Tampereen museoiden kulttuuriympäristöyksikkö (Pirkanmaan maakuntamuseo) suoritti 25.5. - 2.6.2009 arkeologisen inventoinnin Sastamalan pappilan asema-kaava-alueella. Inventoidun alueen nimi viittaa alueen nykyisin käytössä olevaan paikannimistöön, eikä sillä ole mitään tekemistä Sastamalan keskiaikaisen harmaakivikirkon kanssa. Inventointi tehtiin alueeseen kohdistuneiden kaavamuutossuunnitelmien johdosta ja siinä selvitettiin sijaitseeko tutkimusalueella kiinteää muinaisjäännöstä. Inventoinnin kenttätyöt tehtiin 27. ja 28.5. ja siihen liittyvät jälkityöt kenttätöiden päätyttyä loppukesän ja alkusyksyn 2009 aikana. Tutkimuksen teki ja kenttätyöt johti FM Kirsi Luoto. Kenttätöissä tutkimusapulaisena toimi HuK Mikko Helminen. Hankkeen valvojana toimi FM Ulla Lähdesmäki. Hankkeen rahoitti Sastamalan kaupunki. Tutkimusten kustannukset olivat 2350 euroa (+ alv).

Kaava-alueelta ei tunnettu ennestään kiinteää muinaisjäännöstä, mutta Kuninkaan kartaston (1776 - 1805, kartta 257) ja vuonna 2002 tehdyn maisemahistoriallisen selvityksen (Heiskanen Jari 2002, Pirkanmaan maakuntamuseo) perusteella Tyrvään vanha pappilan paikka on ainakin jo 1700-luvulla sijainnut kyseisellä kaava-alueella. Myös J. Strengin vuonna 1644 laatiman maakirjakartan perusteella on pappila sijainnut Vammaskosken pohjoispuolella, Pappilanlahden tuntumassa. Koska keskiaikaisten ja 1500- ja 1600-lukujen pappilanpaikkojen katsotaan olevan kiinteitä muinaisjäännöksiä, tuli vanhan pappilan asemakaavamuutoksen johdosta alueella tehdä Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukainen arkeologinen inventointi.

Inventointu alue sijaitsee noin 850 metriä koilliseen Sastamalaan 1800-luvulla rakennetusta, keskustassa sijaitsevasta kirkosta, Rautaveden pohjoispuolella, nykyisen kaupungin keskustan alueella olevalla omakotialueella. Tutkittu tontti (Sastamalankatu 28) on Sastamalankadun pohjoispuolella. Idässä ja pohjoisessa tontti rajautuu Siikasuonkatuun, luoteessa Herastuomarinkatuun. Tutkimusalueen länsipuolella on omakotitontti.

Tontilla on pappilarakennuksen (rakennettu vuosina 1806 - 1810) lisäksi mahdollisesti 1900-luvun alkupuolella rakennettu asuinrakennus sekä 1900-luvun puolivälissä rakennettu sauna. 1900-luvun alkupuolella rakennetun rakennuksen alla on koko lattiapinta-alan kattava tynnyriholvillinen kivikellari. Kivikellari saattaa olla peräisin paikalla nykyistä rakennusta varhaisemmin sijainneesta rakennuksesta. Vanha pappila on toiminut pappilana aina vuoteen 1892 saakka, jolloin Vammaskosken rannalle valmistui uusi pappila.

Vanha pappilarakennus sijaitsee topografisesti tontin korkeimmalla kohdalla. Pihapiirissä kasvaa puita, joista osa on varsin kookkaita kuusia. Pihassa on myös hiekkaisia polkuja, pensaita sekä muita istutuksia.

Inventoinnin esityövaiheessa tehtiin pienimuotoinen arkistoselvitys koskien tutkimusalueeseen liittyvää vanhaa karttamateriaalia. Kansallisarkistossa tutustuttiin Kallialan jakokunnan isojakokarttaan (1770 - 1793). Pappilan sijainti kuvataan myös Kuninkaan kartaston (1776 - 1805) kartassa 257 sekä aluetta kuvaavassa vuoden 1644 maakirjakartassa. Isojakokartta asemoitiin nykyiselle peruskarttapohjalle käyttäen apuna PhotoShop- ja MapInfo-ohjelmia.

