita vuonna 2009, jolloin paperitehtaan lopettamisesta tuli kuluneeksi 80 vuotta. Puuhiomo rakennettiin aikana, jolloin suomalaisessa paperiteollisuudessa siirryttiin lumpun käytöstä puuhiokkeeseen. Tästä valmistusprosessin kehitysvaiheesta ei tiettävästi ole muualla Suomessa olemassa arkeologisesti tutkittuja raunioituneita jäännöksiä.

Frenckellin paperitehtaaseen kuulunut massahiomo sijaitsee Tammerkosken länsirannalla Kirjastonpuiston itäosassa. Alue on ollut tehtaan lopettamisen jälkeen 1930-luvulta alkaen hoidettua puistoa. Muistona massahiomoon kuuluneista rakennuksista erottuu nykypuistossa massahiomoon kuulunut kahdeksankulmainen piippu ja uusi pannuhuone, missä nykyisin toimii kirjaston lehtienlukusali. Piippuun kiinnitetyssä tekstissä kerrotaan virheellisesti paikalla sijanneen suomen ensimmäisen paperitehtaan.

Kesän 2009 tutkimuksissa paljastui Frenckellin paperitehtaaseen kuuluneen hioketehtaan rakenteita kahdesta kohdasta. Osa havaituista rakenteista sijaitsee kosken rannassa kulkevan puistokäytävän alla. Dokumentoitujen rakenteisen lisäksi Tammerkosken pohjassa paljastuneiden jäännösten kohdalla on kivirakenteista, jotka kuulunevat tehtaaseen. Näitä rakenteita ei ole tarkemmin tutkittu taio dokumentoitu. Tehtaan rakenteita on todennäköisesti säilynyt laajemmalla alueella.

1) Paljastuneista rakenteista pohjoisempi, rakenne N ("vesikanava"), sijaitsee KKJ 3 (2003) koordinaattipisteiden P = 6 825 561 - 6 825 564 ja I = 3 327 826 - 3 327 829 välisellä alueella. Rakenne on todennäköisesti dokumentoitua rakennetta laajempi. Rakenteen säilynyt pintataso havaittiin noin 82,5 m mpy korkeudessa. Paljastuneella rakenteella oli korkeutta noin metri.

2) Paljastuneista rakenteista eteläisempi tiilirakenne sijaitsee kohdassa (KKJ 3 (2003)) P = 6 825 546 - 6 825 552 ja I = 3 327 830 - 3 327 835. Rakenteen säilynyt pinta oli noin korkeudessa 82-83 m mpy. Rakenteen korkeustaso noudatti maanpinnan muotoja siten, että koskenrannan rakenne sijaitsi alempana kuin paljastuneen rakenteen läntinen osa. Rakenteen pohjaa ei tavoitettu.

K. Luoto:

Tammerkosken rantoja pidetään yhtenä maamme keskeisimmistä teollisista kulttuurimaisemista. Frenckellin tehdaskiinteistön paikalla on paperinvalmistus alkanut vuonna 1783. Nykyisin jäljellä olevat Frenckellin tehdasalueen tiilirakennukset rakennettiin pää-asiassa vuosien 1899-1920 välillä. Frenckellin alueen vanhimpia rakennuksia ovat Tammerkosken rannassa sijaitseva kahdeksankulmainen savupiippu vuodelta 1873, pannuhuone vuodelta 1905 sekä Keskustorin varrella oleva konttorirakennus 1840-luvulta (Rakennettu kulttuuriympäristö 1993: 171).

Tammerkosken rannalla sijainnut kolme kisälliä työllistänyt Häggmanin paperimylly sai vuonna 1785 erioikeuden toimintaansa. Tosin Tukholman kauppakollegio vahvisti lopullisesti 1789 Häggmanin paperivalmistusoikeudet Tampereella. Tehtaan perusti Kruunupyystä Tampereelle vuonna 1783 tullut Abraham Häggman (Lilius 2000: 6). Alkujaan hänelle myönnettiin lupa rakentaa Tammerkosken partaalle kaupungin tontille numero 1 vaskipaja, värjäämö, ryynimylly, saha ja paperitehdas. Rakennuksista valmistuivat ainoastaan vaskipaja ja paperimylly, joista ainoastaan paperimylly jäi pysyväksi. Paperimylly oli siinä mielessä merkittävä, että se vastasi Tervakosken paperitehtaan perustamiseen (v. 1818) saakka suuresta osasta Suomen paperituotantoa (Maunola 1931: 13-17). Tehtaan paikalle kohosi sittemmin Frenckellin paperitehdas.