Alueen historiaa ja kulttuuriympäristön ominaispiirteitä selvitettiin myös paikallishistoriateoksen (Sastamalan historia 1,1 ja 1,2 sekä 2), Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisujen sekä Vammalan kaupungin teettämien maisemaselvitysten ja kulttuuriympäristöinventointien tuottamien julkaisujen avulla.

Kenttätyövaiheessa arvioitiin ensin silmämääräisesti, mitkä olisivat ne alueet, jolla kiinteää muinaisjäännöstä voisi maastossa olla. Tämän jälkeen potentiaalisille alueille kaivettiin koekuoppia (kooltaan noin 50 x 50 cm). Koekuopat kaivettiin mahdollisuuksien mukaan puhtaaseen pohjamaahan saakka.

Isojakokartan mukaan nykyiselle peruskartalle asemoitu pappilan tontti sijoittuu tutkimusalueena olleen alueen korkeimmalle kohdalle, kalliomuodostelman niskaan muotoutuneelle hiekkakumpareelle. Lounaassa ja etelässä maasto laskee loivasti kumpareelta kohti etelässä ja lounaassa olevaa Rautavettä. Koekuopissa 6 - 11 olikin havaittavissa savikerros noin 30 senttimetrin syvyydessä. Tämä kertonee järvenrannan aikanaan lainehtineen aivan tutkimusalueella sijainneen kumpareen juurella. Luoteessa, pohjoisessa ja koillisessa kumpareen leikkaavat Herastuomarinkatu ja Siikasuonkatu. Mineraalimaan alla oleva kallio on aivan pinnassa etenkin tutkimusalueen luoteisosassa. Tutkimusalueen itäosassa maanpintaa on muokattu siten, että pappilan päärakennuksen itäpuolinen maasto laskee terassimaisesti kohti Siikasuonkatua. Terasseista levein sijaitsee aivan talon itäpuolella ja on leveydeltään noin 12 metriä.

Pappilan päärakennuksen itäpuolelle tehdyissä ja leveimmällä terassilla sijainneissa koekuopissa oli havaittavissa noin 30 senttimetriä paksu sekoittunut hiekka/multakerros. Löytöinä tästä kerroksesta tuli runsaasti historiallisen ajan asutukseen liittyvää löytömateriaalia; tiilenpaloja, palamatonta luuta ja tasolasia. Koekuopasta numero 1 löydettiin myös pienen rautasaranan puolikas. Sekoittuneen kerroksen alla oli koekuopissa 1 - 3 havaittavissa tummanruskea kulttuurikerros, josta löytöinä tuli hieman palanutta savea ja kalkkilaastia. Koekuopat 2 ja 3 kaivettiin aina yli puolen metrin syvyyteen, jossa kaivamisen keskeyttivät suuret, kuopan pohjan peittävät kivet.

Koekuopasta numero 4 löytyi noin 30 senttimetrin syvyydestä koillis-lounaissuuntainen palamaton puu (ilmeisesti hirttä). Puun päällä oli ohut hiekan ja saven sekainen kerros ja sen vieressä tiiltä ja laastia. Löytöinä koekuopasta saatiin tiiltä, palamatonta luuta sekä hieman palanutta savea. Päärakennuksen itäpuolen alemmalle terassille tehtiin koekuoppa 5, jossa oli havaittavissa erittäin paksu ja sekaantunut multakerros, josta saatiin löytöinä tiilenkappaleita ja palamatonta luuta. Ilmeisesti terassointi on peruja ajalta, jolloin paikalla on oletettavasti sijainnut pappilan puutarha (suullinen tiedonanto 27.5.2009). Koekuopan maannos lienee syntynyt terassin muotoilun yhteydessä, jolloin paikalle on tuotu maata.

Pappilarakennuksen luoteis- ja lounaispuolelle tehdyissä koekuopissa 6, 7 ja 12 maanokset olivat sekoittunutta multaa ja hiekkaa. Löytöinä kuopista saatiin tiilenpaloja ja palamatonta luuta. Sekoittuneen kerroksen alla oli havaittavissa hiekan ja saven sekainen tai pelkkää savea sisältävä kerros. Koekuopat kertovat myöhemmän maankäytön olleen aktiivista myös näillä alueilla tonttia. Vanhaan pappilaan liittyvien rakenteiden säilyminen näillä alueilla on epävarmaa juuri alueen voimakkaan täytön ja aktiivisen maankäytön vuoksi.

Muualla koekuopat eivät tuoneet esiin merkkejä aiemmasta ihmistoiminnasta. Ainoastaan aivan tutkimusalueen pohjoisosassa olevasta koekuopasta numero 15 löydettiin hiilensekaista maata noin 20 senttimetrin syvyydeltä. Samalta syvyydeltä löydettiin myös yksi palaneen luun kappale (KM 2009053:5) sekä tiilenkappale. Kun alueen ympäristöä kairattiin, voitiin havaita, että koekuopan ympäristössä noin 4 x 4 metrin kokoisella alueella oli paljon pienehköjä kiviä. Kivet sijaitsivat luultavasti kalliosyvänteessä. Koekuoppaa laajennettiin hieman, mutta mitään rakenteeseen viittaavia ei havaittu. Koekuoppa 15 sijaitsee alueella, jolla myöhempi maankäyttö lienee vaikuttanut alueen luonteeseen. Alueella ei tutkimusten perusteella sijaitse kiinteää muinaisjäännöstä.

Inventoinnin tulosten perusteella voidaan todeta tutkimusalueella sijaitsevan kiinteän muinaisjäännöksen. Tähän viittaavat historiallisen karttamateriaalin lisäksi alueelle kaivettujen koekuoppien maannoksista tehdyt havainnot. Kiinteän muinaisjäännöksen sijainti käy ilmi liitteenä olevasta kartasta numero 3. Muinaisjäännös sijoittuu topografisesti alueen korkeimmalle kohdalle, hiekkaisen kumpareen laelle, välittömästi vanhan pappilan päärakennuksen ympäristöön ja mahdollisesti myös sen alle. Rakennus on kevyesti perustettu ja on mahdollista, että sen alla olevat kulttuurikerrokset eivät ole tuhoutuneet. Muinaisjäännösalueelle aiemmin kaivetut sähkökaapeli- ja viemärikaivannot sen sijaan lienevät tuhonneen kohdallaan olleet kulttuurikerrokset.

Painetut lähteet:

Heiskanen, Jari 2004. Vammala. Keskustan osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventointi 2004. Pirkanmaan maakuntamuseo

Kolari, Eino 1968. Tyrvään vanha kirkko. Sastamalan seitsemän kirkkoa. Sastamalan Sanomat. Vammala. ss 16 - 31.

Mäkelä, Juha 2000. Vammalan keskustaajaman maisemaselvitys. Vammalan kaupunki.

Piilonen, Juhani 2007. Sastamalan historia 2. Vammala.

Rinta-Porkkunen, Nina 2002. Vammalan kulttuuriympäristöinventointi rakennetun ympäristön selvitys. Keskustan asemakaavamuutosalueet. Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö.

Salo, Unto 2004. Sastamalan historia 1,1 ja 1,2. Hämeenlinna.

Tyrvään seutu Suomusjärven kulttuurista uuden ajan alkuun. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXVIII. Tyrväässä tutkittua I. Vammala 1998.

Kartat:

Kuninkaan kartasto Suomesta 1776 - 1805. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisuja 505. Kartta 257.

Limon, J. (1770) ja Tesslair, F. (1793). Isojako Kallialan jakokunnassa (1770 - 1793). Kansallisarkisto, sig. A 106 8/1 - 35.

Streng, J. 1644. Tiluskartta ja selitys. Kirja A1 44. Sähköisessä muodossa osoitteessa: http://www.virtuaaliyliopisto.fi/palvelut/maakirjakartat/kartat/haku.php?sivunro=2&sivulle=10&haku=Tyrvää