Abraham Häggmannin kuoltua vuonna 1810 päätyi paperimylly kokonaisuudessaan Lars Gustaf Lefrénin haltuun (Lilius 2000: 9). Uusi omistaja liitti tehdasalueeseen lähitontteja, joista muodostui suuri tehdasläänitys. Lefrén kuoli vuonna 1825. Vuonna 1832 tehdasalueen osti Helsingin yliopiston kirjanpainaja J. C. Frenckell 32 000 ruplasta. Frenckellin aikana tehdasta uudistettiin ja laajennettiin (Maunola 1931: 19). Lefrénin aikana tehtaan rakennukset olivat puisia. (Kanerva 1946: 200)

Vuonna 1840 rakennettiin vanhan paperimyllyn yläpuolelle uusi kolmikerroksinen kivirakennus, johon tuotiin Suomen ensimmäinen paperikone vuonna 1842. Paperikoneen tultua tehdas kykeni valmistamaan paperia enemmän kuin maan muut paperitehtaat yhteensä (Maunola 1931: 22).

Puuhiokkeen keksiminen 1860-luvulla mullisti maamme paperiteollisuuden. (Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998: 40). Tampereen ensimmäinen puuhiomo, "Tampereen puuhiomo", perustettiin Tammerkosken alajuoksulle vuonna 1866 (Maunola 1931: 33, 42). 1870-luvulla Tammerkosken rantaan Frenckellin tehtaan yhteyteen rakennettiin massatehdas, jonka muurauksen suorittivat venäläiset (Kanerva 1946: 213). Massatehdas valmistui vuonna 1877. Olkimassatehtaaseen kuului myös kaksi puuhiomakonetta. Massatehtaan kanssa valmistui kattilahuone (1876) ja kahdeksankulmainen savupiippu (1876-1877). Olkimassan käyttö menetti vähitellen merkitystään ja olkimyllyt poistettiin käytöstä 1903-1906. Tällöin tehtaasta tuli puuhiomo (Lilius 2000: 30).

Vuonna 1904 purettiin osittain Frenckellin vanhoja tehdasrakennuksia. Piirustukset uusia rakennuksia varten teki Birger Federley, jonka suunnitelmien mukaan valta osa nykyisin näkyvästä rakennuskannasta on rakennettu (Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998: 40).

Nykyisin Kirjastonpuistossa on näkyvissä Kirjaston lehtienlukusalina toimiva pannuhuone (rak. 1905-1907) ja kahdeksankulmainen savupiippu (rak. 1870). Kahdeksankulmainen piippu on yksi Tammerkosken kansallismaiseman ja Tampreen teollisuuden symbolipiipuista. Tehtaan toiminta lopetettiin vuonna 1928, koska selluloosan kuljettaminen tontille oli hankalaa (Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998: 40).

Kesällä 2009 tehdyissä puiston kunnostustöissä Vanhan kirjastotalon takaa Tammerkosken rannasta paljastui maanpinnan alta raunioita, jotka ovat kuuluneet Frenckellin paperitehtaan puuhioketehtaaseen (1877-1929). Havaintojen perusteella voidaan olettaa, että tuotantolaitokseen kuuluneita rakenteita on vielä säilynyt istutusten alla.

Rakenteesta paljastui kesän 2009 puistotöiden yhteydessä tehdassalin lattiaa, mahdollisesti jonkin koneen tiiliperustuksia ja vesikanavia. Puuhiomon jäänteet dokumentoitiin, jonka jälkeen havaintopaikka siistittiin ja peitettiin. Rakenteita ei varsinaisesti kaivettu.